Itsekäs äiti
Olen 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Olen kaikki nämä vuodet järjestänyt lasten synttärit, leiponut omille ja miehen synttäreille. Olen järjestänyt ystävien babyshowerit.
Olen alkanut katkeroitumaan ja se pelottaa. Minulle ei järjestetty babyshowereita koska "Olen sen tyyppinen etten olisi halunnut" OLISINPAS.
En enää sinänsä välitä juhlia syntymäpäiviä mutta esim viime synttärit meni miehen sairastaessa koronaa joten vieraille piti sanoa ei järjestetä. Miehen synttäreille leivoin jälleen. Nyt äitienpäivä tulossa, päätin että en leivo mitään. En ajatellut laittaa tikkuaristiin äitienpäivän osalta. Hoidan jo kodin, koirat ja lapset muutenkin.
Olenko itsekäs kun haluaisin joskus että minuakin huomioitaisiin?
Kommentit (19)
Et tietenkään ke. Loowta muiden huomioiminen. Järjestö itsellesi huomen jotain kivaa. Käy kukkia ja herkkuja itsellesi. Vähennä muiden huomioimista.
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään ke. Loowta muiden huomioiminen. Järjestö itsellesi huomen jotain kivaa. Käy kukkia ja herkkuja itsellesi. Vähennä muiden huomioimista.
En olisi itse paremmin sanoiksi pukea tätä. Ihana kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään ke. Loowta muiden huomioiminen. Järjestö itsellesi huomen jotain kivaa. Käy kukkia ja herkkuja itsellesi. Vähennä muiden huomioimista.
Kiitos.
Tuntuu että olen opettanut ihmiset siihen että meillä on aina leipomuksia kun tullaan kylään, leivon joskus moneen kertaan lasten ja puolison synttäreille; oikeana päivänä ja kun vieraita tulee.
Nyt on tullut tosiaan raja vastaan että en omia synttäreitä vietä sen enempää koska en vaan jaksa. Ehkä jos huomenna lapset kyselee kakkua niin käännän katseen isän suuntaan.
Itsehän sä niitä muita passaat, ei sua kukaan ole pakottanut? Kannattaako omista valinnoistaan katkeroitua? En ole ikinä ymmärtänyt näitä marttyyriäitejä, jotka huolehtivat isoista lapsistaan ja miehestään eivätkä ohjaa heitä huolehtimaan itsestään. Karhunpalvelus heille ja typeryyttä itselleen. Sitten valitetaan ystäville, kuinka on niin raskasta olla äiti ja vaimo. Ja olen siis äiti itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän sä niitä muita passaat, ei sua kukaan ole pakottanut? Kannattaako omista valinnoistaan katkeroitua? En ole ikinä ymmärtänyt näitä marttyyriäitejä, jotka huolehtivat isoista lapsistaan ja miehestään eivätkä ohjaa heitä huolehtimaan itsestään. Karhunpalvelus heille ja typeryyttä itselleen. Sitten valitetaan ystäville, kuinka on niin raskasta olla äiti ja vaimo. Ja olen siis äiti itsekin.
Ymmärrän mutta jaksaminen ennen lapsia oli ihan erilaista, silloin jaksoinkin leipoa ja passata ja se oli jopa mukavaa
Vierailija kirjoitti:
Osta valmis kakku lähikaupasta.
Miksi minun pitäisi se ostaa?
Jostain syystä äitini katkeroituneet kliimaksit osuivat usein äitien- tai isänpäivään. Myös joulu burnout oli tunnettu. Nyt hän on elämäänsä erittäin katkeroitunut 80 v.
Juhlin nykyään oman perheen kesken, äiti saa kortin.
Onko se ap lastesi syy että koet mitä nyt koet? Älä siis kippaa sitä heidän niskaansa.
Lasten synttäreiden juhliminen on ihan normaalia. Mutta aikuisten synttärit? Meillä haetaan leivokset leipomosta ja syödään ne perheen kesken. Ei mitään sukujuhlia.
Niinkuin sanoin, en haluaisi katkeroitua. Ja todellakin mielelläni lasten juhliin leivon ja laitan. Enkä halua tätä äitienpäivää lasten niskaan kaataa vaan lähinnä kun on myös toinen aikuinen talossa niin mitä jos hän vaikka hankkisi? Olen kyllä kertonut vinkkinä että en aio leipoa mitään.
