Työyhteisössä tapahtuva nokittelu ja arrogantti käytös

Ohitan sellaiset tyypit, olen tekemisissä ainoastaan ihan pakottavissa tilanteissa.  

Epävarma omasta osaamisestaan, omasta asemastaan, jne. Voi olla myös turhautumista, eli on esim kuormittunut työstään, elämästä, ja se näkyy turhautumisena muihin ihmisiin, odotteluun, jaaritteluun, jne. Olen itse kärsinyt ihan liikaa muiden ikävän suhtautumisen takia. Sitten avautui oivallus monien keskustelujen yms myötä, ihmisillä on erilaisia tunteita, jotka voi liittyä itseen tai ei liity, mutta joka tapauksessa ne kertovat kokijan, siis tän tunteen tuntijan, omasta ajattelusta, tunteista ja näkyy ulospäin sitten muille. 

Tämä oivallus auttoi minua jossain määrin jättämään tällaisen suhtautumisen ja kommentit ym omaan arvoonsa. Eli olen toisen ihmisen ulkopuolinen tarkkailija, mikäköhän häntä painaa, kun suhtautuu noin. Joskus se tosiaan voi liittyä itseenkin jollain tavalla, toinen voi esim kadehtia jotain asiaa, jonka toivoisi itselleen, tai turhautua johonkin asiaan, esim toisen jaaritteluun, tai ärsyyntyä, jos toinen ei ota esimerkiksi itseä oikealla tavalla tai hlön toivomalla tavalla huomioon, ja oikutellen näyttää tämän, ei sano suoraan.

Voi esim alkaa puhua päälle, jos kokee, että

-haluaa itselleen ja asialleen myös huomiota

-haluaa myös suunvuoron

-ei jaksa odottaa

-turhautuu joko toisen puheenvuoron kestosta tai sen sisällöstä, joka voi johtua ihan vaan siitä että on ylipäätään turhautunut tai kuormittunut, jne

Olen itse huomannut, että etenkin kateus on sellainen, jonka tunnistaminen on vaikeaa, koska kateuden syyt ovat moninaiset ja ilmenemismuodot enemmänkin sellaisia, että toisella on jotain itseä vastaan, toinen on ärsyyntynyt, ilkeä, töykeä, tms. Ihmiset tosiaan voivat kadehtia ihan mitä vaan, vaikka sitä, että toinen on saanut isomman toimiston tai paremman paikan avokonttorissa tms, ihan mitä vaan. Ja tää on just niin hämmentävää, että joku jaksaa sitten olla huonolla tuulella ja töykeä jonkun tällaisen asian takia, tai jonkun ns järkevämmänkin syyn takia. Sen takia kateuskin mielestäni kertoo enemmänkin kokijan omasta tyytymättömyydestä itseensä ja omaan elämäänsä, vaikka työhönsäkin tai siihen, ettei työpaikalla tai elämässä ole riittävästi oman tyylisiä ihmisiä ja ilo puuttuu. Eli kateus, turhautuminen ym on tavallaan tyytymättömyyttä, ilottomuutta ja kertoo kokijan huonosta olosta. 

Siltikin, vaikka tällainen käytös ja suhtautuminen kertoo hlön omasta olosta, tunteista, sisäisestä maailmasta, joka sitten purkautuu ulos, niin kyllähän nää hlön valitsee sen kohteensa johon sen purkaa, eli tätä ei pureta kaikkiin, kaikkien päälle ei puhuta jne. Sen vuoksi se tuntuu henkilökohtaiselta, pahalta ja aiheuttaa epävarmuutta, ahdistusta, ehkä jonkinlaista häpeää tai huonommuuden tunnettakin, itsen kyseenalaistamista, epävarmuutta.

