Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat! Minkälaisia haaveita ja projekteja olette toteuttaneet keski-iässä?
20.04.2022 |
En luultavasti pysty saamaan lapsia, ja olen vähitellen hyväksynyt sen. Vähän on kuitenkin sellainen olo, että mitäs nyt sitten. Perusarki rullaa, mutta tavoitteita, haasteita ja merkityksellisyyttä kaipaan. Minkälaisiin asioihin lapsettomuus on muilla vapauttanut aikaa ja energiaa?
Kommentit (6)
En tiedä, kokeeko lapsellisetkaan jatkuvasti mitään merkityksellisyyttä. Sitä vaan helposti hehkutetaan, että lisääntyminen on varsinkin naisille joku täyttymys ihmisenä ja elämä on sen jälkeen siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Triathlon, remppahommat, uusien taitojen opettelu, matkustelu, lemmikit. Ai niin, ja kyllä suvun kesäjuhlissa tuttujen lapsiperheiden riitelyä katsellessa tulee välillä sellainen olo, että minun elämäni on hyvinkin mielekästä.
Saanko vastata, vaikka mulla on lapsi? Mutta kun on vaan yksi, niin nyt keski-iässä se on jo iso eikä pahemmin enää vie aikaa tai energiaa. Tänä keväänä minulla on nimittäin poikkeuksellisen monta projektia, joista olen innoissani:
- Löysin vanhoja puisia kasvihuoneen ikkunaelementtejä, joista aion rakentaa 4,5 * 3,5 m kasvihuoneen. Perustukset valoin jo viime kesänä. Vielä pitää metsästää sopivia vanhoja ovia.
- Kasvihuoneen viereen aion tehdä 20 lavan hyötytarhan lavakauluksista. Tähän asti on ollut vain 5 lavaa, mutta se on liian vähän. Lavojen väliin haluaisin askarrella mukulakiveyksen.
- Hain yhteishaussa yliopistoon, joten pitäisi valmistautua myös pääsykokeisiin. En usko että pääsen enkä tiedä mitä teen jos pääsen, mutta käyn nyt kokeilemassa. Minulla on kyllä jo tutkinto, mutta se on aika eri alalta kuin mihin olen ajautunut töihin.
Olen 47 v enkä enää kaipaa mitään sellaista. Ei ole mitään haaveita tai projekteja, minulla on tässä ja nyt kaikki mitä tarvitsen ja olen onnellinen. Nautin arjen pienistä iloista. Enkä edes usko mihinkään elämän merkityksien ja tarkoituksiin - elämä vain on, vailla mitään tarkoitusta, ja niin minäkin vain olen, ilman että minun täytyy millään merkityksillä oikeuttaa tai perustella olemiseni.
Vierailija kirjoitti:
Olen 47 v enkä enää kaipaa mitään sellaista. Ei ole mitään haaveita tai projekteja, minulla on tässä ja nyt kaikki mitä tarvitsen ja olen onnellinen. Nautin arjen pienistä iloista. Enkä edes usko mihinkään elämän merkityksien ja tarkoituksiin - elämä vain on, vailla mitään tarkoitusta, ja niin minäkin vain olen, ilman että minun täytyy millään merkityksillä oikeuttaa tai perustella olemiseni.
Tällä tavalla myös minä elän. Elämän pienet ilot ja nauttia joka ainoasta päivästä. Ikinä et tiedä milloin se on viimeinen. Elämä itsessään on merkitys ja tarkoitus. Projektit kumpuaa sitten sopivan inspiraation iskiessä. Eikä tänne pakko ole edes luoda mitään uutta. Vanhan vaaliminenkin on tärkeää.
Liityin eläinsuojelujärjestöön vapaaehtoiseksi.