Lasta piti yrittää häiden jälkeen mutta enää en halua
Takana 7 vuoden suhde ja häät viime syksynä. Sovittiin yhteisymmärryksessä, että häiden jälkeen yritetään lasta ja toive olisi saada niitä useampiakin.
Nyt kuitenkin häiden jälkeen koko suhde on muuttunut. Riitelemme rahasta, jota mies on alkanut käyttämään reilusti enemmän (poikienreissut, harrastusvälineet, kellot). Lisäksi miehelle on alkanut tulla enemmän ja enemmän omia menoja, eikä paljoa tätänykyä kotona käy. Ehkä vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa.
Lisäksi tuo muutos näkyy ilmapiirissä. Emme enää keskustele ja haaveile tulevasta tai edes mistään muustakaan, mies ei ikäänkuin jaksa nähdä enää mitään vaivaa suhteen eteen. Ennen sentään kertoi juoksuistansa, nyt nekin tulevat yllätyksenä. Kaikki se vähä yhteinen tekeminen mitä melllä on, on minun varassani.
Sanoin miehelle, että tunnen itseni ikäänkuin kämppikseksi enkä vaimoksi. Olen jossain alitajunnassani kai jo luovuttanut tämän miehen suhteen. Mies oli tästä vihainen ja suuttui, että olen pettänyt lupauksen perheestä ja lapsien teosta. Ei näe itse käytöksessään mitään vikaa, vaan vika on kuulemma omissa ajatuksissani.
Funtsin vieläkö pitäisi yrittää korjata tilanne, vaihtaa miestä vai tehdä ne lapset enivei.
Kommentit (39)
Ei lapsia rakoilevaan suhteeseen. Siitä ei seuraa hyvää kenellekään.
Voimia! En kyllä yrittäisi lasta tuossa tilanteessa, ennen kuin asiat on puhuttu auki, ja kumpikin ymmärtää sekä omat että toisensa toiveet. Suostuuko mies pariterapiaan? Voit mennä sinne yksinkin. Sen ehdottaminen olisi hänelle kuitenkin selkeä merkki, että tuohon tilanteeseen sinä et halua lasta yrittää. Lapsi ei korjaa vanhempiensa välejä eikä häntä voi tuoda tilanteeseen ajatuksella, että sitten kaikki kyllä muuttuu, kun vauva on syntynyt. Lapsen turva on vanhempien hyvä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Voimia! En kyllä yrittäisi lasta tuossa tilanteessa, ennen kuin asiat on puhuttu auki, ja kumpikin ymmärtää sekä omat että toisensa toiveet. Suostuuko mies pariterapiaan? Voit mennä sinne yksinkin. Sen ehdottaminen olisi hänelle kuitenkin selkeä merkki, että tuohon tilanteeseen sinä et halua lasta yrittää. Lapsi ei korjaa vanhempiensa välejä eikä häntä voi tuoda tilanteeseen ajatuksella, että sitten kaikki kyllä muuttuu, kun vauva on syntynyt. Lapsen turva on vanhempien hyvä suhde.
Mitä puhuminen ja terapia siihen auttaa kun nainen loukkaantuu siitä että kaikki ei mene niin kuin hän haluaa vaan miehellä on omakin elämä
Voihan olla, että mies elää "viimeisiä vapaita hetkiään" ennen täydellistä omistautumista perheprojektiin. Vähän kuin polttareina. Mistä sitä tietää, miehet ovat tuommoisia tuuliviirejä.
Anna sen juosta ja jos meno palaa normaaliksi, niin jätä pillerit pois. Mutta lapsia ei pidä hankkia, jos molemmilla ei ole vahvaa tahtoa perheelle.
Sulla on siellä "pallo jalkaan" -mies. Älä tee lapsia sille.
Vierailija kirjoitti:
Voimia! En kyllä yrittäisi lasta tuossa tilanteessa, ennen kuin asiat on puhuttu auki, ja kumpikin ymmärtää sekä omat että toisensa toiveet. Suostuuko mies pariterapiaan? Voit mennä sinne yksinkin. Sen ehdottaminen olisi hänelle kuitenkin selkeä merkki, että tuohon tilanteeseen sinä et halua lasta yrittää. Lapsi ei korjaa vanhempiensa välejä eikä häntä voi tuoda tilanteeseen ajatuksella, että sitten kaikki kyllä muuttuu, kun vauva on syntynyt. Lapsen turva on vanhempien hyvä suhde.
Olen ehdottanut pariterapiaa, mutta miehen mielestä ongelma on vain minulla joten sanoi että parasta että menen sinne itse.