Tää tilanne menee siihen, koska toisen antaa kohdella itseä näin. Ei siis pitäisi sietää tällaista, vaan kerätä rohkeutta pitää puoliaan, puolustautua, ja sanoa vaan niinkuin kokee. Että hei, älä puhu päälle, oon kohta sanonut asiani, odota hetki tms. Mutta kyllähän se tuntuu ikävältä kun joku kohtelee itseä näin, mutta ei välttämättä muita, ja suhtautuu itseen näin, mutta ei muihin. Mutta silloin joku asia tekee sen, että hlöä kohdellaan näin. Se voi olla liaallinen kiltteys, eli ei sano suoraan, ja antaa toisen kävellä yli, tai se, että muut ohittaa tällaisen käytöksen eikä anna sen vaikuttaa, kun taas toinen hlö ns alistuu, ja ottaa sen itseensä, jolloin syntyy vallan epätasapaino, josta tällainen hlö saattaa jo saattaa ns helpostusta omaan pahaan oloonsa. Saa purettua hetkellisesti turhautumistaan esimerkiksi. 

Jatkuu..

Toisaalta kannattaa myös tarkastella omaa käytöstä. Puhunko liian pitkään, voisinko sanoa asiani napakammin ja itsevarmemmin. Ja sitten jos toinen keskeyttelee, sanon, odota hetki kohta saat puhua tms. Voit myös joku kerta kysäistä kahden kesken, miksi hän toimii noin, tuskin kertoo. Jos olisi joku järkevä syy, varmaan sanoisi, mutta luultavasti on vaan turhautunut ja purkaa sitä sinuun. 

Jaksat heti, kun saat itseluottamuksesi, itsevarmuutesi, rohkeutesi sille tasolle, että pystyt pitämään puoliasi ja ulkoistamaan toisen käytöksen ja suhtautumisen, niin että se ei kosketa sinua. Sitten voit sietää muiden tunteita, suhtautumista ja käytöstä, koska se ei kosketa sinua, ja jos menee rajojen yli, kuten tässä, näytät missä rajasi kulkevat, eli sinun yli ei kävellä, sinua pitää kohdella kuten muitakin. Eli huomautat asiasta aina kun niin käy. Se vaatii rohkeutta ja siksi olet joutunut tällaisen kohteeksi, koska huomaa, ettei sinulla ole sitä tehdä. Jotkut näistä on luusereita, jotka haluaa esittää itsensä mahtavina, pönkittää egoaan. 

Eli sano suoraan, sun pitää ottaa paikkasi, tää tyyppi on vienyt sen sulta ja siksi et jaksa. Ikävää joutua ns riitelemään, mutta sellaista se joidenkin kanssa on. Mutta ennen kuin voit uskottavasti puolustaa itseäsi ja vetää rajoja, sun pitää tietää missä ne menee, eli mikä ei tunnu hyvältä, oikealta, jne, ja tarvitset itsevarmuutta, itseluottamusta, rohkeutta sanoa asiasi jämäkästi, eli rauhallisesti, tiukasti, uskottavasti. Tää on vaikeaa sellaisille, jotka ei sellaisia luonnostaan ole, ja jotkut on sellaisia luonnostaan, tosi jämäköitä. Voi olla kyse myös eroista näissä piirteissä. 

Jos alapeukuttaja on vielä linjoilla, niin olisi tosi mielenkiintoista kuulla, mitä hän ajattelee asiasta. Eli miksi alapeukutti kysymystä ja vastauksia, jossa toista rohkaistaan pitämään puoliaan.

Ainoa toimiva ratkaisu on katkaista kaikki yhteydet. Ryhdy itsenäiseksi.

Noin psykologisessa mielessä voisin kuvitella, että henkilöllö joka tuollaista harrastaa on itsellä huono itsetunto, ammatillinen alemmuuden tunne tai tietää että ei oikeasti ole riittävän pätevä / kyvykäs ko tehtävään ja siksi tietoisesti tai tiedostamattaan tällä keinoin yrittää saada toiset näyttämään heikommin suoriutuvilta ja saa itseään nostettua jalustalle. Näin hän saa itselleen enemmän tunnetta siitä että on hyvä ja ehkä parempi kuin muut.

Eteenkin hyvin koulutettujen henkilöiden työyhteisöissä kilpailu on kovaa ja kyynärpäätekniikat käytössä. Joillakin tuntuu olevan valtava pätemisen ja itsensä jalustalle nostamisen tarve.

