Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on helpoin instrumentti soitettavaksi bändissä?
Minkä soittimen oppii nopeiten ja kehitys olisi nousujohtoista?
Kommentit (589)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei ole helppoa yhtä vastausta (niin kuin ei oikeastaan mihinkään muuhunkaan asiaan, jos oikein filosofiseksi heittäydytään). Jos ajatellaan bändiä rakennuspalikoina, niin se menee karkeasti näin:
1. rumpalin pitää olla tiukka. Jos on löysä rumpali, niin koko loppubändi kuulostaa huonolta.
2. jos rumpali on hyvä, niin basistin pitää olla myös hyvä/tiukka. Kaikkien keskeisten bassoäänien pitää osua napakasti niille iskuille, mitä rumpali soittaa. Bassolla (niin kuin myös rummuilla) äänten voimakkuudet pitäisi pysyä tasaisina, sillä bassolla kuin myös rummuilla on hyvin helppo soittaa peräkkäisiä ääniä eri voimakkuudella, mikä kuulostaa kauhealta.
3. kitaristin ja kiipparien soittajien olisi tietysti hyvä olla hyviä, mutta monessa musatyylissä kitaristilla, kiipparin soittajalla ja myös laulajalla on enemmän vapauksia "maalailla menemään".
Eli rummut ja basso on bändin perusta ja jos jompikumpi näistä on pielessä, niin bändi ei kuulosta koskaan hyvältä.
Tietysti jos soitetaan jotain tiukkaa metallia, niin ei kitaristikaan voi soitella mitä sattuu, mutta edelleen pätee sama sääntö, että rumpalin ja basistin pitää olla AINA tiukkoja.
Tietty basso on helpompi aloittaa kuin esim. kitara, mutta kumpi on lopulta helpompi soitin riippuu bändin musatyylistä. Jos soitetaan peruspunkkia, niin molemmat (kitara ja basso) ovat about yhtä vaikeita/helppoja. Jos soitetaan teknistä metallia, niin kitara on luultavasti vaikeampi soitin kuin basso (tosin ei aina). Jos taas soitetaan jotain motownia tai muuta groovempaa kamaa, niin basso on vaikea.
Jännä havainto myös ihan rock-bändihommista on se, että kitaristilaulajia on paljon enemmän kuin basistilaulajia tai rumpalilaulajia. Itse olen tätä pähkinyt sillä, että basso ja rummut ovat rytmisoittimia ja ne eivät anna silleen "tulkinnallisia vapauksia" (vs. esim. kitara), eli jos soitat jonkun osan vähän sinnepäin, niin se kuulostaa hirveältä. Jos kitaralla soittaa välillä ns. "mitä sattuu" niin se voi kuulostaa silti hienolta.
En tiedä oletko täällä vielä lukemassa tätä ketjua, mutta arvostan mielipidettäsi aiheesta. Mahdatko olla muusikko tai musiikin kanssa muuten ammatillisesti tekemisissä?
Poskea on helpoin soittaa, kun valmiiksi osaa!
Ei mikään, jos bändi on hyvä. Tosin silloin soittajat osaavat soittaa yhteen, niin se ei ole kovin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei ole helppoa yhtä vastausta (niin kuin ei oikeastaan mihinkään muuhunkaan asiaan, jos oikein filosofiseksi heittäydytään). Jos ajatellaan bändiä rakennuspalikoina, niin se menee karkeasti näin:
1. rumpalin pitää olla tiukka. Jos on löysä rumpali, niin koko loppubändi kuulostaa huonolta.
2. jos rumpali on hyvä, niin basistin pitää olla myös hyvä/tiukka. Kaikkien keskeisten bassoäänien pitää osua napakasti niille iskuille, mitä rumpali soittaa. Bassolla (niin kuin myös rummuilla) äänten voimakkuudet pitäisi pysyä tasaisina, sillä bassolla kuin myös rummuilla on hyvin helppo soittaa peräkkäisiä ääniä eri voimakkuudella, mikä kuulostaa kauhealta.
3. kitaristin ja kiipparien soittajien olisi tietysti hyvä olla hyviä, mutta monessa musatyylissä kitaristilla, kiipparin soittajalla ja myös laulajalla on enemmän vapauksia "maalailla menemään".
