Kertokaas nyt miten se elämä konkreettisesti muuttuu kun mennään naimisiin?
Kun naimisissa ollaan, se ei ole vain ruksi maistraatin paperilla tietyssä kohtaa.
Miten se eroaa esim. avoliitossa elämisestä?
Kommentit (18)
Mutta kuten tiedämme, jokainen liitto päättyy joskus. Avioliitolla asiat saa helpommin järjestettyä. Toki isyys, perintä, omaisuusasiast voi järjestää ilman liittoakin, mutta menenmälle naimisiin hoituu yksinkertaisesti.
Kysyisinkin toisinpäin, eli mitä se naimisiinmeno haittaa? Mikä muuttuu huonommaksi?
kaikki isyys,raha asiat on sovittavissa helposti muutenkin. meiltä kysellään jatkuvasti miksette mene naimisiin,tai koska menette? ei meillä ole MITÄÄN tarvetta mennä. Meillä vauva josta sovittu yhteishuoltajuus ja yhteiset rahat vaikka omat tilit onkin. Ehkä joskus kun on rahaa järjestää niin järjestämme meidän rakkauden juhlat
Avoliitosta ei eroa mitenkään. Paitsi jos tulee ero tai puoliso kuolee.
kaikki isyys,raha asiat on sovittavissa helposti muutenkin. meiltä kysellään jatkuvasti miksette mene naimisiin,tai koska menette? ei meillä ole MITÄÄN tarvetta mennä. Meillä vauva josta sovittu yhteishuoltajuus ja yhteiset rahat vaikka omat tilit onkin. Ehkä joskus kun on rahaa järjestää niin järjestämme meidän rakkauden juhlat
Naimisissa oloa nyt takana kolme kuukautta ja häät on kaunis muisto vaan, mitenkään ei arki muuten eroa aikaisemmasta.
Ei se elämää sinänsä muuta. Mutta se panee karralla järjestykseen sellaiset asiat, joita varten muuten tarvitse tuhatkunta erilaista paperia ja kolme asiananjajaa jamuutaman virkamiehen joka välissä.
Avioon mentiin ja sen jälkeen alkoi ahdistamaan toisen käytös entistä enemmän kun tajusi, ettei tuosta pääse eroon kuin vaikeimman kautta. Se paperien vienti tietysti oli melko helppoa, mutta kaikki päätökset kun piti tehdä itse, toinen alkoi ihan mahdottomaksi. Eniten ahdisti kun mies ilmeisesti ajatteli, että kun ollaan naimisissa ei tarvitse yrittää millään tavoin huomioida toista enää tai tehdä mitään kivaa yhdessä.
Nyt onnellinen avoliitto, mutta pelkään, että jos menisimme naimisiin, alkaisi taas ahdistaa. Olen nainen... joku kuitenkin arvailee, että tämä on vain miesten ongelma.
Ennen naimisiin menoamme olin isin uusin tyttis, nyt olen kunniallinen vihitty vaimo. Avioliitto osoittaa ulkopuolisille, että mieheni rakastaa ja kunnioittaa minua vähintään yhtä paljon kuin lastensa äitiä, onhan hän julkisestsi sitoutunut minuun. Eron huomaa, kun liikumme lasten kanssa.
merkitsee juuri noi lailliset asiat. Jos toinen kuolee tai tuleekin ero, toisen asema on silloin turvatumpi. Kyllähän nuo voisi muutenkin järjestää, mutta kun nyt laissa sattuu olemaan valmiiksi olemassa juttu nimeltä "avioliitto", jolla noi kaikki voi järjestää yhdellä ruksilla, on se minusta yksinkertaisempaa, kun tehdä kaikesta oma paperinsa.
Bonuksena saa järkätä bileet. Tai voishan sitä muutenkin, mutta tuskinpa tulisi järkättyä bileitä "Allekirjoitamme keskinäisen testamentin 1.6. Tervetuloa juhlimaan kanssamme iloista perhejuhlaa!" Niin ja saa vielä ottaa miehen kivemman kuuloisen nimen.
avoseksi on. onhan siinä valtava ero.