Samaa mieltä, että parisuhteen pitäisi olla kohdillaan kun lasta alkaa yrittämään. Meillä muutos entiseen on ollut valtava ja tuntuu että olisin suhteessa ihan eri ihmisen kanssa. Tuntuu, että mies yrittää viettää mahdollisimman paljon aikaa erossa minusta ja etenkin viikonloput on usein reissuillansa. Jos meno jatkuu, olisin varmaan samassa asemassa kuin yh alusta lähtien
-ap-
Jos mies tekee jo avioliiton jälkeen tuollaista, kuvittele mitä se tekee lasten jälkeen. Suhde taantuisi varmaan jonnekin 50-luvulle.
Paljonko prinsessa-päivä maksoi? Vuoden naimisissa ja ero, wau!
Jos tuntuu ettei enää haluta lapsia, niin se on ehdottoman hyvä syy olla niitä tekemättä. Kuulostaa kyllä mulle koko tilanne huonolta, jos mies pitää asiaa vaan sun ongelmana. Ei vaikuta kehityskelpoiselta yksilöltä, joten ero voi olla tän tyylisessä tilanteessa varteenotettava vaihtoehto.
Mieti ap tällainen tilanne. On perjantai ilta. Miehesi pääsee töistä. Tulee kotiin, viestittelee ja sanoo sulle heipat. Lähtee kavereiden kanssa bilettämään. Sä olet valvonut monta viikkoa, vauvallanne on koliikki. Sinua vituttaa, olla sidottu vauvaan ja hoitaa se yksin. Noin sulle käy kun teet tämän miehesi kanssa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Joka naisen painajainen, huomaa että ei olekkaan miehen elämän keskipiste ja palvonnan kohde
Sulla on kyllä lyhyt pururata. Et ymmärrä edes lukemaasi.
Juu, ei MISSÄÄN NIMESSÄ lasta tuollaiseen suhteeseen! Lapsi ei KOSKAAN korjaa jo valmiksi rikki olevaa suhdetta, se pahentaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap tällainen tilanne. On perjantai ilta. Miehesi pääsee töistä. Tulee kotiin, viestittelee ja sanoo sulle heipat. Lähtee kavereiden kanssa bilettämään. Sä olet valvonut monta viikkoa, vauvallanne on koliikki. Sinua vituttaa, olla sidottu vauvaan ja hoitaa se yksin. Noin sulle käy kun teet tämän miehesi kanssa lapsen.
Ja seuraava perjantai. Oot ap itsekin kipeänä, sait kauppareissulla kunnon räkätaudin kuumeineen ja kurkkukipuineen. Oot väsynyt ja huonotuulinen. Mies tulee töistä. Huikkaa taas sulle heipat, että sähän muutenkin vaan nukkuisit koko illan, joten sama vaikka sekin lähtee pois häiritsemästä. Se jää kaverille yöksi, ettei herätä sua yöllä, ja kotiutuu sunnuntai-iltana. Vauva rääkyy koko ajan, ja ruuat kaapistakin on taas loppu. Mies tulee väsyneenä kotiin ja menee saman tien nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei MISSÄÄN NIMESSÄ lasta tuollaiseen suhteeseen! Lapsi ei KOSKAAN korjaa jo valmiksi rikki olevaa suhdetta, se pahentaa asioita.
Kyllä se voi korjatakin. Kaverini tuli vahingossa raskaaksi poikaystävälleen, jonka kanssa olivat juuri eronneet. Lapsi sai alkunsa "jäähyväisistä". Kumpikaan ei siis todellakaan lasta halunnut, mutteivät pystyneet tekemään aborttiakaan.
Nyt suhde voi paremmin kuin koskaan, muuttivat yhteen ja elävät onnellista perhe-elämää. Lasta ennen suhde oli aivan täysin karilla.
Ap:n suhteen sanoisin että koita nyt selvittää sen ukkelin kanssa että mistä kiikastaa. Onko hänelle tullut joku ikäkriisi? En lähtisi tarkoituksella nyt mitään lasta tekemään kun suhde ei ole vakaalla pohjalla.
Mies ei ole sama kuin se, jonka kanssa menit naimisiin. Et olisi mennyt naimisiin tuollaisen miehen kanssa.
Millainen perhemalli miehen lapsuudenkodissa on? Jos äiti on kaikesta vastaava marttyyri ja isä lupsakka itsensä toteuttaja, niin sellaista roolijakoa teillekin pedataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap tällainen tilanne. On perjantai ilta. Miehesi pääsee töistä. Tulee kotiin, viestittelee ja sanoo sulle heipat. Lähtee kavereiden kanssa bilettämään. Sä olet valvonut monta viikkoa, vauvallanne on koliikki. Sinua vituttaa, olla sidottu vauvaan ja hoitaa se yksin. Noin sulle käy kun teet tämän miehesi kanssa lapsen.
