10vuotiaan erityislapsen järjetön kiihtyminen kun hänen kanssaan yrittää keskustella

Ei keskustella. Asiat tehdään. Teillä pitää olla selkeä päiväjärjestys mitä tehdään ja milloin. Se ei ole mielipide kysymys.

Erityislapsi ei ymmärrä sellaista vapautta päättää asioista kuin terve lapsi, hänellä jää ne kaikki tärkeät asiat helposti kokonaan tekemättä, koska hän ei ymmärrä onko syöminen tärkeää tai peseytyminen, hän ei ymmärrä miks vaikka kännykällä pelaaminen ei voisi olla näitä tärkeämpää...

Vierailija kirjoitti:

Ei keskustella. Asiat tehdään. Teillä pitää olla selkeä päiväjärjestys mitä tehdään ja milloin. Se ei ole mielipide kysymys.

Erityislapsi ei ymmärrä sellaista vapautta päättää asioista kuin terve lapsi, hänellä jää ne kaikki tärkeät asiat helposti kokonaan tekemättä, koska hän ei ymmärrä onko syöminen tärkeää tai peseytyminen, hän ei ymmärrä miks vaikka kännykällä pelaaminen ei voisi olla näitä tärkeämpää...

Saunaan  meneminen on vapaaehtoista, suihkuun ei. Kävi kyllä eilen suihkussa mutta ajattelin olisiko tullut kanssani löylyihin.

Pointti on nyt se, ette voi sanoa edes "Ruoka on valmista" ilman kolmatta  maailmasotaa! Minun pitäisi olla mykkä ettei lapsi räjähtelisi. Ap

Sulla on varmaan ärsyttävä ääni, ta puhut lapselle alentuvasti lässyttäen. Sellainen on raivostuttavaa!

Samaa ilmenee koulussa, huutaa opettajalle " joo joo älä valita!" ja joskus kun kiihtyy liikaa,joutuu/pääsee istumaan telttaan (luokkahuoneessa on teltta rauhoittumista varten).  Onneksi on kuitenkin pienryhmä ja opettajalla lehmänhermot! Ap

Lakkaa puhumasta sille. Jos kysyy, mikset puhu mitään, niin vastaa ettei kiinnosta, koska saa aina vastaukseksi haukkumisia ja vittuilua.

Hetki sitten huikkasin esikoiselle "keittiössä olis iltapalaa!" ja välittömästi nuoremman huoneesta kuului palaute "älä valita!"  En todella tiedä itkenkö vai nauranko tässä..  Ap

Mielestäni ei saa sanoa sanaa Kulta. Se voi ahdistaa suuresti. Lapsella on oma nimi tai haluaisitko mennä saunaan, et okei. Lapsi tunnistaa manipuloinnin tai lässytyksen merkit.

Tukistus niin oppii olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Hetki sitten huikkasin esikoiselle "keittiössä olis iltapalaa!" ja välittömästi nuoremman huoneesta kuului palaute "älä valita!"  En todella tiedä itkenkö vai nauranko tässä..  Ap

Minulla oli hieman tuollaista oireilua lapsena, vaikka ei ehkä ihan yhtä pahaa. En yhtään sietänyt sitä, että minulle puhuttiin jollain tavalla lässyttäen tai ylikiltisti, kuin lapselle. Tuo mitä joku kommentoi, ettei saa kutsua kullaksi päti ainakin minuun lapsena. En myöskään sietänyt yhtään sitä, että joku yritti koskea minuun, varsinkaan jotenkin hellästi. Varmasti oli äidilleni kova paikka, että en jotenkin hyväksynyt ollenkaan mitään rakkauden tai hellyyden osoituksia, ne vain ärsytti. En osaa neuvoa tuohon mitään, mutta ehkä ei olisi pahitteeksi jos annat hänen olla enemmän omissa oloissaan, jos kommunikointi menee aina tuollaiseksi. Onko muuten isälleen samanlainen?

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa puhumasta sille. Jos kysyy, mikset puhu mitään, niin vastaa ettei kiinnosta, koska saa aina vastaukseksi haukkumisia ja vittuilua.

Henkistä väkivaltaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa puhumasta sille. Jos kysyy, mikset puhu mitään, niin vastaa ettei kiinnosta, koska saa aina vastaukseksi haukkumisia ja vittuilua.

Henkistä väkivaltaa

Mitäs tuo pennun tiuskiminen sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa puhumasta sille. Jos kysyy, mikset puhu mitään, niin vastaa ettei kiinnosta, koska saa aina vastaukseksi haukkumisia ja vittuilua.

Henkistä väkivaltaa

Mitäs tuo pennun tiuskiminen sitten on?

Lapsen kypsymättömyyttä. Aikuisella ei ole vastaavaa tekosyytä.

Äitiinsä tullut. Neurologiset erityisyydet ovat perinnöllisiä.

Meillä huudetaan turpa kiinni...

Mutta mun neuvo on että älä ota henkilökohtaisesti.

Meillä syy on ainakin ihan siinä että puheentuotto ja ymmärtäminen ei ole ikätasoa. Eli varmasti rasittaa enemmän kuin tervettä lasta kuunnella ja ymmärtää mistä puhutaan. Eikä meillä myöskään oikein ole kykyä keskittyä... Ja jos lapsella on jotain "tärkeää" menossa, niin ei tietenkään halua että kukaan keskeyttää..

Kokeile sanoa asiat lapselle lyhyesti, ilmoituksina tai käskyinä, kuten syömään tai saunaan

Jos se ei silloin kuulostaisi valitukselta.

JÄTÄ SE SIKA. JUST TOLLASIA SAMANLAISIA KAIKKI, EI VOI LUOTTAA

Anna lapsen tiuskimisen mennä ohi, älä kiinnitä siihen mitään huomiota. Äläkä hoe mitään kultaa, se on helvetin ärsyttävä nimitys. Sano asiallisesti mitä sanottavaa on.

Itselläni myös erityislapsi (nyt jo aikuinen).

Tuli mieleen, löytyykö lapsesi tälle tavalle vastata jokin alkukohta tai tapahtuma? Löytyisikö selitys, miksi hän kokee hänelle vastaamisen "valittamisena"? Tai onko se hänen oma terminsä?

Voisiko hänen kanssaan viestiä muulla tavalla kuin puhumalla? Kirjoittamalla? Kuvien avulla? Piirtämällä?

Mistä hän nauttii tai missä hän on hyvä? Voisiko näitä puolia vahvistaa ja tukea jotenkin? Löytyisikö sieltä jokin sellainen juttu, joka auttaisi myös kommunikoimisessa hänen kanssaan?

En halua neuvoa sinua, koska tunnet lapsesi parhaiten, mutta heitän ilmaan jotain ajatuksia.

Toivon myös, että saat ja saatte perheenä sellaista tukea, joka olisi teidän tilanteeseenne sopivaa. Voimia!

Nyrkkiä pari kertaa päähän niin oppii näsäviisas pentu käyttäytymään

Meilläkin välillä ihan tavallista. Adhd-lapsi. Toinen vakiovastaus on "tylsää!" tai "suu kii!". Kai tuo aikanaan menee ohi kun vähän kehittyy. En jaksa enää niin puuttua tuollaisiin pikkuasioihin, koska isompia on tärkeämpi ohjeistaa pois. Jos puuttuisin kaikkeen, elämä lapsen kanssa olis aika negatiivissävytteistä.