Lue keskustelun säännöt.
Mistä voin hakea apua, kun lyön lastani silloin tällöin? tämä ei ole provo
02.03.2010 |
Lapsi pian 4 v.
Yleensä hillitsen itseni hyvin, mutta joskus väsyneenä ja nälkäisenä vaan menee hermot. Silloin huudan ja lyön. Lyöntejä ehkä joka toinen viikko tai kerran kuussa. Välillä pitkäkin väli. Mutta tätä jatkunut siitä asti, kun lapsi oli vähän yli vuoden. Jotain on tehtävä.
Toista lasta olen läimäyttänyt kerran. Hän on 2 v.
Kommentit (59)
lääkärille. Kerrot kuinka asia on.
Sun kannattaisi käydä jossain puhumassa ongelmastas, siis joku terapia tai mene esim. kunnon psykologiseen vyöhyketerapiaan. Sun pitääisi selvittää mistä käytöksesi johtuub tai sitten etsiä tie siitä pois.
Joka tapauksessa otaq huomenaamulla puhelin käteen ja tee asialle jotaian ennenkuin on liian syvät arvet lapsillasi.
Pystyt siihen kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin muuhun parempaan niitä resursseja tarvitaan. Väkivalta lasta kohtaan on suurimpia vääryyksiä...
Ja oikeasti PITÄÄ hakea apua. Ap sentään tajuaa, että käytöksensä ei ole suotavaa.
mitättömstä syystä. Lapsi oli yhtä hämmentynyt kuin itsekin. Yritin selittää jotain turhasta hermostumisesta, mutta säikähdin tosiaan, koska en ole koskaan ennen lyönyt lastani.
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu.
Ihan hölmöjä olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on väkivaltaa. Tukistaminenkin on väkivaltaa.Lapsellasi on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen!
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu.
Ihan hölmöjä olette.
on ok, että joku aikuinen tulee sinuakin läpsimään?
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu. Ihan hölmöjä olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieluummin mieheltäni ottaisin vastaan huutamista kuin läpsäisyn. Mikä sen läpsimisen tarkoitus sitten on, ellei edes pieni satuttaminen? Onnetonta, jos ei muita keinoja keksitä. Ja turha vedota väsymykseen tai stressiin. Molemmat on minullekin pahimman kautta tuttuja, mutta fyysinen kurittaminen ei ole tullut edes mieleeni.
En mäkään hyväksy läpsimistä - pyysinkin sitä lapselta anteeksi. Mutta en nyt todellakaan usko, että läpsäisy jättää mitään kauheita arpia - pahempihan voi olla vaikka se, että äiti vaikka huutaa. Miksi nyt juuri läppäisy, mikä ei edes satu, olisi nyt juuri niin kauhea juttu.
Ihan hölmöjä olette.
lastensuojelu ilmoituksen.
Olen käynyt erään sairaanhoidon kurssin, jossa sanottiin, että laki kieltää kaiken lapsen ruumiillisen kurituksen, joten kaikista jopa tukkapöllystä täytyy tehdä lastensuojeilmoitus.
Ajattele sitä, että menetät lapset, jos jatkat toimintaasi.
Näin minä lopetin.
Juokse vessaan ja laske kymmenneen, niin että raivosi laantuu.
Aika moni on läppäissyt lastaan, mutta sen eteen täytyy tehdä työtä, että se loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin jo kerrottukin niin soitto neuvolaan tai perheneuvolaan että pääset keskustelemaan asiasta. Sieltä se asia sitten etenee että pääset juttelemaan.
On hienoa kuitenkin että haet apua tähän tilanteeseen.
eikä aiheuta uhan tunnetta lapselle ei ole läheskään niin paha kuin lyönti tai "läpsäisy". Lyönnistä seuraa aina se, että lapsi ei enää uskalla luottaa vanhempaansa. Hänellä ei myöskään ole keinoja kertoa siitä kenellekkään, koska oma vanhempi on se puolijumala, jota ei "petetä". Siitä seuraa se, että lapsi oikeuttaa läpsimisen vanhemmalleen ja alkaa kokea itsesnsä lyöntien arvoiseksi. Tästä seuraa huono itsetunto, yms. Ja se oikeuttaa hänet lyömään toisia lapsia, jotka hänen mielestää ovat "tyhmiä" tmv.
Jos itse lyöt lastasi, millä perustelet, ettei hän saa lyödä toisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutenkaan.
