Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun isä on kuollut. Kamala olo.
14.05.2022 |
Oli kuollut nukkuessaan. Ei osattu yhtään varautua tähän. Tyhjä olo. Kuopukselle jo kerroin. Ollaan itketty yhdessä. Ukki on ollut lapsille todellinen tuki ja turva. Pienempänä he menivät usein mummolaan koulun jälkeen kun mä olin vielä töissä. Esikoinen ei tiedä vielä. En ole viitsinyt soittaa. Tiedän, että tämä on hänellekin raskas jurtu. Ei tätä voi jotenkin käsittää.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni suuresta menetyksestäsi.
Lämmin halaus sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ja sit vaan palstailemaan.
Eikö tullut mieleen muu kuin v-ttuilu! Häpeä!
Voimia sinulle, ap! Pyydä esikoinen käymään ja kerro hänelle mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita esikoiselle viestiä että tulee kotiin. Suuttuu sulle ettet kertonut heti...
Vierailija kirjoitti:
Sehän oli vain mies. Eihän miehellä ole arvoa että kannattaisi olla surullinen
Tilannetajuisempi saattaisi hoksata, että tämä ei ole sopiva kohta tuutata omaa katkeruuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja halaukset. Tuskin nyt lohduttaa mutta lähdöistä parhain. Ei tarvi kitua vuosia täysin toisten autettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, tuo on surullinen tilanne. 😢
Äitini kuoli 3 kk sitten ja tuntuu, että surusta ei pääse mitenkään yli.
Päivä kerrallaan on silti mentävä, vaikka raskaalta tuntuu. 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut!
Elämä on sellaista
Mutta onneksi on lapsillasi hyvät muistot isästäsi, elämä jatkuu kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, tuo on surullinen tilanne. 😢
Äitini kuoli 3 kk sitten ja tuntuu, että surusta ei pääse mitenkään yli.
Päivä kerrallaan on silti mentävä, vaikka raskaalta tuntuu. 😔
Rakas äitini kuoli -91 enkä vieläkään ole päässyt surun yli.
Vierailija kirjoitti:
Ja sit vaan palstailemaan.
Niin mitä sitten? Pitäisikö maata pimeässä huoneessa peiton alla itkemässä? Aika useinkin ihminen vaan jatkaa läheisen kuoleman jälkeen elämää ainakin ulkopuolisen silmiin suht normaalisti, kun ei siinä tiedä mitä muutakaan tekisi.
Osanottoni.
Tämä palsta voi olla monelle ainoa paikka keskustella kodin ulkopuolella, joten älkää väheksykö.
Osanottoni Sinulle !
(Tiedän tunteen, koska omani kuoli jo kun olin vasta 12-vuotias.)
Kuolema kosketaa aina ja on sokki. Ikään katsomatta itse olen kuolemalle menetänyt 2 vuoden aikana nyt 17 klp.ihmisiä.Siskoni,veljeni,miesytäväni jonka kanssa serustelin 22 vuotta. Kuin parhaat ystäväni ja ystäviä.Joten viellä on aivo sumua ja paljon.Ihmiset vaan kuoli. Käsitelen asioita ulkoilu ja musikia kunellen.Ihmiset kartaa muo,kun nin paljon kuoleita.Ajatus maailmalla: Antaa sen surra rauhassa!
Alue: Aihe vapaa
Lämmin osanotto.