Toisen mitätöinti ja "yli käveleminen" voi myös johtua siitä että näin haluaa lannistaa ko henkilön, saada tämän lähtemään ja kenties päästä hänen paikalleen.

Vierailija kirjoitti:

Noin psykologisessa mielessä voisin kuvitella, että henkilöllö joka tuollaista harrastaa on itsellä huono itsetunto, ammatillinen alemmuuden tunne tai tietää että ei oikeasti ole riittävän pätevä / kyvykäs ko tehtävään ja siksi tietoisesti tai tiedostamattaan tällä keinoin yrittää saada toiset näyttämään heikommin suoriutuvilta ja saa itseään nostettua jalustalle. Näin hän saa itselleen enemmän tunnetta siitä että on hyvä ja ehkä parempi kuin muut.

Eteenkin hyvin koulutettujen henkilöiden työyhteisöissä kilpailu on kovaa ja kyynärpäätekniikat käytössä. Joillakin tuntuu olevan valtava pätemisen ja itsensä jalustalle nostamisen tarve.

Toisen mitätöinti ja "yli käveleminen" voi myös johtua siitä että näin haluaa lannistaa ko henkilön, saada tämän lähtemään ja kenties päästä hänen paikalleen.

Tai ehkä hän on vain ilkeä ****** joka tietää että hän voi toimia niin ja hallita tilannetta?

Tämä on alati mielenkiintoinen aihe ja valitettavasti taitaa vaan lisääntyä suorassa suhteessa siihen miten huonosti ylikuormittuneet, ajatustyötä tekevät henkilöt voivat henkisesti tänä päivänä. Länsimaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa yksilökeskeisyys (ja sitä myötä narsistinen käyttäytyminen) on lisääntynyt viimeisten kymmenien vuosien aikana hurjasti.

Jaksan kuitenkin itse ihmetellä sitä, että miten jotkut ottavat siekailematta itselleen tuon ylimielisen joitakin tiettyjä henkilöitä ( ta jopa kaikkia muita) nokittelevan roolin. Millä he itselleen oikeuttavat tämän? ...... todennäköisesti he eivät tajua tekevänsä mitään väärää!

Kommentit 2 ja 3 olivat erinomaisia ja fiksusti kirjoitettuja.

Tätä vaan en itse hyväksy:

"Jaksat heti, kun saat itseluottamuksesi, itsevarmuutesi, rohkeutesi sille tasolle, että pystyt pitämään puoliasi ja ulkoistamaan toisen käytöksen ja suhtautumisen, niin että se ei kosketa sinua. Sitten voit sietää muiden tunteita, suhtautumista ja käytöstä"

--> varmasti tällä ohjeella jaksaa paremmin, mutta minkä ihmeen takia kenenkään pitäisi joutua sietämään toisen epäasiallista kohtelua.... sanotaan vaan että "älä välitä, se nyt on aina tommonen, ei se pahaa tarkota jne... " vielä päälle kehoitetaan itsereflektoimaan omaa käytöstä jne....

Edelleenkin se ylimielisesti käyttäytyvä henkilö saa jatkaa, hänelle kukaan ei välttämättä sano mitään, koska ei halua riitaa ja lisää konflikteja.

Jos olisi yleisesti hyvän tavan mukaista, suotavaa tai ihan ok kohdella töissä (tai missään muuallakaan) toisia ylimielisesti, nokittaa, puhua päälle, tiuskia, ingnoorata tarkoituksella ym ym kun olemme itse turhautuneita, kuormitettuja tai muuten vaan kotona ei mene hyvin, niin olisimme todennäköisesti aika monesti ilmitappelussa ja huutaisimme suodattamattomaati toistemme päälle, haukkuisimme toisiamme jne...

eihän sellaisesta tulisi yhtään mitään.

