Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen omalaatuinen luonne vai jokin diagnoosi
08.05.2022 |
Hei,
Meillä on 6-vuotias poika, jonka omanlaista luonnetta olen jo pitempään pohtinut onko normaalia vai pitäisikö epäillä jotain diagnoosia.
Hän on ollut aina ns. vaativa lapsi: vauvana vaati jatkuvaa hytkyttämistä ja asioiden esittelyä tai vain kitisi. Rutiinit ovat aina olleet tärkeät, syöminen ja nukkuminen säännöllistä tai on ollut poissa tolaltaan ja vain itkee.
Olemme ajatelleet josko se iän myötä helpottaisi, mutta edelleen jos nukkumaanmeno viivästyy tai syöminen ei ole tasan 3h välein niin on loputon kiukku ja paha olo.
Hän suuttuu ja loukkaantuu yllättävistä asioista, ja kantaa niistä pitkään vihaa. Esim. jos leikkipuistossa joku toinen lapsi vaikkapa härnäisi häntä niin hän suuttuu tosissaan ja monta päivää muistelee tilannetta.
On verbaalisesti erittäin lahjakas ja näin kommentoitu mm. päiväkodissa ja lääkärin vastaanotolla(ihan muilla käynneillä havaittu lääkärin toimesta). Siirtymät olleet aina vaikeita, nyt hieman lieventyneet vaikeudet iän myötä mutta edelleen esim. leikkimisen keskeyttäminen syömisen takia saa raivarit aikaan helposti. Ennakointi ollut aina tärkeää.
Jo aamusta heti herättyään pursuaa ideoita, ja jos niitä ei ala hänen kanssaan välittömästi toteuttaa seuraa kiukku, turhautuminen. On herkästi tyytymätön, haluaa aina lisää ja lisää. Esim. jos joulu jolloin koko aaton hermostunut tulevista lahjoista ja lopulta saa muutaman niistä mitä toivoikin, ei keskity silti leikkimiseen ja ilakoimiseen vaan paradoksaalisesti menee ihan kierroksille ja kaikki lelut ja koko joulu ovatkin tyhmiä.
Kavereita on tarhassa, mutta heidän tapaamistaan ei kaipaa kotona. Tarhapäivän jälkeen on hermostunut, uupunut, väsynyt ja kiukkuinen ja 3-5v. ikäisenä vain huusi kotiin tultua. Nyt osaa mennä itsekseen tunniksi kunnes keksii jotain mihin pitäisi heti osallistua.
Nyt kun meillä on pikkuveli 3v. jonka kanssa samat asiat mitä isoveljen kanssa olleet mahdottomia, tajuan isoveljen omalaatuisen luonteen selvemmin.
Toiveenani olisi joskus päästä esim. reissuun perheen kesken, mutta koska pojan rutiinintarkka elämä ja kuormittuminen uusista ärsykkeistä mietityttävät, en usko että ainakaan vuosiin voisimme mennä mihinkään. Nimittäin kävimme yhden yön reissussa huvipuistossa, ja poika oli aivan hermostunut ja vihainen koko matkan eikä osannut itse selittää miksi. Kotiin päästyä oli taas rauhallinen.
Onko kellään ollut samanlaista? Mitähän tämä on? Mietin itse aistiyliherkkyyttä mutta voiko sitä mitenkään hoitaa? Poika keskittyy tehtäviin mallikkaasti joten ADHD en usko. Myöskään ei asperger koska katsoo silmiin, osaa keskustella oman ikäistensä sekä aikuisten kanssa...vai voiko siihen liittyä tällaista?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus äidinmaidonkorvikkeella ruokittu keissi kyseessä.
Erikoinen kommentti. Imetin poikaa 8kk ikään jos sillä on jotain merkitystä. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava aihe, vastaisin jos tietäisin jotain. Seuraan siis.
Kyllähän toi nepsyltä hieman kuulostaa. Ammattilainen osaisi varmasti paremmin kommentoida. Oletko nostanut näitä huolia esiin neuvolassa?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava aihe, vastaisin jos tietäisin jotain. Seuraan siis.
Joskus aiemmin tein tästä myös ketjun kun poika oli nuorempi. Silloin sain vastaukseksi että mitäs teit lapsen ja hyväksy hänet sellaisena kuin on. Joku muu myös kommentoi että samanlainen perustyytymätön luonne on hänenkin poikansa eikä sille varmaan minkään voi. Joku vain syntyy kärsimättömänä, negatiivisena? - ap
Miksi nykyään pitää yrittää laittaa joku a-alkuinen diagnoosi kaikelle joka vähänkin poikkeaa "normaalista"? Asperger, autismi, adhd, add...
