Elääkö kukaan muu teistä "kaksoiselämää" sillä tavalla että pidätte eri "imagoa" eri piireistä

Koskaan en voi nähdä kaikkia kavereita yhtäaikaa ja jotkut kolmekymppiset tuntuu kauhistukselta kun pitäisi kutsua kaikki ystävät yhteen. Tykkään käydä kylässä eri kavereilla ja keskittyä vuorollaan jokaiseen. Eri kavereille olen erilainen, riippuen kaverin luonteesta (kai).

Kaikkien kanssa vaan ei voi viljellä pieruhuumoria.

ainakin jollekin tasolle saakka? Kyllähän esim. vanhempiensa kanssa käyttäytyy erilailla kuin opiskelijakamujen. Tottakai jos "eri identiteettien" ylläpito alkaa haitata elämää, niin jokin on pielessä.

huono itsetunto- ja tuntemus? Jos siis pitää vetää eri roolia kaikille. Se on eri juttu, jos menee mummun luo kylään eikä viitsi kertoilla hänelle dildo-ostoksistaan.

Kaikkien kanssa vaan ei voi viljellä pieruhuumoria.

Joidenkin kanssa kyllä jätän jotkut asiat puhumatta, koska tiedän etteivät he ymmärtäisi yhtään mitä yritän selostaa.



Mutta jos joku alkaa viljellä pieruhuumoria, niin en kyllä kutsu toista kertaa. Ei naurata sellainen huumori, eikä homojutut eikä kaksimielisyyskään yhtään. En ole ikinä ymmärtänyt mitä nauramista piereskelyssä ja seksissä on..

ja

kotipihalla marimekon lypsäjähuivi-imago



- moni naapuri ei tiedä, että olen akateeminen ja korkeasti palkattu

Tuota kutsutaan diplomatiaksi. Eli otat huomioon aina sen ryhmän, jossa olet ja toimit. Ei se sinusta tee mitään "filmaajaa" ja "epätodellista" - kyllä perusluonne ja suhtautuminen tärkeisiin asioihin on ihan samanlaista, vaikka eri tilanteissa olemme erilaisia.

miten ihanaa on, että EI tarvitse esittää mitään, vaan saa olla oma itsensä joka paikassa ja tilanteessa. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö käyttäityisi tilanteen vaatimalla tavalla esim. virallisissa tilaisuuksissa tai vanhojen ihmisten seurassa tms., MUTTA joka paikassa pyrin olemaan oma itseni. Elämä on tämän oivalluksen myötä tullut todella paljon yksinkertaisemmaksi.



Saatan kyllä olla monen mielestä täysi juntti ja itsestään huolehtimaton yksilö; en meikkaa kuin ääritilanteissa, en shoppaile itselleni vaatteita kuin pakon edessä, nautin kotielämstä ja siitä, että elämä pyörii arjessa lasten ja työnteon piiriä. Mutta onneksi kaikkien ei tarvitsekaan olla samasta muotista!

Eri ystävien kanssa tulee juteltua eri asioista, toisten kanssa ollaan sillä pieruhuumoritasolla, toisten kanssa asiallisempia. Miehen ystävien vaimojen kanssa yhteisiä asioita on löytynyt lähinnä lapsista, omien opiskelukavereiden kanssa jutellaan paljon työasioita yms.

Minäkin jännitin ennen, kuinka eri ystäväni suhtautuvat toisiinsa. Etenkin kun muutamat pitkäaikaiset ystäväni ovat sellaisia boheemeja kyynikkoja, joiden kanssa en varmaan edes olisi ystävystynyt, ellemme olisi tunteneet lapsesta asti. Pelkäsin, mitä he ajattelevat 'keskiluokkaisista' ystävistäni, jollainen kai itsekin olen.

Häät, tuparit ja kolmekymppiset kuitenkin juhlittiin kaikkien ystävien ollessa paikalla ja hyvin meni. Juhlat oli meidän näköisiä. Olen oppinut hyväksymään itsessäni sen, että tykkään olla monenlaisien ihmisten kanssa, enkä ole koskaan selvästi kuulunut mihinkään tiettyyn ryhmään.

Facebook-profiilin yksityisyysasetukset pidän tiukkoina ammattini takia.