Eli rummut ja basso on bändin perusta ja jos jompikumpi näistä on pielessä, niin bändi ei kuulosta koskaan hyvältä.
Tietysti jos soitetaan jotain tiukkaa metallia, niin ei kitaristikaan voi soitella mitä sattuu, mutta edelleen pätee sama sääntö, että rumpalin ja basistin pitää olla AINA tiukkoja.
Tietty basso on helpompi aloittaa kuin esim. kitara, mutta kumpi on lopulta helpompi soitin riippuu bändin musatyylistä. Jos soitetaan peruspunkkia, niin molemmat (kitara ja basso) ovat about yhtä vaikeita/helppoja. Jos soitetaan teknistä metallia, niin kitara on luultavasti vaikeampi soitin kuin basso (tosin ei aina). Jos taas soitetaan jotain motownia tai muuta groovempaa kamaa, niin basso on vaikea.
Jännä havainto myös ihan rock-bändihommista on se, että kitaristilaulajia on paljon enemmän kuin basistilaulajia tai rumpalilaulajia. Itse olen tätä pähkinyt sillä, että basso ja rummut ovat rytmisoittimia ja ne eivät anna silleen "tulkinnallisia vapauksia" (vs. esim. kitara), eli jos soitat jonkun osan vähän sinnepäin, niin se kuulostaa hirveältä. Jos kitaralla soittaa välillä ns. "mitä sattuu" niin se voi kuulostaa silti hienolta.
En tiedä oletko täällä vielä lukemassa tätä ketjua, mutta arvostan mielipidettäsi aiheesta. Mahdatko olla muusikko tai musiikin kanssa muuten ammatillisesti tekemisissä?
Tähän sama. Oli tosi hyvä kirjoitus ja allekirjoitan itse täysin 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei ole helppoa yhtä vastausta (niin kuin ei oikeastaan mihinkään muuhunkaan asiaan, jos oikein filosofiseksi heittäydytään). Jos ajatellaan bändiä rakennuspalikoina, niin se menee karkeasti näin:
1. rumpalin pitää olla tiukka. Jos on löysä rumpali, niin koko loppubändi kuulostaa huonolta.
2. jos rumpali on hyvä, niin basistin pitää olla myös hyvä/tiukka. Kaikkien keskeisten bassoäänien pitää osua napakasti niille iskuille, mitä rumpali soittaa. Bassolla (niin kuin myös rummuilla) äänten voimakkuudet pitäisi pysyä tasaisina, sillä bassolla kuin myös rummuilla on hyvin helppo soittaa peräkkäisiä ääniä eri voimakkuudella, mikä kuulostaa kauhealta.
3. kitaristin ja kiipparien soittajien olisi tietysti hyvä olla hyviä, mutta monessa musatyylissä kitaristilla, kiipparin soittajalla ja myös laulajalla on enemmän vapauksia "maalailla menemään".
Eli rummut ja basso on bändin perusta ja jos jompikumpi näistä on pielessä, niin bändi ei kuulosta koskaan hyvältä.
Tietysti jos soitetaan jotain tiukkaa metallia, niin ei kitaristikaan voi soitella mitä sattuu, mutta edelleen pätee sama sääntö, että rumpalin ja basistin pitää olla AINA tiukkoja.
Tietty basso on helpompi aloittaa kuin esim. kitara, mutta kumpi on lopulta helpompi soitin riippuu bändin musatyylistä. Jos soitetaan peruspunkkia, niin molemmat (kitara ja basso) ovat about yhtä vaikeita/helppoja. Jos soitetaan teknistä metallia, niin kitara on luultavasti vaikeampi soitin kuin basso (tosin ei aina). Jos taas soitetaan jotain motownia tai muuta groovempaa kamaa, niin basso on vaikea.
Jännä havainto myös ihan rock-bändihommista on se, että kitaristilaulajia on paljon enemmän kuin basistilaulajia tai rumpalilaulajia. Itse olen tätä pähkinyt sillä, että basso ja rummut ovat rytmisoittimia ja ne eivät anna silleen "tulkinnallisia vapauksia" (vs. esim. kitara), eli jos soitat jonkun osan vähän sinnepäin, niin se kuulostaa hirveältä. Jos kitaralla soittaa välillä ns. "mitä sattuu" niin se voi kuulostaa silti hienolta.
