Lue keskustelun säännöt.
Hajamielisyys jännityksestä vai neurologisista syistä? Pitäisikö hakeutua tutkimuksiin vai yrittää käsitellä stressiä?
27.04.2022 |
Aika usein minua hävettää. Haukun aivan liikaa itseäni ja turhaan. En ehkä muuten mutta kun olen ollut ihmisten kanssa tekemisissä niin huomaan kuinka olen taas töpeksinyt ja kuinka nolo olen ollut.
Esimerkkejä olisi tuhansia, jo ihan siitä lähtien kun olin lapsi. Ei niillä ole sinänsä väliä tietenkään enää vaan olen pistänyt vain merkille, ettei ominaisuus ole minusta kadonnut mihinkään.
Kun esimerkiksi töissä tai koulussa pitäisi tehdä erilaisia harjoituksia. Etenkin kun ympärilläni on valvovia katseita niin pääni sumenee. Imen hirveästi energiaa muiden läsolosta ja todella paljon luen äänensävyjä, ilmeitä yms. Tuntosarvet ovat valmiudessa. Vaikka olen ulkoisesti rauhallinen ja sosiaalinenkin hyvässä hengessä mukana oleva niin huomaan, että sisälläni on levoton olo.
Kun sitten tehdään jotain harjoituksia niin vaikka järjellä ymmärrän mitä pitäisi tehdä niin päässä vain sumenee. En pysty keskittymään ja alan hermoilemaan. Minusta tulee kömpelö ja hätäinen. Tulee typeriä mokia ja ajatusvirheitä. Noita sitten mietin yksikseni ja häpeän hetkeä kun olen taas ollut sellainen. Tuo syö itsetuntoani vaikka olen ihan fiksu ja pärjäävä omasta mielestäni. Tuo jännitys vain saa minut ihan sekaisin enkä edes tiedosta sitä aina.
Toisaalta kun tätä on ollut aina niin voisko olla jotain ADD oireilua?
Kommentit (6)
Kotona olen aika levollinen. Okei, mielessä pyörii paljon asioita mutta onneksi osaan jo rauhoittaa mieltäni ja yritän olla samaistumatta negatiivisiin ajatuksiin itsestäni.
Tämä vaikuttaa kuitenkin elämääni. Pidän itseäni toisten silmissä tyhmänä ja viihdyn paljon yksin varmaan sen vuoksi kun ei ole sitten niitä paineita. Tietysti töissä täytyy käydä ja viehän se kaiken energian kun haluan olla todella hyvä tekijä mutta tuo oireilu kuluttaa energiaa hirveästi.
Tuntosarvet on kai aika tyypillistä alkoholistien lapsilla ja olenkin elänyt koko elämäni lasisessa ympäristössä. Se on aivan normaalia itselleni.
Joten voisiko tämä mennä terapialla pois tai ainakin lieventyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen kuitenkin tunnollinen ja olen sillä päässyt pitkälle vaikka olenkin varmasti aika hölmö ihmisten mielessä. Olen saanut todella hyvät arvosanat ja todistukset aina työelämässä, joista olen kyllä kiitollinen. Se ainakin kannustaa itseäni ja tulee olo, etten ehkä aivan niin tyhmä ole toisten mielestä tai jos olen niin he näkevät minussa muutakin. Eli kai tämä jotain päänsisäistä ongelmaa on siis omista ajatuksistani johtuvaa eikä niinkään neurologista?
Ap
Moi ap, kyllä terapia auttaa. Kuulostaa tosiaan jonkinsorttiselta ahdistuneisuusoireelta. Oman kokemukseni mukaan terapiassa opitaan tuntemaan omaa itseä paremmin ja sen lisäksi opitaan esim. pilkkomaan hankalia asioita pienemmiksi palasiksi, jolloin näet tarkemmin ja voit valita joitain reaktioistasi. Siis niin että enää asiasta X ei automaattisesti seuraakaan asia Y, niin kuin ennen seurasi. Tunnistat asiat paremmin ja voit paremmin, ehkä siedät epämiellyttävää tunnetta paremmin ja olo helpottuu sitä kautta. Symppaan sinua ja toivon, että löydät aikaa ja voimavaroja lähteä matkalle itseesi!
Vierailija kirjoitti:
Moi ap, kyllä terapia auttaa. Kuulostaa tosiaan jonkinsorttiselta ahdistuneisuusoireelta. Oman kokemukseni mukaan terapiassa opitaan tuntemaan omaa itseä paremmin ja sen lisäksi opitaan esim. pilkkomaan hankalia asioita pienemmiksi palasiksi, jolloin näet tarkemmin ja voit valita joitain reaktioistasi. Siis niin että enää asiasta X ei automaattisesti seuraakaan asia Y, niin kuin ennen seurasi. Tunnistat asiat paremmin ja voit paremmin, ehkä siedät epämiellyttävää tunnetta paremmin ja olo helpottuu sitä kautta. Symppaan sinua ja toivon, että löydät aikaa ja voimavaroja lähteä matkalle itseesi!
Terapiaan tässä olen juuri hakeutumassa. Ehkä se on avuksi. Muuten olen yrittänyt eri harjoituksilla auttaa itseäni ja on ajoittain toiminutkin.
Kiitos sulle ja hyvää jatkoosi.
Ap
Minusta tuo kuulostaa ahdistuneisuusoireilulta.