Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ensimmäiset orastavat merkit äidin muistisairaudesta ja olen jo ihan kypsä

Vierailija
25.04.2022 |

Kävin äidin luona eilen ja jankkasin hänen kanssaan samat asiat kuin viikko sitten ja 2 viikkoa sitten. Miten te jaksatte muistisairaiden kanssa?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
25.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä miten jaksoin. Äiti alkoi sekoilla joskus syksyllä 2016, viime viikolla hän muutti hoitokotiin. Jo muutama kuukausi diagnoosin jälkeen ajattelin, että olen ihan romahduspisteessä. Eniten ehkä auttoi se, että sain puhua miehelleni, anopille ja muutamalle samassa tilanteessa olevalle.

Äidin sairaudessa oli monta eri vaihetta: satujensepittelyvaihe, tavarantilailuvaihe, karkailu- ja eksymisvaihe, piilotteluvaihe (=piilotteli ruokaa, avaimia, lääkkeitä, rahaa jne.), rollaattorivaihe, uhmaikä eli en tahdo -vaihe ja viimeisimpänä peiton alla sängyssä makaaminen vuorokauden ympäri, ei halunnut ruokaa, ei antanut vaihtaa vaippaa... Vaikka tuo kuulostaa näin jälkeenpäin ajatellen kauhealta, niin oli kuitenkin helpotus että yhtä vaihetta ei kestänyt loputtomiin vaan esimerkiksi eksymiset loppuivat aikanaan eikä äiti halunnut lähteä enää edes postilaatikolle.

Kaiken tuon läpi eläneenä voin neuvoa, että älä yritä tehdä enempää kuin jaksat. Jos et yksinkertaisesti jaksa, siirrä äitisi hoito ammattilaisille. Sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa äitiäsi, vaikka joku niin väittäisi.

Vierailija
2/2 |
25.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen yrittänyt parantaa omaa jaksamistani paitsi puhumalla tilanteesta läheisten kanssa, myös muistuttamalla aktiivisesti itseäni, että kyseessä on sairaus, ja se sairastunut ei ole tahallaan hankala, muistamaton, rasittava jne. Mutta rankkaahan tuo on. Isälläni on jo melko pitkälle edennyt muistisairaus, ja alkuvaihe oli kaikille läheisille rankkaa jo ihan sen takia, ettei hän suostunut itse myöntämään, että mitään ongelmaa oli, eikä siis myöskään menemään lääkäriin. Kaikki kadonneet tavarat oli joku vienyt tai varastanut tai piilottanut, ja asioiden unohtelu johtui siitä, ettei hänelle koskaan kerrottu mitään jne. Diagnoosi saatiin viimein kolme vuotta sitten ja samalla myös lääkitys, mikä on vähän parantanut tilannetta päiväsaikaan. Mutta eipä tuon sairauden kanssa ole suunta kuin alaspäin. Nyt eletään päivä kerrallaan ja katsotaan, kuinka pitkälle omat rahkeet riittää ja missä vaiheessa sitten on laitospaikka edessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi seitsemän