Lapseni ei ole saanut koskaan kutsua kaverilleen, miksiköhän?

Ja tämä taas tuli tänään mieleen, kun lapsen isä taas toi tänään tytöt meille koulun jälkeen ja hakee lapsensa pois kuulemma klo. 19. 

Outoa... Millaisia nämä vanhemmat muuten ovat? Onko perheessä enemmän sisaruksia, kuin teillä? Esim. pieni vauva ja teillä ei.

Tästä syystä pyrin siihen, että lapseni ei ole koulun jälkeen kenenkään luona erityisesti, vaan pihan lapset riittävät kavereiksi. En halua jatkuvia uteluita siitä, miksi teille ei saa tulla tms.

Enkä kuljeta lapsen kavereita lainkaan, menkööt omilla kyydeillään. Ei tule siitäkään sanomista, että koska kuljetat lastani harrastukseen, niin tietenkin lapseni on tervetullut teille.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä pyrin siihen, että lapseni ei ole koulun jälkeen kenenkään luona erityisesti, vaan pihan lapset riittävät kavereiksi. En halua jatkuvia uteluita siitä, miksi teille ei saa tulla tms.

Enkä kuljeta lapsen kavereita lainkaan, menkööt omilla kyydeillään. Ei tule siitäkään sanomista, että koska kuljetat lastani harrastukseen, niin tietenkin lapseni on tervetullut teille.

Miksi teille ei saisi tulla?

Tuo kuulostaa kyllä teidän perheen hyväksikäytöltä. Jos asia ei teitä haittaa kuten kirjoitat, niin asia on silloin ok. Mutta itse en jaksaisi kyllä aina vieraita nurkissamme, ei edes vieraita lapsia. Meillä on harrastukset iltapäivisin, lasten läksyt, ruokailut ja ihan normiarkirutiinit. Teemme myös töitä usein kotona. Lisäksi kaipaamme omaa rauhaa kotona ja ihan lepoakin.

Vanhemmat saa omaa laatuaikaa kun lapsi on teillä hoidossa?

Voisiko kotiolot jostain syystä hävettää? Meillä ei teinit käytä kavereitaan kotona, koska asumme ahtaasti ja asunto on kulahtanut. Asiasta on puhuttu, heitä hävettää.

Meillä juurikin aikoinaan pieni vauva ja puolison vuorotyö rajoittivat kavereiden vierailuja. Nykyäänkään lapsi ei kehtaa kutsua kavereitaan meille, jos isä nukkuu ennen töitä. Ymmärrän kyllä häntä hyvin, en minäkään pyydä tänne ketään kahville, jos on vaaraa siitä, että toinen tulee vasta heränneenä kalsareissaan aamupalalle, vaikka on jo iltäpäivä.

Vai ovat oikein "sanoittaneet"...

Mun lapsen kaverin vanhemmat on lääkäreitä ja tekee etätöitä kotona. Asunto ei ole järin iso, eikä he halua, että niitä potilaiden asioita menee vieraille korville. Ajatkin vastaanotoilla on mitä sattuu, myös iltaisin.

Ei se minua haittaa. Meillä on iso talo ja kaveri on kiva.

En tiedä, onko tässä sukupuolella merkitystä, mutta samanlaisia juttuja olen huomannut oman tyttäreni kaverisuhteessa. Yksi tyttö voi alkaa tyttöäni vain siinä tapauksessa, että hän saa tulla meille. Muussa tapauksessa tuleekin jotain muuta eikä voikaan alkaa. Tämä myös aina silloin, jos tyttöni ehdottaa, että menisi tuon tytön luokse. Heille ei jostain syystä voi koskaan mennä. Myös yökyläily toimii vain niin päin, että tuo tyttö tulisi meille yöksi, toisinpäin ei koskaan. Olenkin alkanut myös rajoittamaan tuota yökyläilyä, koska koen epäreiluksi sen, että meille olisi lupa tulla vaikka joka viikonloppu yöksi, mutta toisinpäin se ei mahdollistu koskaan. Viikonloppu on ainoaa vapaa-aikaa perheellemme, joten haluan pyhittää sen myös omalle perheelle ja levolle. Syytä tälle en tiedä. Pojat on perheessämme jo täysi-ikäisiä, mutta heidän kohdallaan ei ollut koskaan tällaista vaan tasapuolisesti kuljettiin kaikkien luona ja yökyläiltiin.

Minun lapsella oli tällainen kaveri myös. Meillä kyllä viihtyi, oli yötä monta kertaa, ja leikkivät ulkona paljon.

Kyllä ihmeteltiin mekin tätä, mutta mikäs teet.

