Taas yksi vauvavuosi ja miehen asenne
Niin se sitten meilläkin kävi, että vauvavuodesta muodostui aihe vapaan karikatyyri.
Mies suuttui hiljan silmittömästi, kun
a) "en anna hoitaa vauvaa miehen omalla tavalla" (olen näyttänyt, millaiseen käsittelyyn vauva on tottunut ja mitä osaa - minulle se ja sama miten hoitaa, kunhan vauva on tyytyväinen),
b) kun puolivuotias vierastaa isäänsä (minun vika kuulemma, kun en anna isän olla vauvan kanssa - mies on lapsen kanssa vain erittäin harvoin, kun sitä pyytämällä pyydän).
Tästä sitten satu aikaiseksi hieno av-tyyppinen kireä keskustelu, jossa miehellä on negatiiviset tunteet katossa ja itsetunto sirpaleina.
Olen huolissani miehen ja lasten vuorovaikutuksesta. Mies ei osaa ottaa huomioon vauvan kehitystä ja tunteita. On myös epäherkkä ja turhan vihainen usein myös vanhemmille lapsilleen. Olen yrittänyt tukea isyyttä ja pitää miehen mukana, mutta epäonnistunut.
Oma osaamiseni ei enää riitä käsittelemään tällaista aikuisen ihmisen itsetunnon romahdusta ja mietinkin voiko tällaiseen saada apua esim. perheneuvolasta? En muista lukeneeni palstalta muuta ratkaisua kuin jssap.
Kommentit (82)
Sinä olet lukenut kaikki mahdolliset kasvatusoppaat ja nyt paasaat niistä joka hiton käänteessä miehelle? Tuli vaan vähän sellainen olo, että sinä otat sen vanhemmuuden vähän turhankin vakavasti ja sinulta puuttuu maalaisjärki?
Ei ole sellaista asiaa josta puolet ei olisi totta. Et sinäkään ole virheetön ja sinulla on oma roolisi tuossa teidän sopassanne. Ihmissuhteet on aina kahden kauppa, jossa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa.
Sympatiat menevät miehen puolelle. N
Miksi mies ei saisi käsitellä vauvaa omalla tavallaan, kunhan ei satuta häntä? Ja sama tuonkin osaamisen kanssa, antaa isän itsekin nähdä mitä vauva jo osaa, se on hienoa isästäkin huomata, mitä kaikkea vauva jo osaa. Ehkä vähän turhauttavaa äidille kuunnella isän ihasteluja jo monta kertaa nähdyistä asioista, mutta entäs sitten. Ja kyllä se vauvakin isän käsittelyyn tottuu, vaikka äidin otteet ovatkin erilaisia.
Itse olen toiminut juuri noin, ja meillä isä sitten mielellään hoitaakin vauvaa, ja vauva selkeästi ikävöi isäänsä kun mies on töissä.
"Olen huolissani miehen ja lasten vuorovaikutuksesta. Mies ei osaa ottaa huomioon vauvan kehitystä ja tunteita. On myös epäherkkä ja turhan vihainen usein myös vanhemmille lapsilleen. Olen yrittänyt tukea isyyttä ja pitää miehen mukana, mutta epäonnistunut."
Tuli ehkä vähän oksennusta suuhun. Olet korkeasti koulutettu, joka on tehnyt lapsen vähän vanhemmalla iällä ja mietit meneekö nyt kaikki varmasti tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan?
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet lukenut kaikki mahdolliset kasvatusoppaat ja nyt paasaat niistä joka hiton käänteessä miehelle? Tuli vaan vähän sellainen olo, että sinä otat sen vanhemmuuden vähän turhankin vakavasti ja sinulta puuttuu maalaisjärki?
Tuli aloittajasta vähän ylimielinen kuva ja hän kuvittelee olevan suhteessa se parempi ihminen ja vain hän ja vain hän tietää mikä on vauvalla hyväksi. Kuvittelet omistavasi lapsen kuten lemmikkieläin omistetaan?
Siis miehelle on tullut ero edellisten lasten ollessa pieniä ja hän kohtelee usein edellisen liiton lapsiaan tylysti?
Jos mies olisi oikeasti innokas isä, hän olisi ollut sitä jo vanhemmille lapsilleen. Nyt mies vain toistaa samaa kaavaa, joka johti edelliseen eroon.
olen näyttänyt, millaiseen käsittelyyn vauva on tottunut ja mitä osaa - minulle se ja sama miten hoitaa, kunhan vauva on tyytyväinen...ja sinulle on ihan sama miten hoitaa? Oletko sinä antanut isälle sitä tilaa vai et? Vahvasti vaikuttaa, että vastaus on ei.
Ratkaisu on se, että alat olla säännöllisesti jonkin aikaa poissa kotoa. Annat miehen hoitaa omalla tavallaan. Olette ajautuneet riitelyyn ja syyttelyyn - uskon että se helpottaa itsestään kun isä saa vahvistettua suhdetta vauvaan ja sinäkin vähän relaat.
Vierailija kirjoitti:
No, kerro miten olet antanut isälle sitä tilaa. Käyt harrastuksissa, tapaat kavereita ilman lasta, jne...
