Mun isä on kuollut. Kamala olo.
Oli kuollut nukkuessaan. Ei osattu yhtään varautua tähän. Tyhjä olo. Kuopukselle jo kerroin. Ollaan itketty yhdessä. Ukki on ollut lapsille todellinen tuki ja turva. Pienempänä he menivät usein mummolaan koulun jälkeen kun mä olin vielä töissä. Esikoinen ei tiedä vielä. En ole viitsinyt soittaa. Tiedän, että tämä on hänellekin raskas jurtu. Ei tätä voi jotenkin käsittää.
Kommentit (45)
Voimia surussa ap! Oma isäni lähti vuosi sitten. Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeimmat. Se totaalinen tyhjyys lähteneen tilalla ja tosiasia ettei hän enää ikinä tule takaisin. Siskojen kanssa tukeuduimme toisiimme ja jaoimme menetyksen. Äiti oli niin käpertynyt sisälleen ja suruunsa ettei päästänyt ketään lähelle pitkään aikaan. Näin vuoden jälkeen kaipaus asuu sisälläni ja muistot ovat tärkeitä. Isä oli minulle tuki ja turva , kuolema tuntui kun minusta olisi revitty palanen sen myötä .
Mieheni isä kuoli tuolla tavalla. Sai posttraumaattinen stressireaktion ja oli vuoden pois töistä. Se oli sellainen järkytys ja aivan yllättäen
Otan osaa. Oma iskä kuoli 21 vuotta sitten, mutta päivääkään ei ole mennyt ettenkö olisi häntä ajatellut. Sure rauhassa, ajan kanssa se helpottaa ja mukavat muistot valtaa sijaa.
Lämmin osanotto!
Olen ollut lähes samanlaisessa tilanteessa, kun isäni kuoli.