Työpaikalla ei kukaan voi ottaa toista kohtaan ylimielistä käytöstapaa, vaikka olisi kuinka ärsyyntynyt ja kokisi jonkun jaarittelevan tms. Arrogantisti käyttäytyvä on aina se jonka pitää mennä itseensä ja miettiä käytöstään "miksi minulla on tarve asettaa itseni muiden yläpuolelle, mikä minä olen alistamaan ja vähättelemään muita, miksi minua joku ärsyttää niin että pyörittelen avoimesti silmiäni ja hymähtelen toisen puhuessa, mikä minä olen ojentamaan kolleegaani..."

Esihenkilön taholta on tullut jossain määrin koettua, välillä etenkin muiden läsnäollessa osasi puolestaan olla hyvinkin mukava. Lopetin työni ko paikassa muista syistä ja silloin oikeastaan vasta tajusin sen valtavan helpotuksen tunteen, kun ei enää tarvitsekaan olla jonkun takia osin tiedostamattaankin varpaillaan.

Itse koin aikoinaan joutuneeni kollegani aika moninaisen ylimielisen käytöksen kohteeksi. Yritin aluksi mitätöidä sen täysin, ihan kun en olisi huomannutkaan sitä. Yritin olla mahdollisimman vähän tekemisissä ja fyysisesti mahd. kaukana hänestä. Jouduin jopa pyytämään pomoltamme, että hän ei kiittelisi / antaisi positiivista palautetta minulle muiden kuullen, jotta tämä kollegani ei saisi lisää aihetta ylimieliseen käytökseensä ja nokitteluuni ( jota hän teki varsin lapsellisella yläaste tyylillä, vaikka olimme jo keski-ikäisiä).

Jossain vaiheessa päätin kokeilla toista tekniikkaa. Tungin itseäni tykö milloin mihinkin missä hän oli: lounaalla samaan pöytään, hakeuduin juttelemaan kun toimistolla nähtiin, esitin iloista ja positiivista häntä kuuntelevaa kolleegaa, pönkitin hänen jaksamistaan haastavassa projektissa, sopivan tilaisuuden tullen kehaisin häntä jollekin toiselle hänen kuulleen, toisessa tilanteessa puolustin häntä ja hänen valtaisaa työmäärää jne...

Käyttäydyin häntä kohtaan kuin parasta kaveriani vaikka todellisuudessa en olisi välittänyt hänestä ollenkaan.

Tämä tepsi, hän lopetti nokitteluni. Mutta erikoista sinällään että se vaati lähestulkoon hänen nuoleskeluaan.

On se vaan merkillistä että yhä vieläkin 2020 luvulla nämä työyhteisön ns "kovat luut" jotka kiipii kaikkien yli keinoja kaihtamatta saavat tölviä, sivuuttaa jonku kokonaan ja vähätellä toisia mennen tullen (= kiusata). He tekevät sitä vaan niin ovelasti ja sivistyneesti etteivät joudu siitä edesvastuuseen. Ja vaikka esihenkilö ja johtotaso tietää tällaisesta käytöksestä, kukaan ei puutu niin kauan kun € tulos on kunnossa.

Sitten kun joku nostaa kissan pöydälle ja haluaa tehdä lopun moisesta käyttäytymisestä, niin joutuu itse "syytetyn penkille" tämän kiusaajan haukkumisesta ja asiattomasta mustamaalausyrityksestä!

SEURAUS: irtisanouduin tämän ja monen muun epäkohdan takia arvostetusta hyväpalkkaisesta tehtävästä kun en jaksanut enää. Säilytin itsekunnioitukseni ja ehkä järkeni.

Vierailija kirjoitti:

Kommentit 2 ja 3 olivat erinomaisia ja fiksusti kirjoitettuja.

Tätä vaan en itse hyväksy:

"Jaksat heti, kun saat itseluottamuksesi, itsevarmuutesi, rohkeutesi sille tasolle, että pystyt pitämään puoliasi ja ulkoistamaan toisen käytöksen ja suhtautumisen, niin että se ei kosketa sinua. Sitten voit sietää muiden tunteita, suhtautumista ja käytöstä"

--> varmasti tällä ohjeella jaksaa paremmin, mutta minkä ihmeen takia kenenkään pitäisi joutua sietämään toisen epäasiallista kohtelua.... sanotaan vaan että "älä välitä, se nyt on aina tommonen, ei se pahaa tarkota jne... " vielä päälle kehoitetaan itsereflektoimaan omaa käytöstä jne....

