Olen käynyt puoli vuotta salilla ja juoksulenkeillä enkä vieläkään saa liikunnasta niitä paljon puhuttuja "kiksejä", haluan vain syödä vuuallisen lasagnea ja suklaalevyn ja mennä nukkumaan

Voi olla ettet ole vielä saavuttanut sinulle henk koht sopivaa tasoa. Itse en saanut kiksejä ennen kuin aloin juosta (pikku hiljaa) 20 km lenkkejä. Sillon löytyi se nappi, että tuli hyviä fiiliksiä. Sitä ennen juoksu tuntui kurjalta, puurtamisella, tein sitä että tulisin kuntoon.

Saan hyvänolontunteen lähinnä pitkästä kävelylenkistä ulkona, esim. metsäpolulla, muunlaisesta liikunnasta en juuri saa. Lihaskuntoilun jälkeen olo on tyytyväinen siksi, että tietää tehneensä jotain terveytensä hyväksi.

Ajattelen terveyttäni paljon, siksi motivaatio liikuntaan säilyy riittävän hyvänä ilman endorfiiniryöppyjäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tiedoksi joillekin, joita ehkä joskus kiinnostaa: on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa mitää kiksejä liikunnasta tai muusta fyysisestä rasituksesta. Heille ei synny sitä endorfiiniryöppyä tai heidän elimistönsä (=aivot) eivät rekisteröi sitä. Kunto kasvaa kyllä, mutta se liikunta saattaa vi**aa aina vaan enemmän. Ei ole kovin yleistä, mutta silti.

Alunperin luulin, että mulla on päässä vikaa, mutta se olikin jossain sisäeritysrauhasissa. Skool sille.

Olin myös tulossa sanomaan, että multa varmaan puuttuu se endorfiini nappi, josta muut puhuvat, koska en saa mitään mielihyvää liikunnasta. Toki on hyvä mieli siitä kun saa tsempattua, mutta muuten lähinnä huono ja väsynyt olo, kylmä on ja kuvottaa.

Olen valinnut omat liikuntamuotoni; joogan ja luonnossa kävelyn. Hikitreenit ja juoksun jätän suosiolla muille, koska en saa niistä mitään.

Tuossa on kyllä jo jotain muuta vikaa kuin vain se ettet saa mitään edorfiiniryöppyä. Ei liikunnasta pitäisi normaalille ihmiselle huono olo tulla.

Veikkaan että olet aloittanut liikunnan itsellesi liian raskailla harjoituksilla ja sitten tulee tuo huono olo.

Hän vain kuuluu ihmistyyppiin joka ei saa liikunnasta hyvää oloa. Heille on tyypillistä tuollaiset oireet. Ei se ole vika, se on ominaisuus. Ja jos liikunta aiheuttaa noin pahan olon niin keskittyy arkiaktiivisuuden lisäämiseen itsensä kiusaamisen sijaan.

Jos tulee huono olo ja paleltaa ja oksettaa, niin silloin tekee liian kovaa ja voi olla, että et syö tarpeeksi tai syöt liian vähän hiilareita. Ite lisäsin hiilareita ruokavalioon ja treeni alkoi kulkea ihan eri tavalla, 50 kilsan pyörälenkki ei enää tunnu missään (tai tuntuu, mutta ei silleen pahasti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tiedoksi joillekin, joita ehkä joskus kiinnostaa: on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa mitää kiksejä liikunnasta tai muusta fyysisestä rasituksesta. Heille ei synny sitä endorfiiniryöppyä tai heidän elimistönsä (=aivot) eivät rekisteröi sitä. Kunto kasvaa kyllä, mutta se liikunta saattaa vi**aa aina vaan enemmän. Ei ole kovin yleistä, mutta silti.

Alunperin luulin, että mulla on päässä vikaa, mutta se olikin jossain sisäeritysrauhasissa. Skool sille.

