Olen elänyt traumaattisen lapsuuden enkä ikinä saanut siihen
ammattiapua. Elimistöni on ollut ilmeisesti stressitilassa kaikki nämä vuodet, mutta nyt stressi on ruvennut laskemaan. En tiedostanut asiaa, vaikka olenkin paljon aihepiiristä lukenut. Nukun paremmin, olen laihtunut, vaikka olen itse asiassa vähentänyt liikuntaa, olen virkeämpi ja enemmän läsnä. Sehän kuulostaa hienolta, eikö? Mutta nyt olen ruvennut pelkäämään, että stressi taas palaa ja stressaan sitä. Pelkään, että menetän tämän myönteisen kehityksen...
Kommentit (2)
Elämässä voi tapahtua mitä tahansa riippumatta siitä mitä itse teemme.
Itsensä hoitaminen "kuntoon" on siitä petollista ettei silloin suinkaan valmistuta saati muututa varsinaisesti miksikään.
Mennyt on mennyttä ja huominen on huomenna.
Olet tärkeä ja arvokas ihminen.
Olin silloin niin sellaisessa valmiustilassa. En pystynyt rentoutumaan. Koko ajan odotin jotain tapahtuvaksi. Tämä vaivasi myös työpaikalla. Havaitsin jokaisen risauksen. Nyt en välttämättä edes huomaa mitä ympärillä tapahtuu vaan voin uppoutua asioihin rauhassa ja joskus keskeyttää minut niin en hyppää kattoon.
Ap