Etkö uskalla sanoa että tyttösi olisi mielellään teillä joskus?

Kaiken ei aina tarvitse olla tasapuolista, mutta ymmärrän hyvin, että kolmen vuoden jälkeen olisi mukavaa edes tietää, miksi he eivät voi olla tasapuolisia.

Valitettavasti tuo voi vaikuttaa myös lasten välisiin suhteisiin, ainakin omani kyllä huomaavat nopeasti, jos jollekin ei koskaan saa mennä. Jos tiedän perheen tilanteen, pystyn kyllä selittämään lapselle, että kahden vuorotyötä tekevän perheessä ei voi niin helposti kutsua kavereit kylään. 

Neliöistä kyläilyn ei pitäisi olla kiinni. Eron jälkeen muutin puolta pienempään asuntoon ja edelleen täällä saattaa olla viisikin tyttöä laittamasssa ruokaa tai ahtautuneena sohvalle. Vieraanvaraisuus ja rento tunnelma on lapsille tärkeintä. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko tässä sukupuolella merkitystä, mutta samanlaisia juttuja olen huomannut oman tyttäreni kaverisuhteessa. Yksi tyttö voi alkaa tyttöäni vain siinä tapauksessa, että hän saa tulla meille. Muussa tapauksessa tuleekin jotain muuta eikä voikaan alkaa. Tämä myös aina silloin, jos tyttöni ehdottaa, että menisi tuon tytön luokse. Heille ei jostain syystä voi koskaan mennä. Myös yökyläily toimii vain niin päin, että tuo tyttö tulisi meille yöksi, toisinpäin ei koskaan. Olenkin alkanut myös rajoittamaan tuota yökyläilyä, koska koen epäreiluksi sen, että meille olisi lupa tulla vaikka joka viikonloppu yöksi, mutta toisinpäin se ei mahdollistu koskaan. Viikonloppu on ainoaa vapaa-aikaa perheellemme, joten haluan pyhittää sen myös omalle perheelle ja levolle. Syytä tälle en tiedä. Pojat on perheessämme jo täysi-ikäisiä, mutta heidän kohdallaan ei ollut koskaan tällaista vaan tasapuolisesti kuljettiin kaikkien luona ja yökyläiltiin.

Kannattaa yrittää ymmärtää, että ihmisten elämän tilanteet ovat erilaisia. Joillakin on paljon kuormittavampi työ kuin toisilla. Lapsilla voi olla harrastuksia, viikonloppuna paljon kotitöitä, ja tarvitsee lepoa ja rauhaa. Kaikilla ei myöskään ole parhaat mahdolliset tilat yökyläilyyn.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko tässä sukupuolella merkitystä, mutta samanlaisia juttuja olen huomannut oman tyttäreni kaverisuhteessa. Yksi tyttö voi alkaa tyttöäni vain siinä tapauksessa, että hän saa tulla meille. Muussa tapauksessa tuleekin jotain muuta eikä voikaan alkaa. Tämä myös aina silloin, jos tyttöni ehdottaa, että menisi tuon tytön luokse. Heille ei jostain syystä voi koskaan mennä. Myös yökyläily toimii vain niin päin, että tuo tyttö tulisi meille yöksi, toisinpäin ei koskaan. Olenkin alkanut myös rajoittamaan tuota yökyläilyä, koska koen epäreiluksi sen, että meille olisi lupa tulla vaikka joka viikonloppu yöksi, mutta toisinpäin se ei mahdollistu koskaan. Viikonloppu on ainoaa vapaa-aikaa perheellemme, joten haluan pyhittää sen myös omalle perheelle ja levolle. Syytä tälle en tiedä. Pojat on perheessämme jo täysi-ikäisiä, mutta heidän kohdallaan ei ollut koskaan tällaista vaan tasapuolisesti kuljettiin kaikkien luona ja yökyläiltiin.

Mun kuopus on ollut paljon enemmän kaverillaan yökylässä kuin heidän lapsensa meillä. Johtuu ihan siitä, että heillä on tuo yksi ainoa lapsi, äiti on kotiäiti ja he oikeasti "hyötyy" meidän lapsesta siellä. Meillä taas monta lasta, eikä me tarvita heille erikseen leikkiseuraa.

Nyt ko lapsi on tulossa meille kolmeksi päiväksi kun vanhemmat menee matkalle ja muutenkin olen mm kuskannut harrastuksiin jne.