Olin myös tulossa sanomaan, että multa varmaan puuttuu se endorfiini nappi, josta muut puhuvat, koska en saa mitään mielihyvää liikunnasta. Toki on hyvä mieli siitä kun saa tsempattua, mutta muuten lähinnä huono ja väsynyt olo, kylmä on ja kuvottaa.

Olen valinnut omat liikuntamuotoni; joogan ja luonnossa kävelyn. Hikitreenit ja juoksun jätän suosiolla muille, koska en saa niistä mitään.

Tuossa on kyllä jo jotain muuta vikaa kuin vain se ettet saa mitään edorfiiniryöppyä. Ei liikunnasta pitäisi normaalille ihmiselle huono olo tulla.

Veikkaan että olet aloittanut liikunnan itsellesi liian raskailla harjoituksilla ja sitten tulee tuo huono olo.

Hän vain kuuluu ihmistyyppiin joka ei saa liikunnasta hyvää oloa. Heille on tyypillistä tuollaiset oireet. Ei se ole vika, se on ominaisuus. Ja jos liikunta aiheuttaa noin pahan olon niin keskittyy arkiaktiivisuuden lisäämiseen itsensä kiusaamisen sijaan.

Ei, tuo ymmärretään usein väärin. Ihmiset jotka eivät saa liikunnasta erityistä hyvää oloa eivät silti voi liikunnasta huonosti. Huono olo liikunnan jälkeen kertoo huonosta kunnosta ja liian kovasta treenistä siihen nähden. Minullakin tuli aluksi monesti huono olo aluksi kun olin rapakunnossa mutta sitten se vähitellen helpotti ja liikunnasta tuli ihan vain neutraali olo.

Oletko kokeillut jotain muita lajeja? EI kenenkään ole pakko mennä salille tai lenkille jos se ei ole se oma juttu. Liikunnan tapoja on niin paljon muitakin! Miten olisi tanssi, pilates, sulkapallo, kiipeily, pyöräily, uinti, akrobatia, jooga, aikuisbaletti, sähly, geokätköily?

Voi myös olla että et vain tykkää mistään liikunnasta, eikä siinäkään ole mitään väärää. Silloin voi miettiä, että olisiko silti olemassa jotain tapoja liikuttaa kehoaan, vaikka ei varsinaisesti "harrastaisikaan liikuntaa". Liikkumisesta ja liikunnasta tehdään muutenkin mielestäni turhan vakavaa ja tavoitteellista. Ei sen liikkumisen tarvitse olla mitään tarkkaan mietittyä ja optimoitua. Kunhan vain liikkuu oman jaksamisen ja fiiliksen mukaan ilman mitään suorituspaineita!

Pssst, vinkki: Hikiliikunnaksi riittää 15 min kuntopyörän päällä ennen aamiaista. En ymmärrä miten nykyaikana pitää vääntää itsensä ihan rinkeliksi spinningeissä, maratoneilla ja salilla painojen alla.

2km reipas kävelylenkki ja sen päälle 10 sandelssia.

7 kertaa viikossa ja olo on tosi rento aina lenkin jälkeen.

Ihanaa, että satuin löytämään tämän ketjun. Tuota samaa ongelmaa poden minäkin, reilu 2v elämänmuutosta takana ja päivittäinen liikunta on yhtä h*lvettiä, vaikka kunto onkin kohentunut ja paino tippunut. Olen kokeillut monenlaista liikuntaa: kävelyä, sauvakävelyä, salitreeniä, pyöräilyä, uintia, joogaa, tanssia, kotijumppia... lähes kaikkia yksilölajeja mitä pienellä budjetilla pystyy tekemään, ryhmäliikunta kun ei ole mun juttu. Mutta ei tule sitä hyvää fiilistä sitten millään ja mistään!

