Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itku, niin väsynyt työpariin!!
03.03.2010 |
Mä aloitin syksyllä uudessa työpaikassa. Viihtynyt en ole lainkaan. Toki joitakin ihan mukavia päiviä on ollut. Mulle on sattunut työpari, joka on saanut ammatillisen itsetuntoni poljettua tosi alas. Eilen tuli taas tilanne, jossa vedettiin matto altani ja loppupäivä meni itkua pidätellessä... Mä olen ihan sitkeä ja vahva ihminen, siksikin tuntuu pahalta, että näin on päässyt käymään. Tänään en kyennyt lähtemään töihin, olen itkeskellyt aamun. Ei tullut töihin valmistautumisesta mitään.
Mä en ole tällaista uskonut kokevani.. Suuri järkytys on sekin, että joudun töihin tekaisemaan valheen sairastumisesta. Itku ei taida olla pätevä syy sairaspoisoloon?
Jos fiilis ei helpota, mihin otan yhteyttä? Sairaanhoitajaan, lääkäriin, työterveyshuoltoon?
Kommentit (29)
tai jos tuntuu, että hän ei näe tilanteen vakavuutta/ on puolueellinen, niin sitten työterveyshuoltoon.
Toivottavasti tilanne selviää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on ainakin sattunut työkaveri, joka pystyy niin vahvaan kiusaamiseen, ettei siinä ole iästä kiinni, ketä hän poruuttaa. Ja toisena päivänä esittää niin ystävää, että siihen haluaa tarttua kuin hukkuva oljenkorteen ja lopulta itsekin uskoo, että vika on vain omassa toiminnassa kunnes taas tapahtuu jotain aivan hirveää. Tässä pienessä tiimissä on kaikki muut vaihtuneet jo moneen kertaan minun lyhyen työssäoloni aikana ja minulle on tullut roppakaupalla fyysisiä oireita.
nimim. myös parempaa työpaikkaa odotellessa
Mulla on 2 krt ollut vastaava tilanne. Eka kerta oli helppo, koska olin vaan tuuraamassa ja tiesin lähtöpäiväni. Kollegatkin ympärillä huomasivat asian. Seuraavalla kerralla asia ratkastiin vuoden sisällä. Kun olin tilannetta varmaan puoli vuotta katsonut, puhuin pomolleni ja hän lupasi tehdä jotain. Heti sen jälkeen toisella osastolla tuli ilmoitus äitiyslomasta, minulle luvattiin paikka ja lähtölaskenta alkoi.
ja pidät tietty tänään sairaslomapäivän, ethän ole työkunnossa. Heti huomenna kun menet töihin, puhut pomosi kanssa ja saat siitä jo voimaa. Kun työparisi sanoo seuraavaksi jotain ikävää, sano vastaan. Pidä puolesi. Voi olla että tämä jo auttaa sinua kohti parempaa viikonloppua. Tsemppiä!
poliisi? Mä uskon, että naispuolinen poliisi saa kokea tuon kaltaista tosi paljon. Sen tähden kysäisin.
Totta kai jokaiselle mahtuu mänttejäkin työkavereita, mutta jos se ammatillinen itsetunto heti painuu miinukselle niin ei se kovin hyvä ole alkujaankaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos aikuinen ihminen antaa itseään kiusata työpaikallaan, niin kyllä vika taitaa olla sitten siinä, joka antaa näin tapahtua. Hitto soikoon, ava suusi, sano toiselle että pitää turpansa kiinni ja sanoo vain jos on oikeata asiaa. Sehän on vain työntekijä, niin kuin sinäkin. Nouse vastarintaan, äläkä anna polkea itseäsi alas. Ole nainen ja kunnioita itseäsi.
juuri tuolta minustakin on tuntunut. Että päällisin puolin kaikki on hyvin ja haluaa tarrautua siihen fiilikseen. Kuitenkin taustalla on koko ajan jännite, joka vaivaa ja estää työstä nauttimisen. Kun sitten tulee tilanne, että heitetään lokaa niskaan, ei sitä jaksa. Ttyöpari jaksaa aina puhua hyvän yhteistyön ja aikuisen työotteen puolesta ja siitä, kuinka tärkeää on vetää yhtä köyttä. Kuitenkin itse toimii lynkkaamalla.
Kyselijöille voin mainita, että olen yli 3-kymppinen, työpari on yli 20v. vanhempi ja aina alalla työskennellyt. Poliisi en ole, sosiaalialalla työskentelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehän kiusaatte itse ihmisiä - hyvä että menee kiertoon.
Ja sossujen yleisin ominaisuus on juuri tuo huono itsetunto, joka näemmä panee kyykyttämään paitsi asiakkaita, myös työtovereita.
Hyvä, hyvä!