Piipa123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän sä niitä muita passaat, ei sua kukaan ole pakottanut? Kannattaako omista valinnoistaan katkeroitua? En ole ikinä ymmärtänyt näitä marttyyriäitejä, jotka huolehtivat isoista lapsistaan ja miehestään eivätkä ohjaa heitä huolehtimaan itsestään. Karhunpalvelus heille ja typeryyttä itselleen. Sitten valitetaan ystäville, kuinka on niin raskasta olla äiti ja vaimo. Ja olen siis äiti itsekin.
Ymmärrän mutta jaksaminen ennen lapsia oli ihan erilaista, silloin jaksoinkin leipoa ja passata ja se oli jopa mukavaa
Nainen nyt vähän omanarvontunnetta kehiin. Sä olet tärkeä ihminen, lastesi ainoa äiti, oletettavasti myös miehesi lasten ainoa äiti. Ne laittaa sulle juhlan, jos ei niin nyt on aika opetella. Sun arvosi ei ole kiinni siitä, montako kertaa ehdit iskeä kätesi vehnäjauhopussiin ennen kuin sinusta aika jättää. Päin vastoin, on olemassa jonkinlainen yläraja sille, minkä jälkeen leipominen alkaa olla ongelma. Too much of a good thing on englannin kaunein sanonta, jolle ei meiltä taida löytyä kunnollista vastinetta.
Sisäistä tämä! Se saa perheesi arvostamaan sinua paljon enemmän. Vaikka he eivät sitä heti ymmärräkään koska kaikenlaiset muutokset perheessä aiheuttavat kitkaa ja sopeutumistarvetta, niin pitemmän päälle he tulevat kiittämään sinua siitä että otat itse oman tilasi etkä odota, että joku tuo sen sinulle tai muuten ei kelpaa. Älä sairastu marttyyritautiin, se sairastuttaa lapsesikin ja tappaa heidän elämänilonsa.
Tee kuten lystää!Kunhan lopetat syylistämisen!Anetut tilaisudet. Ota vastuu elämästäsi ja perhesetäsi: omista sanoistasi ja teoistasi myös.Äläkä leiki uhria.Kukan mailmassa ei jaksa ihmisiä joiden aina pitää sylistä joku toinen ja itsensä nostaa jalustalle!
Piipa123 kirjoitti:
Niinkuin sanoin, en haluaisi katkeroitua. Ja todellakin mielelläni lasten juhliin leivon ja laitan. Enkä halua tätä äitienpäivää lasten niskaan kaataa vaan lähinnä kun on myös toinen aikuinen talossa niin mitä jos hän vaikka hankkisi? Olen kyllä kertonut vinkkinä että en aio leipoa mitään.
Lapset kyllä kuulevat tai aistivat ne riidat mitä näistä juhlista käydään. Äiti kevyesti v^ttuilee isälle taas niin hienoista juhlista ja tarjoiluista, joita ei siis ole. Nuorena aikuisena erehdyin pari kertaa äitienpäiväviikonlopuksi kotiin, hyvin äkkiä opin etten ole tervetullut. Kyseessä oli päivä jota äiti ei halua juhlia.
Höh, miksi yhdestä päivästä nostetaan niin suuri haloo?
Vuodessa on 364 muutakin päivää.
Jos olet aiemmin järjestänyt kaikkea, ja pitänyt siitä, niin et oikein voi niitä aikoja nyt kasata mukaan marttyyrikuormaan. Lopeta hössötys, ja lähde vaikka omaa äitiäsi tapaamaan, jos se on mahdollista.
Oma äitini harrasti sitä, että hän soitti aina onnittelupuhelun minulle äitienpäivän aamuna. Se oli mukavaa. Lapset muistivat itsetehdyillä korteilla.
Taas tällainen palstauhriutuja joka kuvittelee tekevänsä kaiken vaikka todellisuudessa tekee saman verran kuin kaikki muutkin. Uhriutuja ei näe sitä mitä muut tekevät.
Ei aikuisille tarvi järjestää synttäreitä. Pyöreiden vuosien kunniaksi halutessaan, mutta ei sentään joka vuosi.
No niin, Ostin valmis kakun ja croissantteja jotka isä lasten kanssa laittoi uuniin aamupalalle.
Eli en uhriutunut kuin vain tällä palstalla
Lopettakaa toisten paapominen. Kiitosta ette saa.
nimim kokemusta on