Avioero takana ja mistään sutinoista ei tule mitään. Olisi mukava löytää oikea kumppani.
Olen eronnut vuosia sitten ja myöhemmin kevyitä sutinoitakin on ollut. Ennemmin tai myöhemmin kuitenkin hommat alkaa tökkimään ja kyllästyn. En ole väkipakolla etsinyt kuitenkaan ketään eli siitä ei ole kyse. Lähinnä vanhana ja viisaana tietää liikaa asioita ja jos yhteistä tulevaisuutta ei ole tulossa.Onko tämä tuttua huttua monellekin pitkästä suhteesta eronneelle, jotka tavan perhe-elämänkin kokeneet? Miten ihmeen tavalla olette löytäneet tavallisen ja hyvän kumppanin vielä eronkin jälkeen?
Kommentit (8)
Sama vika. Ei kiinnosta. Kerta sitä sirkusta riitti. Olen avoimin mielin, mutta on minusta tullut myös kranttu.
Minusta olisi mukavaa jakaa arki mukavan kumppanin kanssa. En nauti loputtomasta yksinolemisesta. Määränsä se on silläkin.
Miksi aina kyllästyt? Eihän se yhteiselo aina mee niikuin pitäis.
Ja nimenomaan tuo kranttuus. Ennemmin olen yksin, kuin melkein hyvässä suhteessa.
Mutta ei kai sopivan kumppaniin törmääminen voi olla täysin mahdotontakaan, vai voiko.
Olen simpsakka, fiksu ja omillaan pärjäävä, niin nämä arkiasiatkaan ei tuo ongelmaa vastapuolelle.
Mä voin lohduttaa. Kävin monillakin treffeillä ja juuri noin, jos ei kiinnosta ja kyllästyttää, niin ei siitä mitään tule. Ja sitten yks kaks löytyykin se yksi, jonka kanssa kaikki loksahtaa saman tien kohdalleen. Näin kävi ainakin mulla ja erosta oli aikaa jo melkein 5v.
Miten löytää hyvä kumppani toisella kierroksella? Niin. Uskomattomalla tuurilla. Parhaat pysyvät varattuina.
koita olla kokoajan se ihminen jota esität ensitreffeillä. Ja miettiikää nyt oletteko itse se täyden kympin saalis.
Miksi sinulla on pakkomielle kumppanin pakollisuudesta? Olet kuitenkin tuon elämänvaiheen jo elänyt ja kuten itsekin sanot: tiedät jo liikaa asioita.