Miksi ihmiset eivät saa enää olla ihmisiä omine persoonineen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismikirjoa mitä todennäköisimmin. Perheneuvolan kautta tutkimuksiin pikimmiten (kannattaa ehdottomasti ennen kouluikää, silloin alkaa isot ongelmat ja kelkasta tippuminen jos hän ei saa tukea).
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toi nepsyltä hieman kuulostaa. Ammattilainen osaisi varmasti paremmin kommentoida. Oletko nostanut näitä huolia esiin neuvolassa?
Olen kyllä. Siellä on vain kommentoitu että pienet lapset nyt vaan ovat kärsimättömiä ja rutiinit tärkeitä. Ja tarhassa lastentarhanopettaja oli ihan ihmeissään näistä jutuista koska poika osaa käyttäytyä niin fiksusti hoidossa. Suuttuessaan latelee minulle todella halveeraavia haukkuja. Päiväkodissa lähinnä ihmettelee levottomampien lasten käyttämistä. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin autisminkirjoa voisi olla. Tuo ärsykkeistä väsyminen, tarkat rutiinit ja siirtymät viittaa siihen. Toisaalta - pikkulapset vaativat kyllä näitä muutoinkin, mutta jos hän räjähtää joka kerta, niin kuulostaa erikoisemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään pitää yrittää laittaa joku a-alkuinen diagnoosi kaikelle joka vähänkin poikkeaa "normaalista"? Asperger, autismi, adhd, add...
Miksi ihmiset eivät saa enää olla ihmisiä omine persoonineen?
Monessa tarharyhmässä näitä ns. erityislapsia on pian kolmasosa kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään pitää yrittää laittaa joku a-alkuinen diagnoosi kaikelle joka vähänkin poikkeaa "normaalista"? Asperger, autismi, adhd, add...
Miksi ihmiset eivät saa enää olla ihmisiä omine persoonineen?
Ehkä siksi, että he ovat vaikeita ihmisiä?
Kuulostaa ihan minulta lapsena. Aspergeria ja ADHD:ta epäilty, ei sitten diagnoosiin asti ole kuulemma piirteitä ja olen samaa mieltä. Nykyajan termi erityisherkkä sopisi kaiken kaikkiaan parhaiten, mutta herättää ihmisissä närää ehkä ihan ymmärrettävistä syistä. Joka tapauksessa siinähän on kyse neurologisista erityispiirteistä, ei ole kehityshäiriö mutta aivot ja hermosto toimivat normaalista poikkeavasti ja tuottaa mm. asioiden tavanoimaisesta poikkeavan syvällistä/monimutkaista käsittelyä. Se sitten tuottaa arjessa eniten ehkä juuri kuvailemasi kaltaisia muitten silmissä mitättömien asioiden päässä pyörimistä yms. kun aivot eivät erottele ja lokeroi asioita samalla tavalla.
On sekoitettavissa autismin kirjon häiriöihin, koska aiheuttaa myös aistiherkkyyksiä aivojen paahtaessa täysillä.
Suosittelen luovuuden tukemista ja apua tunteiden ja ajatusten käsittelyyn lapselle. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismikirjoa, se on ammatillinen arvaukseni. Suosittelen neuvolan kautta hakeutumaan selvittelyihin ja tukitoimien piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Jotakin autisminkirjoa voisi olla. Tuo ärsykkeistä väsyminen, tarkat rutiinit ja siirtymät viittaa siihen. Toisaalta - pikkulapset vaativat kyllä näitä muutoinkin, mutta jos hän räjähtää joka kerta, niin kuulostaa erikoisemmalta.
Lähinnä ruokailun takia lopetus saa ne raivarit aikaan. Eikä oikein suostu sitten syömäänkään. Syömisen kanssa ollut myös pulmia vauvasta lähtien. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minulta lapsena. Aspergeria ja ADHD:ta epäilty, ei sitten diagnoosiin asti ole kuulemma piirteitä ja olen samaa mieltä. Nykyajan termi erityisherkkä sopisi kaiken kaikkiaan parhaiten, mutta herättää ihmisissä närää ehkä ihan ymmärrettävistä syistä. Joka tapauksessa siinähän on kyse neurologisista erityispiirteistä, ei ole kehityshäiriö mutta aivot ja hermosto toimivat normaalista poikkeavasti ja tuottaa mm. asioiden tavanoimaisesta poikkeavan syvällistä/monimutkaista käsittelyä. Se sitten tuottaa arjessa eniten ehkä juuri kuvailemasi kaltaisia muitten silmissä mitättömien asioiden päässä pyörimistä yms. kun aivot eivät erottele ja lokeroi asioita samalla tavalla.
On sekoitettavissa autismin kirjon häiriöihin, koska aiheuttaa myös aistiherkkyyksiä aivojen paahtaessa täysillä.
Suosittelen luovuuden tukemista ja apua tunteiden ja ajatusten käsittelyyn lapselle. Tsemppiä!