Mulla tulee liikunnan jälkeen vaan entistä suurempi v*tutus. Tuntuu hirveältä ennen kuin kuntoilen, kuntoillessa ja sen jälkeen!? Haluaisin kovasti kohottaa kuntoa ja ennenkaikkea vahvistaa kroppaa ja saada lihaksia, mutta en yksinkertaisesti vaan pysty ja se harmittaa. Olen koittanut tehdä raskaita treenejä ja kevyitä treenejä, mutta kaikki tuntuu pahalta. Nyt liikun päivittäin vähintään 1h ja pakkopullalta tuntuu, vaikka se olisikin hyötyliikuntaa että esim. kävelen 3km töihin ja että illalla teen sitten jotain pientä kropan virkistystä jumpaten vartin verran. 

Hyvät neuvot tarpeen...

En nauti liikunnasta pätkääkään. Liikun ainoastaan koska se on terveellistä.

Se vaikutus on yksilöllinen,ei edes huumeet tuo kaikille euforiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä liikunnasta niin hirveitä kiksejä tarvitsekaan saada. Yleensä ihmiselle kuitenkin tulee tyytyväinen olo, kun tekee jotain, vs. ei tee mitään. Liikunta myös parantaa mielialaa yleisellä tasolla, eli ainakin itselläni lievittää ahdistusta jne. 

Kysymys ei ole varmaan siitä, mitä siitä tarvitsee saada. Vaan siitä, että moni hehkuttaa sitä hyvää oloa ja puhuu endorfiineista. Ja se hehkutus kuulostaa omituiselta sellaisen ihmisen korvissa, joka moisia ryöppyjä ei koskaan saa.

Itse kuulun samaan ryhmään, liikunta on hampaat irvessä suoritettavaa pakkopullaa vain. Ärsyttää, kun liikuntakeskusten mainoksissa ja jumppaohjelmissa hymyillään leveästi. Minuun vetoaisi paremmin realistisempi ote, siis tylsistyneitä ja tympääntyneitä naamoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että satuin löytämään tämän ketjun. Tuota samaa ongelmaa poden minäkin, reilu 2v elämänmuutosta takana ja päivittäinen liikunta on yhtä h*lvettiä, vaikka kunto onkin kohentunut ja paino tippunut. Olen kokeillut monenlaista liikuntaa: kävelyä, sauvakävelyä, salitreeniä, pyöräilyä, uintia, joogaa, tanssia, kotijumppia... lähes kaikkia yksilölajeja mitä pienellä budjetilla pystyy tekemään, ryhmäliikunta kun ei ole mun juttu. Mutta ei tule sitä hyvää fiilistä sitten millään ja mistään!

Mulla tulee liikunnan jälkeen vaan entistä suurempi v*tutus. Tuntuu hirveältä ennen kuin kuntoilen, kuntoillessa ja sen jälkeen!? Haluaisin kovasti kohottaa kuntoa ja ennenkaikkea vahvistaa kroppaa ja saada lihaksia, mutta en yksinkertaisesti vaan pysty ja se harmittaa. Olen koittanut tehdä raskaita treenejä ja kevyitä treenejä, mutta kaikki tuntuu pahalta. Nyt liikun päivittäin vähintään 1h ja pakkopullalta tuntuu, vaikka se olisikin hyötyliikuntaa että esim. kävelen 3km töihin ja että illalla teen sitten jotain pientä kropan virkistystä jumpaten vartin verran. 

Hyvät neuvot tarpeen...