Edelleenkin se ylimielisesti käyttäytyvä henkilö saa jatkaa, hänelle kukaan ei välttämättä sano mitään, koska ei halua riitaa ja lisää konflikteja.

Jos olisi yleisesti hyvän tavan mukaista, suotavaa tai ihan ok kohdella töissä (tai missään muuallakaan) toisia ylimielisesti, nokittaa, puhua päälle, tiuskia, ingnoorata tarkoituksella ym ym kun olemme itse turhautuneita, kuormitettuja tai muuten vaan kotona ei mene hyvin, niin olisimme todennäköisesti aika monesti ilmitappelussa ja huutaisimme suodattamattomaati toistemme päälle, haukkuisimme toisiamme jne...

eihän sellaisesta tulisi yhtään mitään.

Työpaikalla ei kukaan voi ottaa toista kohtaan ylimielistä käytöstapaa, vaikka olisi kuinka ärsyyntynyt ja kokisi jonkun jaarittelevan tms. Arrogantisti käyttäytyvä on aina se jonka pitää mennä itseensä ja miettiä käytöstään "miksi minulla on tarve asettaa itseni muiden yläpuolelle, mikä minä olen alistamaan ja vähättelemään muita, miksi minua joku ärsyttää niin että pyörittelen avoimesti silmiäni ja hymähtelen toisen puhuessa, mikä minä olen ojentamaan kolleegaani..."

Olen kyllä samaa mieltä, että ei tuollaista kohtelua pidä suvaita tai joutua kestämään, mutta minullakin on kokemusta tuollaisista henkilöistä ja heidän kanssaan ei mikään tunnu auttavan. Heillä on ns jotain  henkilökohtaista kohdettaan kohtaan, vaikka se ei olekaan henkilökohtaista, vaan heistä itsestään. Mutta he näyttävät sen suhtautumisellaan ja miten tällaista suhtautumista pystyy kestämään, oma kokemukseni on, että ainoastaan ymmärtämällä että tämä on tuon toisen ongelma. Koska kaikista tällaisista ihmissuhteista ei pääse pakoon. Itsekin olisin lähtenyt jos olisin päässyt, tai oikeastaan lähdinkin, mutta vasta kun itsetunto oli romutettu perusteellisesti ja sain kasata itseni uudelleen siltä osin. Vasta kun ymmärsin tämän, aloin voida paremmin ja itsetunto alkoi eheytyä. Uskon, että tällä ajattelulla pystyy johonkin pisteeseen asti suojautumaan, ei välttämättä loputtomiin. 

Ja olen 100% samaa mieltä, tuollainen kohtelu on väärin ja sitä ei pidä hyväksyä, mutta miten estää tuollaista ihmistä, siinäpä kysymys.

t. Kommenttien 2 ja 3 kirjoittaja

Todella hyvä aloitus ja sivistyneitä kommentteja tullut. Teitä lisää palstalle! Huomaa, että olette hyvissä viroissa ja älliä on.

Anteeksi vain minun seuraava sivistymätön sepostukseni. Olen alemman tason koulun käynyt, mutta näkökulmani asiaan on seuraava...

Työelämä. Yhtä helevettiä!

Sillä maksaa asuntolainaa, vuokraa ja elämäänsä.

Neuvo- tee vaan työsi, hymyile vittumaisesti työkaverillesi, ÄLÄ VÄLITÄ MISTÄÄN, älä ota itseesi. Kasvata kova kuori. Ei ole muuta mahdollisuutta. Kiusaajat on pomojen lellikkejä aina! Jos et halua menettää mielenterveyttäsi ja työkykyäsi, älä välitä mistään muusta kuin, että suoriudut omista tehtävistäsi kunnialla. Eikä pomo valita työstäsi. Koska vain sillä on merkitystä.

