Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uniongelmaisten vertaistukiketju - kun "normaaliuniset" eivät ymmärrä, mutta kuvittelevat tietävänsä
06.05.2022 |
Lyhykäisyydessään, olen aina ollut surkea nukkuja ja minulle on tyypillistä, että parin viikon välein tulee 3-5 erittäin huonon yön putki. En pärjää jollain kolmen tunnin unilla monta päivää kovinkaan hyvin, joten saatan kertoa unettomuusputken sattuessa esim työkavereille, että kärsin ajoittaisesta unettomuudesta, älkää ihmetelkö jos olen vähän kuollut.
Mutta SE mikä ärsyttää on se, kun tässä kohtaa minua katsotaan silmät pyöreänä kuin jotain avaruusoliota. Pahinta on, kun alkaa väittely. Ai miten niin? Olitko jossain viime yönä vai katsoitko netflixiä koko yön? Lähes aina oletetaan, että unettomuus on itse aiheutettua. Kun vastaan että ei, en vain saanut nukuttua, sellaista se on joskus, niin alkaa neuvojen jakelu, ikään kuin en olisi tähän ikään mennessä kaikkea yrittänyt. Viimeksi tänään oli tälläinen tilanne, kun sanoin tutulle, etten nyt tänään pysty hoitamaan tuota yhtä kiireetöntä hommaa, kun nukuin taas surkeasti ja olen kuolemanväsynyt. Vastaukseksi tuli ärtynyt "miten niin?" Niinku, häh? Tuntuu, että jos ihmisellä ei ole itsellään kokemusta uniongelmista ja siitä oksetus-sydän hakkaa-tärisee-pyörryttää-itkettää väsymyksestä, mitä se aiheuttaa, niin ihmiset voivat olla ihan pölkkypäitä. Ei edes uskota, että jollain voi oikeasti sellainen ongelma olla, ja että se vaikuttaa elämään, ja että ei, en aiheuta sitä itae huvikseni!
Kaipaisinkin nyt vertaistukea. Kuulostaako tutulta?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukun tällä hetkellä hyvin kahden eri jatkuvan lääkkeen yhdistelmällä ja kolmella tarvittavalla lääkkeellä, mutta silloin kun nukuin huonosti, niin oli kyllä yhtä helvettiä. Saatoin valvoa ensin yhden yön kokonaan, ja sitten seuraavana yönä saada unta kuusi tuntia. Silloin oli jo puhti aika lailla poissa. Hoitajani sanoi vain, että kyllä se uni tulee, kun tarpeeksi väsyttää. Kumma, että seuraavana yönä valvoin jälleen koko yön.
Mikähän siinä on kun psyykkisissä sairauksissa lääkärit ja kaikki muutkin tyrkyttävät lääkkeitä, mutta kun kysymys on unettomuudesta niin sitten ollaankin todella lääkevastaisia. Se on jokin ideologinen juttu.
"Mikset mee aikasemmin nukkumaan?" Tyhmin kysymys ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä noita uniongelmia välttämättä ymmärrä edes toinen uniongelmainenkaan, vaikka silloin niihin ehkä osaakin suhtautua myötätuntoisemmin. Itse esimerkiksi olen myös kärsinyt todella pahoista uniongelmista aiemmin, mutta selvisi, että minulla ahdistuneisuushäiriö oireili unettomuutena. Joten vaikka itsekin olen unettomuudesta kärsinyt ja suhtaudun hyvin myötätuntoisesti muihin samasta vaivasta kärsiviin, en siltikään oikein ymmärrä miksei joku oikein saa nukutuksi, jos hänellä on ns. "asiat hyvin".
Ymmärrän miltä susta tuntuu.
Eikä tää ihmettely/neuvominen jää unettomuuteen. "Neuvojat" aina neuvovat toista, oli asia mikä hyvänsä. Pyytämättä. Vaikkeivät asiasta oikeasti mitään ymmärrä.
Pelkkä myötäelävä kuunteleminen on tullut tiensä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että töissä kannattaa joko hakea sairaslomaa tai sitten vaan ottaa hommat hoidettavaksi, mutta tekee omaan tahtiin.
Minulle tulee siis aloituksen työtilannekuvauksesta mieleen, että reaktio voi liittyä muihinkin asioihin kuin uniongelmien ymmärtämiseen.
En tarkoita sitä, että töissä tarvitsi aina olla 100% tehokas, ei tarvitse. Ihan rauhassa voi joskus olla puoliteholla. Kaikki ovat. Mutta ei kannata alkaa selittämään mitään uniongelmia, menkkakipuja tai ylipäänsä muita asioita syiksi miksi ei voi hoitaa asioita..yleensä ihmisiä ylipäänsä kiinnostaa enemmän se tuleeko asia hoidetuksi, ei se tapahtuuko se tänään vai ylihuomenna.
Alue: Aihe vapaa
En varsinaisesti samaistu koska en puhu asiasta juuri kenellekään, ennemmin vaan sivusta seuraajana olen näistä taivastelijoista kuullut.
Terveydenhuolto nyt on oma lukunsa. Uni tulee kun tarpeeksi valvoo, oletko kuullut huolipäiväkirjasta? Monesti on itkettänyt se suhtautuminen. En muista vuotta kun oivamieli.fi -sivusto on avattu, mutta olen ollut niitä ensimmäisiä lukijoita. Olen hakenut netin eri hakukoneilla niin paljon tietoa, että tietynlaiset tekniikat on kyllä kokeiltu. Sitten sairaanhoitaja päivystyksessä yrittää keksiä heidän linjauksiinsa sopivaa apua ja siinä tuntee itsensä hyvin epäonnistuneeksi, kun omat aivot eivät sovi hoitokoneiston lokeroihin. Tuo sivusto on minulle "esitelty" useamman eri hoitajan toimesta ja kerrottu, miten mindfulnessissa ei saa luovuttaa heti vaan sille pitää antaa oma aikansa.