Aikuinen on kasvattaja, mutta sehän nyt monelle onkin ihan vieras ajatus. En nyt tosiaan hyväksy läpsimistä itsekään, mutta en nyt kanna kauheaa syyllisyyttä, vaikka olen joskus niin tehnytkin. Virheitä tekee itse kukin. Itse olen enemmän huolissani niistä, jotka eivät halua / osaa ottaa kasvattajan roolia ollenkaan. Juuri viime viikonloppuna meillä oli esimerkki tästä, kun tuttavaperhe 5-vuotiaan ainokaisensa kanssa oli sikailemassa meillä. Kakara käyttäytyi kuin 1-vuotias ja vanhemmat vain lässyttivät. Ja tämä toistuu joka jumalan kerta. Pentu on niin pilalle hemmoteltu, että päiväkotikin on kuulemma ihan voimaton (siis vanhemmat eivät sanoneet, että hemmottelun takia, vaan luonnollisesti syyttivät päiväkotia, kun ovat todenneet lapsen todella vaikeaksi). Vanhemmilla on selvästi sellainen hieno periaate, että lapsi tosiaan on tasavertainen yksilö aikuisten kanssa eikä hänelle edes tiuskaista. Hohhoijja, sanon minä.
Olen tosiaan virheellinen äiti - olen läpsinyt tytärtäni jokusen kerran ja se ei ole oikein. Mutta kuitenkin minulla on kaksi lasta, joiden herttaisuutta, sosiaalisuutta ja kaunista käytöstä kehutaan joka paikassa. Tytär on niin suosittua seuraa, että häntä kutsutaan yökyläänkin eri perheisiin jatkuvasti. Hän on myös fiksu ja reipas. Tämä nyt ei todellakaan ole läpsimisen ansioita, mutta se nyt ei ole heitä pilannutkaan. Hyvä käytös on muuten johdonmukaisen kasvatuksen tulosta, joka tarkoittaa hirmuisesti rakkautta, hellyyttä ja myös rajoja.
lapsi ei saa. Se on aika yksinkertainen asia. Vanhempi on kasvattaja, joten hän on eri asemassa kuin lapsi.
Läpsimisestäni huolimatta lapseni ei koskaan lyönyt pikkuveljeään eikä TODELLAKAAN ketään muuta lasta. Päinvastaisesti hän on erittäin herttainen ja huomioonottava lapsi.
Todella naiivia argumentointia väittää, että kasvattajan läppäisy toisinaan tekisi lapsesta aggressiivisen. Se on rangaistus huonosta käytöksestä kuten vaikka aresti (tai joku jäähypenkki). Ei kai kukaan lapsi yritä muita lapsia laittaa arestiin, vaikka itse on siihen vanhempien toimesta joutunutkin.
Ihmeellisen kieroutuneesti ihmiset osaavatkin ajatella. Vanhempi nyt on lapsen kasvattaja eikä vanhempi ja lapsi siinä mielessä tietenkään ole tasa-arvoisessa asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutenkaan.
Aikuinen on kasvattaja, mutta sehän nyt monelle onkin ihan vieras ajatus. En nyt tosiaan hyväksy läpsimistä itsekään, mutta en nyt kanna kauheaa syyllisyyttä, vaikka olen joskus niin tehnytkin. Virheitä tekee itse kukin. Itse olen enemmän huolissani niistä, jotka eivät halua / osaa ottaa kasvattajan roolia ollenkaan. Juuri viime viikonloppuna meillä oli esimerkki tästä, kun tuttavaperhe 5-vuotiaan ainokaisensa kanssa oli sikailemassa meillä. Kakara käyttäytyi kuin 1-vuotias ja vanhemmat vain lässyttivät. Ja tämä toistuu joka jumalan kerta. Pentu on niin pilalle hemmoteltu, että päiväkotikin on kuulemma ihan voimaton (siis vanhemmat eivät sanoneet, että hemmottelun takia, vaan luonnollisesti syyttivät päiväkotia, kun ovat todenneet lapsen todella vaikeaksi). Vanhemmilla on selvästi sellainen hieno periaate, että lapsi tosiaan on tasavertainen yksilö aikuisten kanssa eikä hänelle edes tiuskaista. Hohhoijja, sanon minä.
Olen tosiaan virheellinen äiti - olen läpsinyt tytärtäni jokusen kerran ja se ei ole oikein. Mutta kuitenkin minulla on kaksi lasta, joiden herttaisuutta, sosiaalisuutta ja kaunista käytöstä kehutaan joka paikassa. Tytär on niin suosittua seuraa, että häntä kutsutaan yökyläänkin eri perheisiin jatkuvasti. Hän on myös fiksu ja reipas. Tämä nyt ei todellakaan ole läpsimisen ansioita, mutta se nyt ei ole heitä pilannutkaan. Hyvä käytös on muuten johdonmukaisen kasvatuksen tulosta, joka tarkoittaa hirmuisesti rakkautta, hellyyttä ja myös rajoja.
ja rajattomaksi jäänyt lapsi on rakastetumpi kuin kurittamalla kiltiksi "koulutettu".
Älä säikähdä noita huostaanottopuheita, yms. Soitat neuvolaan, varaat ajan ja menet sinne. Jos et uskalla suoraan sanoa lyömisestäsi, niin puhu tyyliin "olen aivan avuton/väsynyt/ymmälläni ja pelkään otteideni kovenevan lasta kohtaan". Sitten he voivat kertoa, mistä hakea lisää apua ennekuin tilanne "riistäytyy käsistä".
tunnen itseni täysin idiootiksi ja olenkin sitä, kun olen ensin itse lyönyt ja sitten selitän leikkipuistossa, ettei toisia lapsia saa lyödä eikä sanoa tyhmäksi....
