Synnytys lähenee, pelottaa!!!

Synnytys on kivulias kyllä, mutta ei sairas eikä nöyryyttävä.



Kipuun saa lievitystä, jos haluaa, nuo muut on ihan asennekysymys.

Synnytys on kivulias kyllä, mutta ei sairas eikä nöyryyttävä.

Kipuun saa lievitystä, jos haluaa, nuo muut on ihan asennekysymys.

Ei siinä ole mitään sairasta, ainakaan jos se etenee suht. normaalisti. Ihanaa ja kaunista se on siltä kannalta, että syntyy uutta elämää. Ihmeellistä. Mutta myös verta, limaa ja ulosteita :)

Oon käyny asian takia nyt pari kertaa pelkopolilla ja seuraavana ois vuorossa juttelu psykiatrin kanssa. Jos hällä ois vaikka vinkkejä pelon hallintaan. Hiukan on helpottanu nuo käynnit, mutta empä mie sinne synnytämään mitenkään hyvillä mielin (niiku eka synnytykseen vielä olin) ole menossa.

Itse olen kokenut myös 2 kertaa melkoista synnytyspelkoa. Kuitenkin se on asia,mistä ei viitsi kavereillekkaan puhua kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Muistan kuinka kauhuissani olin siihen asti kunnes synnytys(supistukset) alkoi, Siinä vaiheessa ei yllättäin enään pelännytkään. Valitettavasti taitaa olla sinunkin roolisi nyt vaan odottaa synnytystä ja pelätä. Koska minusta ainakin kaikki pelkopoli-keskustelut ym. oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei ne sitä oloa sen turvallisemmaksi tehnyt.

Voimia sinulle!

lapselle se on ainutlaatuinen tapaus. Olet luomassa ja antamassa elämääsi lapsellesi, siihen ei kukaan muu koko maailmassa pysty.



Oma synnytykseni kesti 17 tuntia, eikä se kipu ole verrattavissa mihinkään muuhun kipuun. Se ei ollut samanlaista kuin tuskakipu, ei pahaa eikä tuhoavaa. En missään vaiheessa halunnut sen loppuvan ennen lapsen syntymää.



Opettele joogahengitys ja keskity siihen. Hyvä neuvo on myös se, että keskity pitämään kasvolihaksesi rentoina. Silloin koko vartalosi rentoutuu itsestään.



Tsemppiä, synnytys oli sekä minun että mieheni elämän kaunein tapahtuma :)

kaksi lasta saanut. Enhän muuten voisi tietää millaista se on.. Eka ei pelottanut yhtään, toinen vähän ja tämä kolmas saa minut ihan sekaisin pelosta. Ja kyllä se minun mielestä on myös nöyryyttävä tilanne.

kaksi lasta saanut. Enhän muuten voisi tietää millaista se on.. Eka ei pelottanut yhtään, toinen vähän ja tämä kolmas saa minut ihan sekaisin pelosta. Ja kyllä se minun mielestä on myös nöyryyttävä tilanne.

Olen ap samaa mieltä kanssasi tuosta nöyryyttävästä tunteesta. MIelestäni siinä on jotenkin niin kätilön alaisena, eikä pysty olemaan oma itsensä ollenkaan. Vaikea sitä on selittää. Myös osastolla tunsin oloni aivan märäksi rätiksi ja odotin kotiin pääsyä.

Synnytykseni oli kauhein asia, mitä itselleni on tapahtunut. Vauva oli iso, supistukset tehottomia. Lapsi suorastaan revittiin imukupilla ulos, mikään ei koskaan ole sattunut niin paljon. Isot repeämät syvällä emättimessä asti. Valitettavasti en tiedä, tuleeko meille enää ikinä toista lasta tuon kokemuksen takia.

Varsinkin toisen lapsen synnyttäminen oli ihan siedettävä homma. Hyvät kivunlievitykset oli, ja kaikki meni normaaliin tapaan. Eikä siinä ensimmäisessäkään sen ihmeempää valittamista. Että sanoisin mieluummin, että EI kannata pelätä! :)