Olen käynyt puoli vuotta salilla ja juoksulenkeillä enkä vieläkään saa liikunnasta niitä paljon puhuttuja "kiksejä", haluan vain syödä vuuallisen lasagnea ja suklaalevyn ja mennä nukkumaan
Kommentit (52)
Todennäköisesti et treenaa tosissaan. Kroppaa pitää kunnolla rasittaa että liikunnalla on mitään vaikutusta.
Tiedätkö kun jos olet puoli vuotta ollut noin sitoutunut niin saat ainakin minulta luvan toteuttaa juuri tuon. Itseasiassa suosittelen sitä.
Sali ja juoksulenkit ei taida olla se sun lajit, jos et niistä nautintoa saa? Tee sitä mikä toimii.
ps. jos sulla on noin kauheat hiilarihimot niin ehkä ruokavaliossa on viilattavaa myös
Itse en ainakaan ole koskaan laihtunut liikunnalla. Mitä enemmän liikun, sitä suurempi ruokahalu mulla on. Jos oon vaan kotona tekemättä mitään niin ei tee mieli syödäkään.
Jos teet puoli vuotta ihan saman treenin tai saman lenkin samaa vauhtia niin tuskin mitään kiksejä liikunnasta saatkaan. Olethan treenannut nousujohteisesti niin että saat kokea sen nousukunnon hurman kun joka kerta sujuu taas vähän helpommin tai juokset taas vähän kovempaa/pidemmälle?
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan ole koskaan laihtunut liikunnalla. Mitä enemmän liikun, sitä suurempi ruokahalu mulla on. Jos oon vaan kotona tekemättä mitään niin ei tee mieli syödäkään.
Ei ole pakko syödä sen "ruokahalun" mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan ole koskaan laihtunut liikunnalla. Mitä enemmän liikun, sitä suurempi ruokahalu mulla on. Jos oon vaan kotona tekemättä mitään niin ei tee mieli syödäkään.
Sitten pitää syödä enemmän. Ruuan vaan täytyy olla terveellistä eli enemmän sitä rahkaa kanaa kalaa raejuustoa kasviksia.
Ja sitten tiedoksi joillekin, joita ehkä joskus kiinnostaa: on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa mitää kiksejä liikunnasta tai muusta fyysisestä rasituksesta. Heille ei synny sitä endorfiiniryöppyä tai heidän elimistönsä (=aivot) eivät rekisteröi sitä. Kunto kasvaa kyllä, mutta se liikunta saattaa vi**aa aina vaan enemmän. Ei ole kovin yleistä, mutta silti.
Alunperin luulin, että mulla on päässä vikaa, mutta se olikin jossain sisäeritysrauhasissa. Skool sille.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten tiedoksi joillekin, joita ehkä joskus kiinnostaa: on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa mitää kiksejä liikunnasta tai muusta fyysisestä rasituksesta. Heille ei synny sitä endorfiiniryöppyä tai heidän elimistönsä (=aivot) eivät rekisteröi sitä. Kunto kasvaa kyllä, mutta se liikunta saattaa vi**aa aina vaan enemmän. Ei ole kovin yleistä, mutta silti.
Alunperin luulin, että mulla on päässä vikaa, mutta se olikin jossain sisäeritysrauhasissa. Skool sille.
Liikunnasta voi kyllä nauttia vaikka siitä ei mitään valtavia endorfiiniryöppyjä saisikaan. Aika harva saa niitä muutenkaan jatkuvasti vaikka se olisikin mahdollista. Ainakin minulle liikunta tekee ihan vain sellaisen kivan olon että on tehnyt jotain ja usein ulkoilmassa. Se riittää minulle hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten tiedoksi joillekin, joita ehkä joskus kiinnostaa: on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa mitää kiksejä liikunnasta tai muusta fyysisestä rasituksesta. Heille ei synny sitä endorfiiniryöppyä tai heidän elimistönsä (=aivot) eivät rekisteröi sitä. Kunto kasvaa kyllä, mutta se liikunta saattaa vi**aa aina vaan enemmän. Ei ole kovin yleistä, mutta silti.
Alunperin luulin, että mulla on päässä vikaa, mutta se olikin jossain sisäeritysrauhasissa. Skool sille.
Olen kokenut varsinaisen endorfiiniryöpyn liikunnasta ehkä yhden käden sormilla laskettavat kerrat vaikka olen harrastanut aktiivisesti liikuntaa pari vuosikymmenta. Yleensä se kiva olo tulee siitä että olen saanut tehtyä sen suunnitellun harjoituksen, ei itse harjoituksesta. Sama kun on saanut koko asunnon siivottua niin siitä tulee kiva olo vaikka ei siivoamisesta niin tykkäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten tiedoksi joillekin, joita ehkä joskus kiinnostaa: on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa mitää kiksejä liikunnasta tai muusta fyysisestä rasituksesta. Heille ei synny sitä endorfiiniryöppyä tai heidän elimistönsä (=aivot) eivät rekisteröi sitä. Kunto kasvaa kyllä, mutta se liikunta saattaa vi**aa aina vaan enemmän. Ei ole kovin yleistä, mutta silti.