Mä en halua nurkkiini pyörimään kenenkään kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko tässä sukupuolella merkitystä, mutta samanlaisia juttuja olen huomannut oman tyttäreni kaverisuhteessa. Yksi tyttö voi alkaa tyttöäni vain siinä tapauksessa, että hän saa tulla meille. Muussa tapauksessa tuleekin jotain muuta eikä voikaan alkaa. Tämä myös aina silloin, jos tyttöni ehdottaa, että menisi tuon tytön luokse. Heille ei jostain syystä voi koskaan mennä. Myös yökyläily toimii vain niin päin, että tuo tyttö tulisi meille yöksi, toisinpäin ei koskaan. Olenkin alkanut myös rajoittamaan tuota yökyläilyä, koska koen epäreiluksi sen, että meille olisi lupa tulla vaikka joka viikonloppu yöksi, mutta toisinpäin se ei mahdollistu koskaan. Viikonloppu on ainoaa vapaa-aikaa perheellemme, joten haluan pyhittää sen myös omalle perheelle ja levolle. Syytä tälle en tiedä. Pojat on perheessämme jo täysi-ikäisiä, mutta heidän kohdallaan ei ollut koskaan tällaista vaan tasapuolisesti kuljettiin kaikkien luona ja yökyläiltiin.

Kannattaa yrittää ymmärtää, että ihmisten elämän tilanteet ovat erilaisia. Joillakin on paljon kuormittavampi työ kuin toisilla. Lapsilla voi olla harrastuksia, viikonloppuna paljon kotitöitä, ja tarvitsee lepoa ja rauhaa. Kaikilla ei myöskään ole parhaat mahdolliset tilat yökyläilyyn.

Tuo tyttö on perheensä ainoa lapsi, meillä lapsia on kolme, eikä kotimmekaan järin suuri. Lapsemme myös harrastavat. Teen itse töitä raskaalla alalla, joten koen viikonlopun kovastikin tärkeäksi palautumista varten. Olen yh, joten koen arjen olevan kohtalaisen täynnä ihan työn ja perheen arjen pyörityksessä. Vastaan tämän nyt vain ihan näkökulmaksi vastaukseesi, eihän tämä omakaan elämä ihan niin kevyttä ole. Kannustan toki lapsia hyviin kaverisuhteisiin, mutta reilu vastavuoroisuus toimii myös mielestäni elämässä hyvänä punaisena lankana. Sitä koitan opettaa myös lapsilleni. 

Ap kerkee nyt  vasta vastaamaan, kiitos hyvistä näkökulmista. 

Lisään vielä, että tämä tyttö ei ramppaa meillä todellakaan alituiseen, eikä hänestä ikinä ole vaivaa. Hyväkäytöksinen ja hienot leikit on aina lapsilla. Heillä on itsellään kaksi lasta ja kotona olisi mielenkiintoinen lemmikki jne.  Eikä tule ilman lupaa, vaan tytöt sopivat koulussa ja soittavat minulle onko ok. 

Tiedän, että perheellä ei todennäköisesti ole kovin paljon rahaa, mutta ei varsinaisesti hätä kädessäkään. Isä on vähän arka, mutta tykkää jutella meille, mutta ei välttämättä tapaamisissa kenellekään muulle. Äiti on reipas ja käy töissä. Isä saattaa olla työtön. Olen itse vaatimattomista oloista lähtöisin ja nykyinen oma elintasomme on kovalla työllä saavutettu, mutta en todellakaan anna rahan näkyä, no asunto on hyvällä paikalla ja iso. Autoon ym en sijoita, se on vanha rämä ja käytetään muutenkin vähän. 

Mutta kiva oli kuulla mahdollisista syistä. He eivät vaikuta hyväksikäyttäjiltä kyllä lainkaan - sellaiset olen oppinut haistamaan pitkälle. Itse asiassa kerran veivät tytöt hoplopiin koulun jälkeen (laitoin lippurahan mukaan). 

Kunhan vain tuli taas mieleen, että miksihän heille ei voi mennä. Sinänsä ok näinkin. 

Tuon kommentin "en halua ketään nurkkiini pyörimään" osasin jo tosin ennakoida, mutta mielestäni kyse ei ole siitä tämän perheen kohdalla, ovat eri tyyppisiä ihmisiä kuin mitä tiedän omasta kokemuksesta millaisia nämä meille ei tulla-ihmiset on. Se toki heille sallittakoon, enkä usko, että sellaisten luo kukaan tahtoisikaan. 

 

Meillä ei yhden kaverin luokse päässyt kuin viettämään syntymäpäivää. Syy äiti häpesi kotiaan, vaikka ihan suht normaali vanha talo oli. Kyllä se lopulta vaikutti ystävyyteen, kun lapset olivat isompia ja sopivat keskenään menoista.