Lisättäköön nyt vielä, että on muitakin yhtäläisyyksiä autismin kanssa mutta kuitenkin selviä erojakin, kannattaa tutustua. Äläkä välitä liikaa kommenteista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toi nepsyltä hieman kuulostaa. Ammattilainen osaisi varmasti paremmin kommentoida. Oletko nostanut näitä huolia esiin neuvolassa?
Olen kyllä. Siellä on vain kommentoitu että pienet lapset nyt vaan ovat kärsimättömiä ja rutiinit tärkeitä. Ja tarhassa lastentarhanopettaja oli ihan ihmeissään näistä jutuista koska poika osaa käyttäytyä niin fiksusti hoidossa. Suuttuessaan latelee minulle todella halveeraavia haukkuja. Päiväkodissa lähinnä ihmettelee levottomampien lasten käyttämistä. t. ap
Pidä kuria sille. Ei lapsen pidä antaa haukkua halveeraavasti ketään.
Vanhempiin tai muihin auktoriteetteihin kohdistuvaan haukkumiseen on tarpeen puuttua vieläkin matalammalla kynnyksellä kuin muiden haukkumiseen koska lapsi ei kunnioita auktoriteettina sellaista ihmistä jota hänen sallitaan pitää pilkkanaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minulta lapsena. Aspergeria ja ADHD:ta epäilty, ei sitten diagnoosiin asti ole kuulemma piirteitä ja olen samaa mieltä. Nykyajan termi erityisherkkä sopisi kaiken kaikkiaan parhaiten, mutta herättää ihmisissä närää ehkä ihan ymmärrettävistä syistä. Joka tapauksessa siinähän on kyse neurologisista erityispiirteistä, ei ole kehityshäiriö mutta aivot ja hermosto toimivat normaalista poikkeavasti ja tuottaa mm. asioiden tavanoimaisesta poikkeavan syvällistä/monimutkaista käsittelyä. Se sitten tuottaa arjessa eniten ehkä juuri kuvailemasi kaltaisia muitten silmissä mitättömien asioiden päässä pyörimistä yms. kun aivot eivät erottele ja lokeroi asioita samalla tavalla.
On sekoitettavissa autismin kirjon häiriöihin, koska aiheuttaa myös aistiherkkyyksiä aivojen paahtaessa täysillä.
Suosittelen luovuuden tukemista ja apua tunteiden ja ajatusten käsittelyyn lapselle. Tsemppiä!
Joo erityisherkkyyttä olen pohtinutkin. Koska kuvauksien mukaan asperger tai ADHD eivät oikein poikaani sopisi. Kiitos tästä kommentista. t. ap
Ennen kouluikää kannattaa olla joku tutkimus tehty, lapsi kuulostaa nepsyltä ja jäätte ilman apuja kun koulu alkaa jos ei ole diagnoosia. Koulun alku on yleensä nepsyille aika vaikea ja näissä nykyisissä monimuoto-inkluusio-hässäköissä vain vaikeammaksi menee.
Luonne, sanoisin minä. Oman esikoiseni kohdalla kätilöt miettivät jo synnärillä, onko kyseessä äärimmäinen temperamentti, vai onko tarvetta diagnoosille.
Meilläkin seuraava lapsi oli paljon lunkimpi yksilö. Osin kyse on perhedynamiikasta: esikoisen ympärillä kaikki pyörii hyvässä ja pahassa, seuraava lapsi pääsee valmiiseen perheeseen.
Meillä lapset nykyään jo isoja. Räjähtelevällä ja helposti kuormittuvalla esikoisella menee nykyään paremmin kuin sillä rennolla nuoremmalla lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Luonne, sanoisin minä. Oman esikoiseni kohdalla kätilöt miettivät jo synnärillä, onko kyseessä äärimmäinen temperamentti, vai onko tarvetta diagnoosille.
Meilläkin seuraava lapsi oli paljon lunkimpi yksilö. Osin kyse on perhedynamiikasta: esikoisen ympärillä kaikki pyörii hyvässä ja pahassa, seuraava lapsi pääsee valmiiseen perheeseen.
Meillä lapset nykyään jo isoja. Räjähtelevällä ja helposti kuormittuvalla esikoisella menee nykyään paremmin kuin sillä rennolla nuoremmalla lapsella.
Hei, näinkin voi olla! Minulla ollut vaikeuksia ymmärtää lapseni räjähtävyys koska itse olen rauhallinen ja ollut aina vanhempien mukaan myös rauhallinen ja helppo lapsi. Ja tuo on totta että esikoinen sai väkisin enemmän huomiota kun oli pitkään ainut lapsi. t. ap
Alue: Aihe vapaa
Ihan perus äidinmaidonkorvikkeella ruokittu keissi kyseessä.