En tiedä oletko täällä vielä lukemassa tätä ketjua, mutta arvostan mielipidettäsi aiheesta. Mahdatko olla muusikko tai musiikin kanssa muuten ammatillisesti tekemisissä?
Tuo kommenttihan on sinänsä ihan täyttä asiaa, mutta ei oikeastaan vastaa kysymykseen. Pitkän selostuksen voisi tiivistää näin: rumpalin ja basistin hyvä rytmitaju ovat tärkeitä ja rytmiikan lipsumisen suhteen pääsääntöisesti ankarampia.
Joo, rytmisektion on hyvä pysyä rytmissä. Se on aika sanoisinko itsestäänselvä asia. Mistä jatkaisin, että heikko rytmitaju on haitaksi jokseenkin minkä tahansa instrumentin kanssa ja muusikolle ylipäänsä.
Kirjoittamaton lähtöoletus voisi siis olla että henkilö on ylipäänsä musikaalinen ja eritoten rytmitajuinen, jotta voi edes soittaa bändissä (ainakin useimmissa valtavirtamusatyyleissä). Siten kokonaan painoarvonsa menettää argumentti siitä, että basistin/rumpalin ol pysyttävä hyvin rytmissä. Sehän ei ota kantaa mitenkään soiton helppouteen tai oppimisen helppouteen. Se on ominaisuus joka erottelee muusikoksi kelpaavat kelvottomista.
Näin ollen edelleen voidaan todeta basson olevan se helpoin aika yksiselitteisesti.
Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tähän ei ole helppoa yhtä vastausta (niin kuin ei oikeastaan mihinkään muuhunkaan asiaan, jos oikein filosofiseksi heittäydytään). Jos ajatellaan bändiä rakennuspalikoina, niin se menee karkeasti näin:
1. rumpalin pitää olla tiukka. Jos on löysä rumpali, niin koko loppubändi kuulostaa huonolta.
2. jos rumpali on hyvä, niin basistin pitää olla myös hyvä/tiukka. Kaikkien keskeisten bassoäänien pitää osua napakasti niille iskuille, mitä rumpali soittaa. Bassolla (niin kuin myös rummuilla) äänten voimakkuudet pitäisi pysyä tasaisina, sillä bassolla kuin myös rummuilla on hyvin helppo soittaa peräkkäisiä ääniä eri voimakkuudella, mikä kuulostaa kauhealta.
3. kitaristin ja kiipparien soittajien olisi tietysti hyvä olla hyviä, mutta monessa musatyylissä kitaristilla, kiipparin soittajalla ja myös laulajalla on enemmän vapauksia "maalailla menemään".
Eli rummut ja basso on bändin perusta ja jos jompikumpi näistä on pielessä, niin bändi ei kuulosta koskaan hyvältä.
Tietysti jos soitetaan jotain tiukkaa metallia, niin ei kitaristikaan voi soitella mitä sattuu, mutta edelleen pätee sama sääntö, että rumpalin ja basistin pitää olla AINA tiukkoja.
Tietty basso on helpompi aloittaa kuin esim. kitara, mutta kumpi on lopulta helpompi soitin riippuu bändin musatyylistä. Jos soitetaan peruspunkkia, niin molemmat (kitara ja basso) ovat about yhtä vaikeita/helppoja. Jos soitetaan teknistä metallia, niin kitara on luultavasti vaikeampi soitin kuin basso (tosin ei aina). Jos taas soitetaan jotain motownia tai muuta groovempaa kamaa, niin basso on vaikea.
Jännä havainto myös ihan rock-bändihommista on se, että kitaristilaulajia on paljon enemmän kuin basistilaulajia tai rumpalilaulajia. Itse olen tätä pähkinyt sillä, että basso ja rummut ovat rytmisoittimia ja ne eivät anna silleen "tulkinnallisia vapauksia" (vs. esim. kitara), eli jos soitat jonkun osan vähän sinnepäin, niin se kuulostaa hirveältä. Jos kitaralla soittaa välillä ns. "mitä sattuu" niin se voi kuulostaa silti hienolta.