Ennen naimisiin menoamme olin isin uusin tyttis, nyt olen kunniallinen vihitty vaimo. Avioliitto osoittaa ulkopuolisille, että mieheni rakastaa ja kunnioittaa minua vähintään yhtä paljon kuin lastensa äitiä, onhan hän julkisestsi sitoutunut minuun. Eron huomaa, kun liikumme lasten kanssa.
Mistä kukaan kadulla tietää oletteko naimisissa vai ette? Tai onko ne lapset yhteisiä vai ei?
Samistuulipuvut?
avoseksi on. onhan siinä valtava ero.
Miksi pitäisi mennä naimisiin osoittaakseen rakkautta?
Avioliitossa mies on automaattisesti syntyneen lapsen isä... Avoliitossa ei, vaan isyys täytyy todistaa. Näin ilmeisesti siksi, että avioliitossa uskollisuus on taattu, koska se on alttarilla vannottu! Vaikkakin moni avioliitto solmitaan vasta kun raskaus on jo alullaan.
luulee että ei olla tosissaan, kun emme ole EDES kihloissa ja meillä vauvakin jo. Mitä sitten? eihän se ole kuin rinkula sormessa! Me olemme täysin sitoutuneita ja rakastuneita ilman rituaalejakin ja sormuksia sormessa,eihän se ole kuin kultaa tai hopeaa, mikä siinä nyt niin yhdistää..en ymmärrä mihin asioihin niitä juristeja ja välikäsiä tarvitaan,kun joku tuossa aikaisemmin mainitsi? me emme ole tarvinneet muuhun kuin isyyden tunnustukseen joka oli vain typerä muodolisuus muiden joukoissa. jos mies kuolee niin mitä minä hänen tilillään teen,ei meillä mitään säästöjä ole! saattaa siellä muutamat roposet olla jäljellä.
luulee että ei olla tosissaan, kun emme ole EDES kihloissa ja meillä vauvakin jo. Mitä sitten? eihän se ole kuin rinkula sormessa! Me olemme täysin sitoutuneita ja rakastuneita ilman rituaalejakin ja sormuksia sormessa,eihän se ole kuin kultaa tai hopeaa, mikä siinä nyt niin yhdistää..en ymmärrä mihin asioihin niitä juristeja ja välikäsiä tarvitaan,kun joku tuossa aikaisemmin mainitsi? me emme ole tarvinneet muuhun kuin isyyden tunnustukseen joka oli vain typerä muodolisuus muiden joukoissa. jos mies kuolee niin mitä minä hänen tilillään teen,ei meillä mitään säästöjä ole! saattaa siellä muutamat roposet olla jäljellä.
Mutta tuolloin se leskeneläke voisi olla elämää helpottava tekijä, mahdollisen kuoleman jälkeen?
omiin tunteisiini jollain tasolla.
Vaikka takana olikin lähes 10 seurustelu ja useiden vuosien hyvä ja onnellinen avoliitto, niin itse koin, että avioituminen sitoi meidän tiukemmin yhteen ja toi jollain lailla varmuutta suhteen pysyvyydestä. Hmm... vaikea selittää...
Jollain tapaa ajattelen, että avoituminen on lupaus siitä, että halutaan pysyä yhdessä myötä- ja vastamäessä kuten pappikin sanoo. Että nyt ollaan yhdessä ihan_tosissaan. Voisihan sitä kaikenlaista luvata ilman aviotakin, mutta meillä näin.
nim. kohta 8 vuotta naimisissa
Avioliitto lasten isän kanssa antaa minulle aivan erilaisen auktoriteetin, kun keskustelen lasten asioista viranomaisten kanssa. Heidän on nyt selvästi helpompi mieltää minut lasten toiseksi arkivanhemmaksi, joka käytännössä olen. Olen esim. mukana koulun vanhempien varteissa, koska valvon läksyt.
Perimisasioissa lienee etua.