Lasta piti yrittää häiden jälkeen mutta enää en halua

Mies taitaa olla niitä tyyppejä, jotka paljastavat todellisen luonteensa vasta, kun kuvittelevat saaneensa naisen lopullisesti nalkkiin. En sinuna tekisi lasta, ellei perhehaaveisiisi kuulu yksinhuoltajuus.

Valitettavasti ei kuulosta hyvältä ja pahemmaksi muuttuu jos saatte lapsia. Älä todellakaan tee niitä. Ero on kyllä tuossa tilanteessa paras vaihtoehto. Kuulostaa että mies on halunnut vain kotipiian ja statuksen että on vaimo. Hän ei ole valmis oikeaan tasapainoiseen parisuhteeseen.

Miten veikkaisit miehen reagoivan siihen, että itse viettäisit samanlaista elämää kuin hän? Jos kokeilisitkin viettää paljon enemmän aikaa, jopa öitä, kavereiden ja sukulaisten luona? Etkä enää odottaisikaan miestä kotona. Herättäisikö se miestä yhtään?

Mä en lähtisi terapiaan tms muuttuneen käytöksen takia mikäli se on nimen omaan muuttunut naimisiinmenon jälkeen. Joskus menee pitkäkin aika ennen kuin toisen todellinen karva näyttäytyy, ja monesti se on just joku elämän taitekohta, opiskelu/työpaikanvaihdos, lapsen saanti, naimisiinmeno, talon osto jne.

Aattelit puksauttaa lapsen, viattoman ihmisalun, tohon sontaan kärsimään? Ihanko oikeasti vihaat omaa jälkeläistäsi niin paljon, että haluat väkisin tuottaa hänet perheeseen, jossa vanhemmat hyvä kun sietävät toisiaan?

Haha. Tuo mieskö jäisi kotiin hoitamaan vauvaa?

Juokse, ap.

Ajatteliko mies että häät ja avioliitto oli joku suuri lahja ja uhraus ja nyt vaimon pitää antaa vastalahjaksi lapset ja perhe? Miehen vapaa-aika pysyy toki ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei MISSÄÄN NIMESSÄ lasta tuollaiseen suhteeseen! Lapsi ei KOSKAAN korjaa jo valmiksi rikki olevaa suhdetta, se pahentaa asioita.

Kyllä se voi korjatakin. Kaverini tuli vahingossa raskaaksi poikaystävälleen, jonka kanssa olivat juuri eronneet. Lapsi sai alkunsa "jäähyväisistä". Kumpikaan ei siis todellakaan lasta halunnut, mutteivät pystyneet tekemään aborttiakaan. 

Nyt suhde voi paremmin kuin koskaan, muuttivat yhteen ja elävät onnellista perhe-elämää. Lasta ennen suhde oli aivan täysin karilla. 

Ap:n suhteen sanoisin että koita nyt selvittää sen ukkelin kanssa että mistä kiikastaa. Onko hänelle tullut joku ikäkriisi? En lähtisi tarkoituksella nyt mitään lasta tekemään kun suhde ei ole vakaalla pohjalla. 

No, ei korjaa ainakaan tuollaista mieslasta, jolle on tärkeää vain omat menot. Ei tuollainen mies lopeta menojaan lapseen, menee varmaan vielä enemmän, kun kotona on niin rankkaa.

Ei varmasti. Siksi en todellakaan suosittele Ap:ta tekemään lasta ennen kuin suhde on paremmalla tolalla.

Lähinnä halusin vain tuoda ilmi että joskus harvoin se lapsi voi jopa pelastaa katastrofissa olevan suhteen.

Minä en eroaisi muutaman kuukauden vaikeukisen jälkeen, vaan pakottaisin miehen istumaan alas ja puhumaan vakavasti. Jos hän ei siihen kykene, sanoisin että sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä eri teille. Sanoisin miehelle että hän voi suuttua mutta sitten kun on rauhoittunut, keskustelu jatkuu. 

Juu ei todellakaan lasta tuohon tilanteeseen. Voit sanoa ihan suoraan , että ei kiinnosta joutua yksin lasta hoitamaan, joten sitä ei ole tulossa ennen kuin mies viihtyy kotona ja ilmoittaa menoistaan. Olisi tosin vaikea luottaa miehen sanaan vaikka parantaisikin tapansa, jos se häitten jälkeen alkoi käyttäytyä noin niin mikä takaa ettei sama ala uudelleen heti kun pulla on uunissa? Ja jos tyyppi ei edes huomaa mitään ongelmaa... Voihan se olla että sille iski joku ikä/elämänmuutoskriisi, joten ehkä vielä hetken voisi odottaa ja katsella millaiseksi homma etenee ennen kuin pistää eropaperit vetämään.