Ja seuraava perjantai. Oot ap itsekin kipeänä, sait kauppareissulla kunnon räkätaudin kuumeineen ja kurkkukipuineen. Oot väsynyt ja huonotuulinen. Mies tulee töistä. Huikkaa taas sulle heipat, että sähän muutenkin vaan nukkuisit koko illan, joten sama vaikka sekin lähtee pois häiritsemästä. Se jää kaverille yöksi, ettei herätä sua yöllä, ja kotiutuu sunnuntai-iltana. Vauva rääkyy koko ajan, ja ruuat kaapistakin on taas loppu. Mies tulee väsyneenä kotiin ja menee saman tien nukkumaan.
Kuvasit just meidän viikonlopun, kuviosta puuttuu vaan vauva. Korona-ajan alussa sairastuin ja piti lähteä tekemään testiä drive-in testaukseen. Miespä lähti reissuillensa talouden ainoalla, yhteisellä autolla ja en päässyt testiin ennenkuin huusin ja raivosin puhelimessa että tarvin sen testin vuoroesimiehelle töihin. Mies palasi kiukkuisena kotiin.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei MISSÄÄN NIMESSÄ lasta tuollaiseen suhteeseen! Lapsi ei KOSKAAN korjaa jo valmiksi rikki olevaa suhdetta, se pahentaa asioita.
Kyllä se voi korjatakin. Kaverini tuli vahingossa raskaaksi poikaystävälleen, jonka kanssa olivat juuri eronneet. Lapsi sai alkunsa "jäähyväisistä". Kumpikaan ei siis todellakaan lasta halunnut, mutteivät pystyneet tekemään aborttiakaan.
Nyt suhde voi paremmin kuin koskaan, muuttivat yhteen ja elävät onnellista perhe-elämää. Lasta ennen suhde oli aivan täysin karilla.
Ap:n suhteen sanoisin että koita nyt selvittää sen ukkelin kanssa että mistä kiikastaa. Onko hänelle tullut joku ikäkriisi? En lähtisi tarkoituksella nyt mitään lasta tekemään kun suhde ei ole vakaalla pohjalla.
No, ei korjaa ainakaan tuollaista mieslasta, jolle on tärkeää vain omat menot. Ei tuollainen mies lopeta menojaan lapseen, menee varmaan vielä enemmän, kun kotona on niin rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap tällainen tilanne. On perjantai ilta. Miehesi pääsee töistä. Tulee kotiin, viestittelee ja sanoo sulle heipat. Lähtee kavereiden kanssa bilettämään. Sä olet valvonut monta viikkoa, vauvallanne on koliikki. Sinua vituttaa, olla sidottu vauvaan ja hoitaa se yksin. Noin sulle käy kun teet tämän miehesi kanssa lapsen.
Ja seuraava perjantai. Oot ap itsekin kipeänä, sait kauppareissulla kunnon räkätaudin kuumeineen ja kurkkukipuineen. Oot väsynyt ja huonotuulinen. Mies tulee töistä. Huikkaa taas sulle heipat, että sähän muutenkin vaan nukkuisit koko illan, joten sama vaikka sekin lähtee pois häiritsemästä. Se jää kaverille yöksi, ettei herätä sua yöllä, ja kotiutuu sunnuntai-iltana. Vauva rääkyy koko ajan, ja ruuat kaapistakin on taas loppu. Mies tulee väsyneenä kotiin ja menee saman tien nukkumaan.
Kuvasit just meidän viikonlopun, kuviosta puuttuu vaan vauva. Korona-ajan alussa sairastuin ja piti lähteä tekemään testiä drive-in testaukseen. Miespä lähti reissuillensa talouden ainoalla, yhteisellä autolla ja en päässyt testiin ennenkuin huusin ja raivosin puhelimessa että tarvin sen testin vuoroesimiehelle töihin. Mies palasi kiukkuisena kotiin.
-ap-
Itsekäs mies ja sellainen mies ei sovi isäksi.
onhan tuo aikamoinen muutos.....jos tuntuu,ettei halua lapsia,niin ei niitä kannata tehdä toisen mieliksi...päätöksen pitää olla yhteinen....anna pölyn laskeutua ja katso ja seuraile tilannetta vähän aikaa,muuttuuko mikään,omat ajatuksesi jne.......älä tee hätiköityjä päätöksiä......