Onko teillä aikuisilla, vanhempien eron lapsena kokeneilla, asia vaikuttanut elämään

Ei ole katkera, on todennut että joskus ero voi olla parasta. Vanhempansa riitelivät paljon ja äänekkäästi, mutta asiaan ei liittynyt alkoholia tai väkivaltaa. Mitään mustamaalausta toista osapuolta kohtaan ei myöskään ollut.



Miehen isä meni myöhemmin uusiin naimisiin ja sai tyttären, mutta kaikkien sisarusten välit ovat todella hyvät ja läheiset (ja puhuvat siis toisistaan siskoina ja veljinä eikä minään puolisisaruksina), samoin ekan avioliiton lasten suhde isänsä uuteen vaimoon ja päinvastoin.



Itse tulen hyvin toimeen kaikkien miehen sukulaisten kanssa, enkä tosiaan ole näiden 10 vuoden aikana saanut mitään viitteitä mistään katkeruudesta tms.

Vanhempani erosivat kun olin 9v, enkä muista tapahtumasta mitään. Äiti vaan lähti, eikä kertonut kellekään mitään..

En halua että lapseni joutuvat kokemaan koskaan saman.



Pitkään kamppailin itseni kanssa milloin olen kypsä äidiksi. Lasten yrittäminen ei ollut itsestään selvyys, vaan todella mietin että se on valinta jossa sidon itseni lopullisesti mieheeni.



Jostain syystä avioliitto ei ollut se lopullinen sitoutuminen, vaan lapset.

Ja siitä on sellaiset traumat joita tarkastellaan artikelissa erolasten kohdalla. Siis mikä on lapselle parasta, elää onnetonta elämää yhdessä vai onnellista erillään?

Tutkimus on täysin mustavalkoinen.

kun jo seurustelimme (teininä), mutta hänellä on pienempiä sisaruksia, jotka olivat varhaisteinejä/lapsia eron aikaan. Miehelläni ei ole ollut vaikeuksia sitoutua, sillä olimme sitä aika pitkälti jo eron tapahtuessa... Ehkä enemmänkin on vaikuttanut hänen sitoutumiseensa perheeseen: on todella perhekeskeinen ja antaa lapsille kaikkensa. On todennut, että ei aio isänsä tyyliin tehdä töitä 80 tuntia viikossa, vaan antaa mielummin aikaa lapsilleen.



Mieheni kolme sisarusta (kaksi poikaa ja tyttö) sen sijaan ovat kaikki sinkkuja, jopa vanhapoika- ja -piika-asteella eli 30 v molemmin puolin. Varsinkin sisko on myöntänyt, että sitoutuminen on vaikeaa. Miettii kaikissa suhteissaan isänsä mielipidettä miehestä ja useimmiten toteaa, että ei kelpaisi...



Ero voi tietysti olla hyväksikin ja toivottavaa, mutta kyllä se väkisinkin vaikuttaa lapseen. Ei ehkä varsinainen eroaminen, mutta erilaiset lieveilmiöt: sukulaisten suhtautuminen, äidin ja isän uudet suhteet jne.