Minulla on tuon takia koira. Sen kanssa on kuitenkin pakko käydä lenkillä, niin on vaan pakko lähteä. Mutta koiran kanssa lenkit ovat mukavia, ne nauttivat ulkoilusta - paitsi ihan kurjalla ilmalla, ja silloin voi hyvällä omallatunnolla jättää pitkät lenkit väliin, kun ei koirakaan suostu ulkoilemaan. Ja kyllä, koiran kanssa lenkkeillessä saa kuntoa kohotettua (ennen koiraa en jaksanut juosta hölkötellen yhtä sähkötolppien väliä, vuoden päästä juoksin kevyesti neljä tolpanväliä "täyttä vauhtia")

Samoin teen puuhommia, eli siis polttopuita. Ja kasvatan kasvimaalla kasveja - koristekasvien kasvattaminen ei iske, vaan tarvitsen jotain, mistä on ihan oikeasti hyötyä minulle tai perheelleni (tai koiralle...). Kukkivien koristekasvien kasvatuksen olen ottanut nyt ohjelmaan, koska haluan tarjota (pölyttäville) pörriäisille ravintokasveja.

Minäkään en saa liikunasta minkäänlaista hyvää fiilistä. Uimahallissa on kylmä ja toiset uimarit jyrää päälle, lenkkeily kipeyttää polvet, kuntosalikaan ei tunnu omalta paikalta. Ja nälkä on jälkeenpäin niin järkyttävä että syön ne kulutetut kalorit heti takas, mikään rahka ja mehukeitto ei  riitä vaan pakko saada pitsaa,tortilloja,sipsejä!

en minäkään liikunnasta mitään kiksejä saa. En mistään enkä minkäänlaisesta liikunnasta. Ihan pa*kapuhetta sellainen. Kylmä tosiasia on, että sitä tehdään koska on pakko, ei siksi, että siitä mitenkään nauttisi. Ne, jotka väittävät nauttivansa, valehtelevat, koska nykyään "hyvän ihmisen" kuuluu nauttia liikunnasta.

Jos liikunnan jälkeen tuntuu pahalta, teet ehkä kuntoosi nähden liian rankkaa treeniä. Ratkaisu motivaatiopulaan: kohota kuntoasi pikkuhiljaa, rauhallisemmin.

Jos liikunnan jälkeen ei tunnu hyvältä eikä pahalta, olet normaali. Ratkaisu motivaatiopulaan: mieti saavuttamiasi terveyshyötyjä, niin saat henkistä tyydytystä. Lisäksi pidä liikuntarutiinia yllä, niin sinun ei tarvitse enää tehdä joka päivä erikseen liikuntapäätöstä.

Tottumus on toinen luonto.

Siinä pitää olla hyvä kunto eli askeleen pitää olla lentävä. Kiksit tulee 40 minuutin kuluttua kun sokerit on käytetty ja keho alkaa polttaa rasvaa.

Ihanaa, että on näin paljon kohtalotovereita! Tai ei siis ihanaa, mutta ihanaa, että pikkuhiljaa saa ymmärrystä. Mulla myös liikunnasta seuraa ahdistus (joku sanoisi v tutus). Itkettää, masentaa. Kaikki mahdolliset ikävät asiat pyörii mielessä. Kauhea nälkäkin tulee. Olen kokeillut syödä enemmän/vähemmän, liikkua rankemmin/kevyemmin, ei auta. Aina vaan ahistaa. Liikkumaan lähtiessä voi olla ihan ok olo, mutta noin vartin päästä se alkaa. En tiedä, kumman laittaisi etusijalle, henkisen vai fyysisen terveyden? Kun eihän tästä voi mitään hyvää seurata mielentervydelle.

Lisää muita liikuntalajeja. En ole koskaan ollut kovin innokas salillakävijä. Aloin pelata tennistä kerran viikossa salin lisäksi. Ja nyt teen juoksulenkkejä ja aloitan joogan.

Kokeile vaikka tennistä ja joogaa lisänä? Koen salin lähinnä suorittamiseksi, lihaskuntoa on hyvä pitää yllä, mutta todellinen intohimo on jooga. Haluaisin kehittyä siinä.

Jooga on minulle rakkaus ja itsensä hyväksyminen. Jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on ❤️ Ehkä ap tarvitset saman tunteen. Salilla käyminen on piiskaamista ja ehkä hiukan narsististakin.