Ei lapsia, joten en ole tärkeä
Tuntuuko muista, että vain lapselliset ihmiset ovat tässä yhteiskunnassa tärkeitä? Minä olen alkanut jotenkin ajatella niin. Moni lähelläni on raskaana ja luonnollisesti innoissaan uudesta elämäntilanteesta, raskaana olevat ja lapselliset sitten luonnollisesti tykkäävät tsempata toisiaan ja vaihtaa kokemuksia. Minäkin toki osallistun tähän, koska niin hyvät ystävät tekevät.
Samalla olen huomannut olevani vähän kateellinen muille uudesta, jännittävästä elämäntilanteesta ja pohtivani, kiinnostavatko minun asiani ketään. Toisaalta en tiedä, tapahtuuko elämässäni mitään kiinnostavaakaan. Ehkä ei. On ollut masennusta ja työuupumusta, joista olen joillekin jotain maininnut, mutta ei kukaan ole enää myöhemmin palannut kysymään, miten menee.
Huomaan, etten jaksaisi näin paljoa iloita toisten puolesta ja keskustella vauva-asioista, koska aihe on itselleni nyt herkkä enkä keksi, mitä merkitystä minulla tässä maailmassa on. Samalla on ulkopuolinen olo, koska "kaikki muut" tuntuvat olevan raskaana paitsi minä.
Tldr; eli itsekeskeinen lapseton valittaa kun häneen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.
Kommentit (13)
Surullista että koet noin. Itse taas äitinä tunnen olevani tärkeä ainoastaan lasteni kautta eli vain sillä tuntuu olevan merkitystä, kuinka lapseni hoidan. Tuntuu kuin omana itsenäni en olisi enää olemassa samalla tavalla kuin olin ennen lasten syntymää.
Tuntuu kyllä, että ainakin osa ihmisistä ajattelee niin. Tosi monet asiat mietitään vaan perheelliset huomioiden. Ja kyllä mä koen raskaaksi olla usein se kuunteleva osapuoli, kun jotkut puhuu vain lapsistaan.
Lapsettomana koen että tilanne on just päinvastoin. Lapsettomana ihmiset ovat vielä kiinnostuineita minusta, hyvinvoinnistani ja mielipiteistäni. Jos minulla olisi lapsia olisin vain lapsen äiti. Ihmiset olisivat kiinnostuneita vain lapsen hyvinvoinnista, kehityksestä ja mielenkiinnon kohteista ja minä taas äitinä menettäisin ihmisarvoni.
Kiitos vastauksista. Ymmärrän tuonkin, että voi tuntea että on tärkeä ainoastaan lastensa kautta, mutten ollut ajatellut asiaa ennen.
Vierailija kirjoitti:
Sitä se kateus tekee.
Niin, totta. Kyllä minä myönnän ihan suoraan olevani myös kateuden tunteiden piinaama, en voi sille mitään.
No eipäs ole kyllä tullut pieneen mieleenkään ettenkö olisi tasan yhtä tärkeä kuin joku "lapsellinenkin"!
En ole koskaan ajatellut että ihmisesn arvo riippuisi siitä onko lapsia vai ei.
En ole koskaan niitä halunnut enkä halua, mutta toden totta en itseäni huonommaksi tunne!
Tietysti olet ulkopuolinen. Jos et raskaana ja itselläsi ei lapsia? Et ole ainoa ! annan niden hösötää ja etsi sinkku ystäviä,akitivitetiä itsellesi. Kun lapsi on syntynt sinua tarvitaan hoitaa sitä ja silloin olet taas paras kamu!
Kyllä koin ennen lasta saman suvun sisällä.Nyt taas toisaalta lapsi on ainoa juttu kenen kuulumiset kiinnostaa ketään.Milloinhan viimeksi joku olisi kysynyt miten voit tai mitä kuuluu?En tiedä...
Miten ja miksi ja kenen toimesta se muuttuu niin, äideistä ei olla enää kiinnostuneita, vain lapsista? Minä koen olevani hyvin kiinnostunut edelleen äitikavereiden ajatuksista ja kuulumisista.
Lapseton kirjoitti:
Miten ja miksi ja kenen toimesta se muuttuu niin, äideistä ei olla enää kiinnostuneita, vain lapsista? Minä koen olevani hyvin kiinnostunut edelleen äitikavereiden ajatuksista ja kuulumisista.
Minusta ihan yhteiskunnan ja lähi- ja tuttavapiirin toimesta. Kokemukseen varmasti vaikuttaa se kun äitinä saa/joutuu osallistumaan moniin lasta koskeviin asioihin, ja siinä huoltajan roolissa jää niin selkeästi sivuosaan. Lisäksi lapset on usein mukana sellaisissakin tilanteissa jotka ei heihin varsinaisesti välttämättä edes liity ja silloinkin huomio saattaa olla pääasiassa lapsissa. Myös oletetaan että lapsen käytös on aina sidoksissa äidin toimintaan ja sen perusteella arvioidaan äitiä: kuinka äiti reagoi lapsen kiukutteluun, huomioiko lasta tarpeeksi ja oikein jne. ja ainoastaan tuollaisilla seikoilla tuntuu olevan väliä.
Osa lapsettomista kavereista alkoi suhtautua minuun vain/ensisijaisesti äitinä sen jälkeen kuin sain lapsia. Osa taas piti minua edelleen samana ihmisinä, jolla vain sattui olemaan myös lapsia. Se oli jännä, itse koin olevani kaikille samanlainen. Tulee puhuttua lapsistakin, mutta koko ajan olen ollut kiinnostunut muistakin asioista.
Epäilen että tässä voi näkyä mm. eri ihmisten omien äitien vaikutus. Onko äiti ollut vain äiti vai muutakin.
Äitiporukoissa lapseton varmasti tuntee olonsa helposti ulkopuoliseksi.
Totta kai olet tärkeä. Lapsi on vain yksi monista miljardeista mielenkiintoisista asioista tässä maailmassa.