Lue keskustelun säännöt.
Haluttomuuden voittaneita?
Se halukkaampi puolisko
03.05.2022 |
Foorumilla vaikuttaisi olevan vallalla melko synkkä näkemys siitä voiko pidempiaikaisen haluttomuuden selättää parisuhteessa.
Aina silloin tällöin vastaan tulee kuitenkin myös rohkaisevia viestejä niiltä, jotka ovat onnistuneet löytämään jo kadoksissa olleen intohimon ja hellyyden uudelleen saman puolison kanssa.
Minua ainakin kiinnostaisi kuulla onko teillä tällaisia myönteisiä kokemuksia ja miten olette onnistuneet lähentymään ja löytämään uutta paloa parisuhteessa. Miten puolisot voisivat tässä tilanteessa parhaiten toimia, jotta intohimo jälleen syttyisi?
Itsekin elän tällä hetkellä suhteessa, jossa yhteistä seksiä ei tällä hetkellä ole, mihin tilanteeseen on useita syitä mm. puolison masennus sekä myös aikaisemmat liian vähäiseen yhteiseen aikaan liittyvät pettymykset ym. parisuhdehaasteet. Toivoa paremmasta en kuitenkaan ole vielä menettänyt ja yritän osaltani rakentaa keskinäistä hellyyttä mm. silittelemällä ja hieromalla puolisoani säännöllisesti, mistä hänkin nauttii. Valitettavasti hänellä ei tällä hetkellä ole ylipäätänsä haluja erityisesti masennuksesta ja sittemmin todennäköisesti masennuslääkityksestä johtuen, mutta uskon meillä olevan kuitenkin mahdollisuus vielä parempaankin aikaan.
Myönteiset kokemukset ja vinkit auttaisivat jaksamaan tämänhetkistä intohimotonta ja harmaata aikaa... 😔
Kommentit (4)
Aika harvassa taitaa myönteiset kokemukset olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No täällä varmaan sitten se myönteinen kokemus. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä ~14 vuotta. Itsellä on taustalla masennusta ja siihen (liian) pitkäaikainen lääkitys, joka valitettavasti vei paljon tuntoa pois. Tykkäsin kyllä seksistä, mutta tahtonihan se helposti jäädä vajaaksi. Sitten tuli lasten aika. Ekan raskauden aikana seksiä vielä oli, mutta itselle imetysaika oli sitten totaalinen turn off, johtuen todennäköisesti hormonaalisista syistä. Seksi ei käynyt edes mielen vieressä. Kun kierto viimein taas käynnistyi (meni tosi pitkään molempien synnytysten jälkeen), palasivat halutkin taas. Ja kun toisen lapsen jälkeen ns. kone lähti taas käyntiin, huomasin ilokseni, että citalopraamin vaikutus oli viimein hälventynyt, n. kolme vuotta lääkityksen purkamisen jälkeen. Oli aika mahtavaa tajuta, että pystyin taas saamaan ihan oikeasti, ja myös yhdynnässä. Ei ole hirveästi ollut ongelmia haluttomuuden kanssa enää.
Ja joo, tiedän että moni mies olisi noiden kuivien kausien aikana joko pettänyt ja/tai häipynyt. Sikäli olen siis onnekas, kun niin ei käynyt. Miehessä ei ole ollut syytä minun haluttomuuteen, ja hän on ollut riittävän fiksu ollakseen kiukuttelematta ja painostamatta.
Voisko tuo hellyys olla just se ongelma? Itseäni ainakaan ei hellyys kyllä kiihota yhtään. Ei YHTÄÄN. Härskeyttä ja hieman pornahtavaa meininkiä kehiin, vaikka sitten hieman huumorin varjolla niin jo alkaa peitto heilua.
Täytyy tuottaa pettymys, mutta vähän samankaltainen tapaus. Parisuhde ei ollut erityisen vilkas seksielämän suhteen, mutta muuten ihan toimiva ja hyvä. Seksikin oli hyvää silloin harvoin kun se vaimoa kiinnosti. MInä olisin halunnut ja ollut valmis siihen huomattavasti useammin.
Osa syyksi tuohon vähähaluisuuteen ilmeni lopulta jonkinasteinen masennus, jota kukaan ei ollut huomannut tilanteen kehittyessä vähitellen. Masennusta ryhdyttiin lopulta hoitamaan terapiassa ja sittemmin lievällä lääkityksellä.
Terapiassa paljastui sitten kaiken alkusyy, jonka vaimo oli sulkenut pois tietoisesta ajattelustaan ja josta minulla ei ollut aavistustakaan. Jonkin aikaisemman seurustelusuhteen aikana oli ollut seksuaalista kaltoinkohtelua; mistään raiskauksesta ei kuitenkaan ole kysymys. Tiedä sitten onko mielensopukoissa piilossa vielä jotain muuta. Tämä oli siis tapahtunut jo vuosia ennen kuin me olimme edes tavanneet. Tuohon väliin oli sopinut vielä pari muutakin seurustelusuhdetta.
Tuon muistiin palautumisen myötä meidän seksielämämme kuoli totaalisesti, vaimo ei anna oikein edes koskea itseään.
Tätä on nyt jatkunut kohta kaksi vuotta. En tiedä miten kauan minä enää jaksan tätä.
En valitettavasti näe enää mitään mahdollisuutta seksielämän palautumiseen; sen aikaisempaa aktiivisemmaksi muuttumisesta puhumattakaan.
Neuvoni on yksinkertainen "Juokse", niin minunkin olisi pitänyt tehdä kun merkit tästä nykyisestä ilmenivät. Kyllä tuo uudelleen syttyminen taitaa aika harvinaista helpommissakin tapauksissa olla jostain kriisitilanteesta puhumattakaan.