Harrastan normaalisti ja tapaan ystäviäni lapsen kanssa. Isä ei yleensä halua/ehdi/voi olla lapsen kanssa. Asuimme erillään ja nyt muutimme yhteen. Vauva on myös täysimetetty, että isän pitäisi voida hoitaa vauvaa ihan myös minun läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerro miten olet antanut isälle sitä tilaa. Käyt harrastuksissa, tapaat kavereita ilman lasta, jne...
Harrastan normaalisti ja tapaan ystäviäni lapsen kanssa. Isä ei yleensä halua/ehdi/voi olla lapsen kanssa. Asuimme erillään ja nyt muutimme yhteen. Vauva on myös täysimetetty, että isän pitäisi voida hoitaa vauvaa ihan myös minun läsnäollessa.
Just
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerro miten olet antanut isälle sitä tilaa. Käyt harrastuksissa, tapaat kavereita ilman lasta, jne...
Harrastan normaalisti ja tapaan ystäviäni lapsen kanssa. Isä ei yleensä halua/ehdi/voi olla lapsen kanssa. Asuimme erillään ja nyt muutimme yhteen. Vauva on myös täysimetetty, että isän pitäisi voida hoitaa vauvaa ihan myös minun läsnäollessa.
Lapsi oli vahinko?
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei saisi käsitellä vauvaa omalla tavallaan, kunhan ei satuta häntä? Ja sama tuonkin osaamisen kanssa, antaa isän itsekin nähdä mitä vauva jo osaa, se on hienoa isästäkin huomata, mitä kaikkea vauva jo osaa. Ehkä vähän turhauttavaa äidille kuunnella isän ihasteluja jo monta kertaa nähdyistä asioista, mutta entäs sitten. Ja kyllä se vauvakin isän käsittelyyn tottuu, vaikka äidin otteet ovatkin erilaisia.
Itse olen toiminut juuri noin, ja meillä isä sitten mielellään hoitaakin vauvaa, ja vauva selkeästi ikävöi isäänsä kun mies on töissä.
Isä on saanut tehdä juuri kuten halunnut. Tämä kävi myös ilmi aloituksesta. Mies vaan ei ota kontaktia vauvaan ja käsittelee kuin lihapalaa. Tämä oli ok vastasyntyneen kanssa, mutta ei seurustelevan 6 kk. Ap
Jospa ap miettisit omia voimavarojasi sen sijaan, että olet kauhean huolissaan miehestä, joka ei ole hyvä edellisen liiton lapsilleenkaan.
Kuka tukee sinua? Kuka mahdollistaa sinun hyvän äitiytesi?
Jos mies on kovakourainen vauvaa käsitellessään, vauvaa ei anneta isälle, jos ei näyttämisestä ota oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerro miten olet antanut isälle sitä tilaa. Käyt harrastuksissa, tapaat kavereita ilman lasta, jne...
Harrastan normaalisti ja tapaan ystäviäni lapsen kanssa. Isä ei yleensä halua/ehdi/voi olla lapsen kanssa. Asuimme erillään ja nyt muutimme yhteen. Vauva on myös täysimetetty, että isän pitäisi voida hoitaa vauvaa ihan myös minun läsnäollessa.
Lapsi oli vahinko?
Ei ollut t: ap
Vierailija kirjoitti:
Tuleva totaaliyhäri 🤗
Sinusta siinä on jotain joka hymyilyttää?
Vierailija kirjoitti:
Jospa ap miettisit omia voimavarojasi sen sijaan, että olet kauhean huolissaan miehestä, joka ei ole hyvä edellisen liiton lapsilleenkaan.
Kuka tukee sinua? Kuka mahdollistaa sinun hyvän äitiytesi?
Jos mies on kovakourainen vauvaa käsitellessään, vauvaa ei anneta isälle, jos ei näyttämisestä ota oppia.
Minulla on tukena kaksi sukua ja ystävät. Siksi kysynkin, mitä kautta saisimme apua tämän tilanteen purkamiseksi miehen kanssa. Tämä suuri tunnelataus suhteessa vauvaan tuli aivan puun takaa. Oli hurjaa kuunnella, miten 6 kk vierastaminen sai miehessä aikaan, niin suuren pettymyksen.
Vierailija kirjoitti:
"Olen huolissani miehen ja lasten vuorovaikutuksesta. Mies ei osaa ottaa huomioon vauvan kehitystä ja tunteita. On myös epäherkkä ja turhan vihainen usein myös vanhemmille lapsilleen. Olen yrittänyt tukea isyyttä ja pitää miehen mukana, mutta epäonnistunut."
Tuli ehkä vähän oksennusta suuhun. Olet korkeasti koulutettu, joka on tehnyt lapsen vähän vanhemmalla iällä ja mietit meneekö nyt kaikki varmasti tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan?
Osin oikein. Enemmän olen tosiaan huolissani miehestä. En vain näe kovin hyvää perhe-elämää, jos ihmisellä pimenee päässä, kun 6 kk vierastaa.
No, kerro miten olet antanut isälle sitä tilaa. Käyt harrastuksissa, tapaat kavereita ilman lasta, jne...