Alat elämään samalla lailla kun mies. Tulet ja menet niinkuin tykkäät. Mies saattaa hyvällä tuurilla havahtua ainakin keskustelemaan asioista. Tai sitten lisää vaan omia kierroksiaan sillä verukkeella että kun sinäkin vaan olet omissa menoissasi.

Ei todellakaan lasta tuollaiseen tilanteeseen. Voi olla että miehellä on tullut tuosta naimisiin menemisestä joku kriisi että se elämä nyt oli tässä ja kaipaa niitä sinkkuaikoja kun pysty tekee mitä huvittaa milloin huvittaa. Jos puhumisesta ei tule mitään niin ehkä säkin voisit kunnolla ottaa sitten kämppisasenteen. Käyt itsekin juhlimassa kavereitten kanssa ja lähdet matkoille kertomatta miehelle mitään ja elät kuin olisit sinkku etkä avioliitossa miehen kanssa. Hankit ruokaa vaan omaan tarpeeseen, et pese miehen pyykkejä tai muutenkaan passaa mitenkään. Jos mies siitä ymmärtäisi että tuo ei todellakaan kuulu parisuhteeseen kun olisi hetken sun tilanteessa ja näkisi miltä hänen käytöksensä tuntuu. Jos mies kysyy lasten perään niin sano että hänestä ei selkeästikään ole isäksi ja voitte miettiä lapsia uudestaan sitten kun mies on kasvanut aikuiseksi ja ymmärtää olevansa parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti ap tällainen tilanne. On perjantai ilta. Miehesi pääsee töistä. Tulee kotiin, viestittelee ja sanoo sulle heipat. Lähtee kavereiden kanssa bilettämään. Sä olet valvonut monta viikkoa, vauvallanne on koliikki. Sinua vituttaa, olla sidottu vauvaan ja hoitaa se yksin. Noin sulle käy kun teet tämän miehesi kanssa lapsen.

Ja seuraava perjantai. Oot ap itsekin kipeänä, sait kauppareissulla kunnon räkätaudin kuumeineen ja kurkkukipuineen. Oot väsynyt ja huonotuulinen. Mies tulee töistä. Huikkaa taas sulle heipat, että sähän muutenkin vaan nukkuisit koko illan, joten sama vaikka sekin lähtee pois häiritsemästä. Se jää kaverille yöksi, ettei herätä sua yöllä, ja kotiutuu sunnuntai-iltana. Vauva rääkyy koko ajan, ja ruuat kaapistakin on taas loppu. Mies tulee väsyneenä kotiin ja menee saman tien nukkumaan.

Kuvasit just meidän viikonlopun, kuviosta puuttuu vaan vauva. Korona-ajan alussa sairastuin ja piti lähteä tekemään testiä drive-in testaukseen. Miespä lähti reissuillensa talouden ainoalla, yhteisellä autolla ja en päässyt testiin ennenkuin huusin ja raivosin puhelimessa että tarvin sen testin vuoroesimiehelle töihin. Mies palasi kiukkuisena kotiin.

-ap-

Menitte naimisiin viime syksynä ja miehen käytös muuttui häiden jälkeen. Kuitenkin jo korona-ajan alussa eli 2020 on käyttäytynyt noin? Tarkkuutta näihin provoihin.

Nyt oikeesti, Ap. Juokse! Ei ole vielä kovin vaikeaa lähteä. Toista se on sitten, kun olet kärvistellyt 10 tai 20 vuotta. Miehesi käytös ei ole normaalia. Usko nyt.

Nainen 60 v.

Susta tuli äidinkorvike, kotona pysyvä kotikone, mutta pantava sellainen.

Naiselle joka haluaa olla perinteinen äiti, tilanne on ihanne. Mies menee omia menojaan ja nainen saa olla se hoitava vanhempi. Ei mitään isäjääkotiinhoitamaan ja tekee äidin työt-uusioperhettä, vaan kunnon perinteinen äiti hoitaa lapsen perhe. Aah.

Up

Up

Hassua, miten voimakkaita päätelmiä teette kuultuanne vain toisen osapuolen version. Ei yhtään ihmetytä, miksi tässä maassa menee nykyään kaikki päin peetä, kun kansalaiset ovat noin vauhkoja.