Totta kai jokaiselle mahtuu mänttejäkin työkavereita, mutta jos se ammatillinen itsetunto heti painuu miinukselle niin ei se kovin hyvä ole alkujaankaan ollut.
vaikutat sellaselt fiinilt meikkipossult joka ain vaan aukoo päätä kunnes tulee itku ja jonku pitäis lohduttaa
T: punkkari äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ihan samaa mieltä, ikävä kyllä. Mun työpari on tavallaan tiimin vetäjä (haluamatta paljastaa enempää alaa). Eli pystyy määrittelemään mun työtehtäviä ym. Läheisessä työsuhteessa kuitenkin olemme. Toki olen puhunut sopivan tilanteen tullen, mutta hän on henkilö, joka pystyy selittämään asiat itselleen edulliseen suuntaan. Aina löytyy hyväksi katsottava selitys hänen toimintatavoilleen tai vuolaat anteeksipyynnöt ja toteamus, että hänkin tekee virheitä. Mun työsuhde kestää kesäkuun alkuun ja olen ajatellut sinne jaksaa suurempia riitoja kehittämättä. Enää en vain tiedä, jaksanko.
Esimies tietää, että meillä on ollut vaikeata. Pitää palata taas asiaan, kun töihin menen.
ap
Mitä jos suorittaisit ensin sen peruskoulun loppuun, jookos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet nimittäin ONNEKAS kun ylipäätään saat olla töissä!
Moni yrittää ja yrittää, eikä saa minkäänlaista työpaikkaa. Ei edes tyhmillä työkavereilla varustettua, saati sitten mitään kivempaa.
ja hän on johtava sosiaalityöntekijä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut sulle muita sosiaalialalta mieleen, kuin sossut?? Sosiaalityöntekijä en ole. Enkä ole nähnyt itseäni koskaan kiusaajana, lasten tukijana ja auttajana ennemminkin :)
On niin tämän palstan tyyliin sopivaa, että yritetään lukea rivien välistä jotain soopaa ihmisestä. Kun ahdistuneena ensimmäisen viestin kirjoitin, tuli siitä siis osoitus lapsellisuudesta. Nyt olen jo huonon itsetunnon omaava kiusaaja.
Kuinka väärässä olettekaan :)
Mä olen aina ollut pidetyn työkaverin ja työparin asemassa. Työni hallitsen hyvin. Ihmettelen, jos jonkun mielialaa ei laskisi työskentely kyseisen tyyppisen työkaverini kanssa. Isossa talossa ei löydy ketään, joka hänen kanssaan vapaaehtoisesti haluaisi työskennellä. Lankesi minulle, uudelle työntekijälle.
Joka ei huomaa allekirjoittaa tekstejään :)
ap
jos aikuinen ihminen antaa itseään kiusata työpaikallaan, niin kyllä vika taitaa olla sitten siinä, joka antaa näin tapahtua. Hitto soikoon, ava suusi, sano toiselle että pitää turpansa kiinni ja sanoo vain jos on oikeata asiaa. Sehän on vain työntekijä, niin kuin sinäkin. Nouse vastarintaan, äläkä anna polkea itseäsi alas. Ole nainen ja kunnioita itseäsi.
Mulla oli myös edellisessä työpaikassa aika karmeat työparit (kaksi naista, viettivät kaikki lomansakin yhdessä). Heitä vähän pelättiin tossa työpaikassa koska olivat molemmat aika pahoja suustaan - ja sitä mä jouduin heidän tiimiinsä. Heillä oli mm. tapana teeskennellä etteivät kuulleet mitä puhuin, ja saattoivat vielä minun ollessa samassa huoneessa kysyä, että "mitä toi sanoi?". Toinen väitti kaikille että olin tehnyt asiapapereita enkä näyttänyt niitä hänelle, vaikka niissä papereissa oli hänen allekirjoituksensa. Toinen heistä vähätteli jatkuvasti alaani (olen eri alalla) ja arvosteli ulkonäköäni.
Mä annoin kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka olinkin järkyttynyt heidän käytöksestään (ensimmäistä kertaa elämässäni olin vain naisista koostuvassa työyhteisössä ja mä olin muutenkin ihan pihalla kaikesta siitä älyttömästä säätämisestä mitä noi ihan tervepäisetkin naiset harrasti jatkuvasti). Mua suojas paljon se, että oma esimieheni oli koko lafkan pomo, eivätkä he uskaltaneet ylittää tiettyjä rajoja käytöksessään. Seuraajani esimies sitten olikin toinen näistä naisista, ja häntä kohdeltiin tosi törkeästi. Se oli jo ihan puhdasta kiusaamista.
Koeta ap kestää, esimiehellä on velvollisuus puuttua tällaisiin asioihin!
Mitä jos suorittaisit ensin sen peruskoulun loppuun, jookos?
vituu mä oon maisteli ja kirjotan ihan mite ite haluun. jos haluut oikolukua ni sun pitää maksaa siit, mä en sulle ilmaseks kirjota riviikä oikein!
T: punkkari äiti
Alue: Aihe vapaa
Tyylisi on muuten ihan sama kuin tuolla joka sopertaa veljestään.