On totta, että minun pitää oppia tunnistamaan tilanteet ja pyrkiä ainakin heti nukkumaan enemmän, koska tiedän, että väsyneenä tämä paha nousee pintaan.
En tiedä onko tässä taustalla parisuhteen ongelmat, koska lähtisin tästä suhteesta heti, jos lapsia ei olisi.
Perheneuvolaan soitin viime syksynä, mutta en saanut sanottua, että olen lyönyt lasta. Sanoin, että miestä ja se siis oli myös tuolloin tilanne. Olisin saanut ajan 3 kuukauden päästä. Silloin olimme saaneet mieheni kanssa solmun selvitettyä, enkä sitten mennyt juttelemaan perheneuvolaan. Kadun sitä nyt syvästi. Täytyy siis varmaan soittaa uudestaan.
Pelkään nimittäin, että lapsi kertoo 4 v. neuvolassa, että äiti lyö. Toisaalta olisi helpotus, että asia tulisi esille. Sitä ei vaan itse millään pysty sanomaan ääneen. :(
AP
keinoja mitenkään "keksitä tai mietitä". Se on väsyneen ja turhautuneen ihmisen spontaani reaktio esimerkiksi tilanteessa, että on kiire ja 5-vuotias mankuu ja vääntää jostain älyttömästä asiasta ja sitten käy jotain sellaista, että 5-vuotiaan vänkäämisen jä vääntelehtimisen seurauksena hänen jalkansa osuu vauvaa päin, joka satuttaa itsensa tms. Ja sitten menee hermo ja käsi heilahtaa. Eli silloin yhdistyy suuttumus sekä pelästys (siis siitä, mitä vauvalle kävi). Eli tavallaan 5-vuotias on läpsäisyn täysin ansainnut. Hän on aivan tietoisesti vääntänyt, käyttäytynyt huonosti ja provosoinut.
Olen silti sitä mieltä, että läpsäisy on nöyryyttävää ja väärin. Olen selittänyt 5-vuotiaalle miksi löin, pyytänyt anteeksi ja vaatinut häntä myös selittämään huonoa käytöstään ja pyytämään anteeksi. Sitten halitaan ja pusitaan.
Minulla on hyvä suhde lapsiini, enkä tosiaan kanna mitään kauheaa syyllisyyttä noista purkauksista. Sellaista sattuu. Pääasia, että asioista puhutaan jälkeen päin.
se on harkittu keino lapsen käyttäytyessä huonosti eli tyyliin "vitsa kaivetaan esiin, kun lapsi on liannut vaatteensa".
Meillä ei kuritus ole kasvatuskeino. Mies ei ole koskaan läpsinyt lapsia, koska ei ensinnäkään ole niin paljoa mukana arkitohinoissa ja on pitkäpinnaisempi. Ei kuitenkaan ole pätkääkään huolestunut näistä minun satunnaisista läpsäyksistäni.
Ap, lapsen kanssa eläminen on niin fyysistä muutenkin, että joskus se raja meinaa ylittyä. Itse en ole lastani lyönyt, mutta ystävien kanssa ollaan pohdittu, että ei se joskus kaukana ole, kun kiukuttelevaa lasta pitää viedä huoneeseen tai pitää kiinni, ja itsekin on aivan pois tolaltaan. Lyöminen on primitiivireaktio jossa harkinta tulee vasta myöhemmin. Ja totuus on, että Suomessa lapsia pahoinpitelevät äidit enemmän kuin isät.
Mutta jossain vaiheessa sinä vaan olet antanut itsellesi luvan lyödä lastasi. Tuskin ihan itsekään tiedät et miksi tilanteet menee noin pitkälle? Varmasti sekin auttaa, jos sä saat puhua jonkun kanssa näistä asioista niiden oikeilla nimillä - pääset yksin kantamasta tuota häpeää jota nyt tunnet.
Miehille on toi lyömätön linja jonne voi soittaa, ja sieltä osaavat varmasti ohjata sut naisten vastaavaan, jollet itse netistä löydä. Joku, joka on kuunnellut jo kymmeniä vastaavassa tilanteessa olevia vanhempia, osaa varmasti neuvoa ja auttaa sua paremmin kuin me täällä netissä.
oli kausi, että ehkä kerran parissa kuukaudessa. Nyt oli vuoden väli ja viikko sitten, kun käyttäytyi erittäin huonosti. Tuskin enää tule juuri tarvetta. 2-vuotiasta olen kevyesti läppäissyt kädelle muutaman kerran.
En ole ajatellut hakea apua - pitäisikö? Jotenkin luulen, että ne resurssit tarvitaan muuhun.