Lapseni ei ole saanut koskaan kutsua kaverilleen, miksiköhän?
MIkähän voisi olla syynä, että ekaluokkalainen tyttöni ei ole koskaan saanut kutsua kaverinsa kotiin, vaikka:
- kaveri on vieraillut meillä kolmen vuoden ajan varsin usein
- kaverin vanhemmat mielellään poikkeavat hakiessa kahville ja juttelevat muutenkin meidän kanssa aina koulun tapahtumissa ym (aiemmin päiväkodin)
- kun tytöt tulevat meille, niin kaverin isä yleensä haluaa tuoda heidät meille koulusta
Mietin vain, että mikä voisi olla syynä, että he eivät koskaan halua kutsua lastani heille, vaikka ovat sanoittaneet, että ovat mielissään, että lapsemme ovat hyviä ystäviä, tämä tuntuu olevan jopa hieman tavallista tärkeämpi asia tytön vanhemmille.
En ole yrittänyt painostaa tai muuta, koska kutsua ei ole tullut, vaikka ollaan joskus suoraan kysytty, että "vai haluaisitteko, että tytöt tulee teille leikkimään?" tms ja lapseni on joskus sanonut "en ole vielä koskaan käynyt teillä". Nyt tästä järjestelystä tuntuu tulleen normi, eikä se sinänsä haittaa. Mietin vain, että mikähän tuossa voisi olla takana.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tässä sukupuolella merkitystä, mutta samanlaisia juttuja olen huomannut oman tyttäreni kaverisuhteessa. Yksi tyttö voi alkaa tyttöäni vain siinä tapauksessa, että hän saa tulla meille. Muussa tapauksessa tuleekin jotain muuta eikä voikaan alkaa.
Alkaa? Onko tuo joku murrejuttu?
Täällä päin kysytään "alatko oleen" jos haluaa seurustella, siis teinit, ei sentään aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tässä sukupuolella merkitystä, mutta samanlaisia juttuja olen huomannut oman tyttäreni kaverisuhteessa. Yksi tyttö voi alkaa tyttöäni vain siinä tapauksessa, että hän saa tulla meille. Muussa tapauksessa tuleekin jotain muuta eikä voikaan alkaa.
Alkaa? Onko tuo joku murrejuttu?
Täällä päin kysytään "alatko oleen" jos haluaa seurustella, siis teinit, ei sentään aikuiset.
Äh, varmaan joku murrejuttu, hyvin ainakin ite tajusin, varmaan aika sama kuin "voikko olla", "pääsetkö leikkiin?"?
Meillä ei vanhemmat halunneet vieraita. Minkä minä sille lapsena oikein voin. Kyllä se oli heiltä itsekkyyttä, vaikutti tottakai kaverisuhteisiini ja miten kavereiden vanhemmat ajatteli minusta, vaikkei se minun vika ollut ettei kotiin voinut kutsua kylään. Omassa tapauksessa vanhemmalla masennusta, joten kodinhoito ihan retuperällä, ja muutenkaan ei sietänyt vieraita. Joillain voi olla joku vähän neutraalimpi syy, kuten työvuorot. Kun itse olen tehnyt vuorotyötä, en mielellään halua meille kylään ihmisiä jos nukun päivällä. Ei kannata kuitenkaan olettaa että siellä on aina jotain outoa taustalla, ja vaikka olisikin niin eihän se sen lapsen vika ole.
Jos lapsi on ihan mukava ja teitä ei haittaa niin pitääkö tästä tehdä ongelma.. Vaikutat vaan todella uteliaalta.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on ihan mukava ja teitä ei haittaa niin pitääkö tästä tehdä ongelma.. Vaikutat vaan todella uteliaalta.
"Vaikutat vaan todella uteliaalta"
mun mielestä ei ole kyllä yhtään ap utelias vaan ihan normaalia miettiä, että mikä mättää.. ylipäätään kai parempi että miettii noita eikä saman tein tee hätiköityjä johtopäätöksiä mitä on tässäkin ketjussa esitetty, että ne vanhemmat hyväksikäyttää tai siellä on jotain ongelmia, mitä hittoa varten tämä keskustelupalsta on olemassa jos ei saa miettiä itseään mietityttäviä asioita? haluatko ehkä tarkentaa sitten muutenkin, että mistä asioista täällä on sopivaa Sinusta puhua?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on ihan mukava ja teitä ei haittaa niin pitääkö tästä tehdä ongelma.. Vaikutat vaan todella uteliaalta.
Jos olisi utelias, niin tuppautuisi perheen kotiin väkisin. Nyt lähinnä miettii, että miksi näin käyttäytyvät.
Voi toki ehdottaa vaihtoehtoista ilmaisua tuon sijaan mikäli hiertää. :) En nyt keksinyt sujuvampaakaan ilmaisua sille, että tavatessa kertoilevat miten kivasti heidän tyttönsä on jutellut yhteisistä tekemisistä ja heistä on kiva, että ovat kavereita ja tuntuu menevän yksiin mielenkiinnon kohteet jne. Tämä tyttö myös liittyi koulun harrastuskerhoon lapsemme "perässä".
Ap