Alunperin luulin, että mulla on päässä vikaa, mutta se olikin jossain sisäeritysrauhasissa. Skool sille.
Olin myös tulossa sanomaan, että multa varmaan puuttuu se endorfiini nappi, josta muut puhuvat, koska en saa mitään mielihyvää liikunnasta. Toki on hyvä mieli siitä kun saa tsempattua, mutta muuten lähinnä huono ja väsynyt olo, kylmä on ja kuvottaa.
Olen valinnut omat liikuntamuotoni; joogan ja luonnossa kävelyn. Hikitreenit ja juoksun jätän suosiolla muille, koska en saa niistä mitään.
Ehkä noi ei oo sun lajeja. En mä kanssa kyllä usko mihinkään kauheaan endorfiiniryöppyyn. Liikunnan loppupuolella jälkeen on tyytyväinen olo siitä, että liikkui. Ettei v-tuta sentään.
En mäkään saa siitä varsinaisia kiksejä, mutta olepa puoli vuotta liikkumatta ja vertaa olotilaa nykyiseen.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti et treenaa tosissaan. Kroppaa pitää kunnolla rasittaa että liikunnalla on mitään vaikutusta.
Joo mun paras endorfiiniryöppy oli joskus cooperin jälkeen. Annoin kaikkeni ja voi tsiisus mikä hyvä olo tuli, kunhan kylkipistos hellitti.
Samanlaista ei saa jumppatunnilla, hien pintaan vaan.
Tulee nivelet niin kipeiksi että joutuu ottamaan viikon tulehduskipulääkekuurin. Ei mulla ainakaan liikkuminen kulumiin ja nivelrikkoon auta. Kangistaa vaan entisestään. Lääkekuurin aikana sitten ripuloin ja oksennan. Kyllä on mieltäylentävää ja huumaavaa.
Ei siitä liikunnasta niin hirveitä kiksejä tarvitsekaan saada. Yleensä ihmiselle kuitenkin tulee tyytyväinen olo, kun tekee jotain, vs. ei tee mitään. Liikunta myös parantaa mielialaa yleisellä tasolla, eli ainakin itselläni lievittää ahdistusta jne.
Pitkän aikavälin palkinto taas on se, että vaatteet näyttää paremmilta päällä. Ei ole ollenkaan niin ahdistavaa katsoa peiliin.
Ei kaikesta aina tarvitse saada heti palkintoa. Eikä liikkua tarvitse verenmaku suussa. Tärkeintä on yrittää tehdä jokaisesta päivästä jollakin tapaa liikunnallinen, käydä vaikka hoitamassa kauppa-asiat jalkaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan ole koskaan laihtunut liikunnalla. Mitä enemmän liikun, sitä suurempi ruokahalu mulla on. Jos oon vaan kotona tekemättä mitään niin ei tee mieli syödäkään.
Ei ole pakko syödä sen "ruokahalun" mukaan.
Kukaan ei jaksa elää jatkuvassa nälässä. Se on kidutusta. Ei mene pitkään kun alkaa mielenterveys rakoilla.
Minä aloitin aikuisena liikunnan painonpudotuksen yhteydessä. Hyvä olo tuli siitä että sen suorituksen teki ja kehitystä tapahtui. Kuitenkin sitä liikunnanaikasta hyvää oloa tuli suht harvoin. Mutta kun vaihteli suoritustehoja ja asetti tavotteita niin niistä saatu palkinto riitti.
Myös saliharrastuksessa sama. Siinä oli tavoitteet helpompia. Riemua tunsin kun kyykkäsin sarjaa 100 kilolla, prässissä 300 kg jne, eka suoni pullahti…
Jälkeenpäin kun kunnon menetti sitä tajusi miten ison työn sitä olikaan tehnyt sen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten tiedoksi joillekin, joita ehkä joskus kiinnostaa: on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa mitää kiksejä liikunnasta tai muusta fyysisestä rasituksesta. Heille ei synny sitä endorfiiniryöppyä tai heidän elimistönsä (=aivot) eivät rekisteröi sitä. Kunto kasvaa kyllä, mutta se liikunta saattaa vi**aa aina vaan enemmän. Ei ole kovin yleistä, mutta silti.
Alunperin luulin, että mulla on päässä vikaa, mutta se olikin jossain sisäeritysrauhasissa. Skool sille.
Liikunnasta voi kyllä nauttia vaikka siitä ei mitään valtavia endorfiiniryöppyjä saisikaan. Aika harva saa niitä muutenkaan jatkuvasti vaikka se olisikin mahdollista. Ainakin minulle liikunta tekee ihan vain sellaisen kivan olon että on tehnyt jotain ja usein ulkoilmassa. Se riittää minulle hyvin.
Sehän on kiva, että sulla on noin. Sitten on myös ihmisiä, jotka eivät saa yhtään mitään kivaa oloa taikka nautintoon viittaavaakaan liikunnasta. Mulle se on vain pakollinen paha, niinkuin imuroiminen tms. Koskaan en ole saanut minkäänlaista nautintoa liikunnasta. Koskaan se ei ole kivaa.
Tee sitä mikä hyvältä tuntuu.