Lue keskustelun säännöt.
Alan kallistua entistä enemmän sille kannalle että olen onnellinen ettei minulla ole lapsia
13.05.2022 |
Ennen ajattelin että elämää ei ole ilman lapsia ja kyllä minäkin haluan vanhemmaksi mutta nyt kun ikää on 30+ niin olen sitä mieltä että lapset ovat esteenä kaikelle uralle, elämälle, matkoille, unelmille aivan kaikelle. En halua elättää ketään muuta kuin itseäni.
Kommentit (35)
Sinulla on vielä aikaa hankkia perhe. Ehdit vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin lapsen mutta kukaan tapaamani nainen ei halua.
En allekirjoita tuota. Ei mikään matka tai ura voisi ikinä korvata sitä, mitä lapset on minulle antaneet. Ennen lapsia matkustelin paljon ja ehdin tehdä tarpeeksi töitä ja uraakin. Halusin lapsia vasta 35-vuotiaana. En aiemmin.
Silloinkin emmin, että onko hullu päätös. Paras ratkaisu ikinä.
Varmasti helpompi elämä. Mutta mikään ei kasvata persoonaa niin tehokkaasti kuin lapsen saaminen. Sitä rakkauden ja myötätunnon määrää on mahdotonta kokea, jos et ole saanut omaa lasta! Ja sitä suurempi mahdollisuus tulla itsekkääksi, niinkuin aloituksesi kertookin.
Olipa mielenkiintoinen tuo AP: n pohdinta. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko vähän väärälle palstalle tämä aloitus?
Vai onko tämä nykyään lapsettomien hengailupaikka? Lol
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä vanhuksena ajattelet ehkä toisin. Olisi kivaa kun lapset ja lapsenlapset kävisi kylässä, mutta siellä sinä yksinäinen vela-mummo toteutat itseäsi vanhainkodissa ihan omassa rauhassa.
Juuri näin!.ajattelin nuorena samoin kuin ap mutta nyt kun lapset ovat aikuisia ja on lapsenlapsia olen todella tyytyväinen etten jäänyt lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapset ole mikään helppo ja vaivaton juttu. Harvat todella arvokkaat asiat ovat.
Niin. Kyllä lapsissa huolta ja murhetta on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Varsinkin kun lukee ja näkee, kuinka kaikki vastuu lapsesta lopulta kallistuu äidille. En pystyisi toimimaan periaatteessa yksinhuoltajana. Onneksi kavereilla on lapsia, ihan söpöjä ja mukava välillä nähdä.
Onko tää taas se ja sama vela avautumassa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset joutuisivat samanlaisen joukkovainon ja pedofilian kohteeksi kuin missä olin itsekin, joten ei kiitos. Joutuisivat myös kasvamaan näiden sairaiden jälkeläisten kanssa. Kotikouluun ottaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä vanhuksena ajattelet ehkä toisin. Olisi kivaa kun lapset ja lapsenlapset kävisi kylässä, mutta siellä sinä yksinäinen vela-mummo toteutat itseäsi vanhainkodissa ihan omassa rauhassa.
Jos on oikea aatteellinen velat eikä uhoava teini, niin on tuonkin asian käynyt jo päässään läpi. Vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, joilla on lapsia...jossain.
Katsos kun aika paljon riippuu siitä miten lapsia kasvattaa.Veikkaan että aika moni yksinäinen vanhainkodissa saa katsoa peiliin.Jos on hyvät ja läheiset suhteet lapsiin niin ei tarvitse olla yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä vanhuksena ajattelet ehkä toisin. Olisi kivaa kun lapset ja lapsenlapset kävisi kylässä, mutta siellä sinä yksinäinen vela-mummo toteutat itseäsi vanhainkodissa ihan omassa rauhassa.
Haha :D äitini motkottaa ihan samasta asiasta. Ei lisääntyminen korjannut asiaa.
Sama. Mulla lapset on este nukkumiselle ja introverttiyden harjoittamiselle. :D
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita tuota. Ei mikään matka tai ura voisi ikinä korvata sitä, mitä lapset on minulle antaneet. Ennen lapsia matkustelin paljon ja ehdin tehdä tarpeeksi töitä ja uraakin. Halusin lapsia vasta 35-vuotiaana. En aiemmin.
Silloinkin emmin, että onko hullu päätös. Paras ratkaisu ikinä.
Lapsi sitoo. Joudut laittamaan kaikki tienaamasi rahat lapseen ja laittamaan lapsen aina etusijalle puhumattakaan uraan tulevaa taukoa kun pitäisi takoa kun rauta on kuuma.
Kolme syytä miksi en hanki lapsia
1. vartalo menee pilalle.
2. et tiedä minkälainen mukula on. et voi päättää minkälainen mukula on ja en pidä yllätyksistä.
3. en halua sairasta tai vammaista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Jos itellä ei olisi tullut melkein hulluus, kun oli niin kova tarve saada lapsi, niin nyt kun ajattelee, olisin pärjännyt oikeasti ilmankin.
Tämä. Kahden alle 1,5v lapsen äitinä joskus mietin, että olin ihan onnellinen ilmankin, kun oli aikaa tehdä niitä omia asioitakin, joita intoverttina tarvitsee pysyäkseen järjissään, mutta jos en olisi lapsia tehnyt, niin hulluksi olisin tullut. Välillä tuntuu siltä, että lapset tekevät vielä enemmän hulluksi, mutta perheen perustaminen oli se elämän suurin (ja oikeastaan ainoa toteutettavissa oleva) unelma, enkä pois vaihtaisi vaikka aikaa voisi kääntää taaksepäin. Tuleepahan sitten edes ne vähäiset omat hetket käytettyä oikeasti johonkin omaan eikä vain möllöttämiseen. Harmi kyllä sitten se oma aikakin tuppaa olemaan suorittamista, kun pakko ehtiä tunnissa-kahdessa tekemään sitä sun tätä tai jää tekemättä. Kaikesta sitä ihminen osaakin ottaa paineita...
No, ehkä sitten parinkymmenen vuoden päästä voi taas elää itselleen :D Kunnes tulee lapsenlapset.
Tässäkin aihepiirissä on joidenkin tosi vaikeaa ymmärtää että kenenkään oma näkemys ja tarve ei ole yhtään sen parempi kuin jonkun muun.
Eli jos joku pitää lasten tekemistä elämäntehtävänään, saa siitä iloa elämään eikä kaipaa muuta, niin ei se ole yhtään sen oikeampi mielipide tai oikeampi elämäntyyli, kuin hänen joka ilmoittaa että ei halua lapsia ja haluaa keskittyä muuhun.
Samaa mieltä. Meille tuli ero kun tajusin olevani vela ja mies olisi halunnut lapsen.