Työ on vain välttämätön velvoite ja suuri iso läjä sitä itseään, mutta pakko mikä pakko!

ja jotkut vielä tekee lapsia, että nekin saa kokea tämän jokapäiväisen vitutuksen tarhassa, koulussa ja työelämässä.

Avot ja vela kuittaa ja kiittää!

Kiitos jo etukäteen monista alapeukutuksista!

Sainpahan teidät tuhisemaan

Haluan lähettää sinulle halauksen. Enkä kettuile. Kolahti ja kovaa. Samoja kokemuksia minullakin aina työpaikoilla.

Nykyinen työelämä on hirveää. Tuntuu että työssä ei ole enää kyse itse työstä, vaan kuka osaa nokitella työkaveria parhaiten. Kuka on kingi. Hiljaiset, kunnolliset, ja ystävälliset jää jalkoihin poljettavaksi. Heitä halvennetaan porukassa, syrjitään. Kingi johtaa muita ja kukaan ei uskalla olla eri mieltä. Ei edes uskalla puhua tälle kivalle ihmiselle, koska kingi ei tykkää siitä.

Eikai auta muu kuin kestää ne kaikki silmien pyörittely ym päälle puhumiset.

Jokainen kilpailee ja pätee ja haluaa nostaa itseään jalustalle. Sitä se on tänä päivänä.

Inhimmillisyys ja ihmisläheisyys on kadonnut ja tuntuu, että paha olo vaan lisääntyy työpaikoilla.

Kai siksi niin moni on saikulla nykyään ja burnoutissa.

Päiväkodista se jo alkaa ja työelämässä ne koulukiusaajat on kingejä.

Koita jaksaa. Sinun aloitus kolahti. Kirjoitit hienosti ja näitä aiheita palstalle tarvitaan.

Mie rakastan sinnuu, tuu kainaloon 💕

Vierailija kirjoitti:

Todella hyvä aloitus ja sivistyneitä kommentteja tullut. Teitä lisää palstalle! Huomaa, että olette hyvissä viroissa ja älliä on.

Anteeksi vain minun seuraava sivistymätön sepostukseni. Olen alemman tason koulun käynyt, mutta näkökulmani asiaan on seuraava...

Työelämä. Yhtä helevettiä!

Sillä maksaa asuntolainaa, vuokraa ja elämäänsä.

Neuvo- tee vaan työsi, hymyile vittumaisesti työkaverillesi, ÄLÄ VÄLITÄ MISTÄÄN, älä ota itseesi. Kasvata kova kuori. Ei ole muuta mahdollisuutta. Kiusaajat on pomojen lellikkejä aina! Jos et halua menettää mielenterveyttäsi ja työkykyäsi, älä välitä mistään muusta kuin, että suoriudut omista tehtävistäsi kunnialla. Eikä pomo valita työstäsi. Koska vain sillä on merkitystä.

Työ on vain välttämätön velvoite ja suuri iso läjä sitä itseään, mutta pakko mikä pakko!

ja jotkut vielä tekee lapsia, että nekin saa kokea tämän jokapäiväisen vitutuksen tarhassa, koulussa ja työelämässä.

Avot ja vela kuittaa ja kiittää!

Kiitos jo etukäteen monista alapeukutuksista!

Sainpahan teidät tuhisemaan

Arvostan tätä asennetta, joka viestistäsi välittyy. Vaikutat mukavalta ihmiseltä, joka on oivaltanut, että jotkut vaan on mitä on, ja ei siitä voi vaan välittää, tai alkaa itse voida huonosti. Pakko kestää. 

Toisaalta, kaikista näistä vastauksista välittyy se, että ehkä käytöstapoja voitaisiin arvostaa enemmän, koska jos ihmiset arvostaisivat käytöstapoja, työelämässäkin olisi mukavampaa. Silmien pyörittelyt ja muu pmainen muiden kohteluhan on pohjimmiltaan vaan huonoja käytöstapoja, miten muita saa kohdella. Kuten joku sanoi, että näitä ei edes hävetä. Ei varmasti, kun käytöstapoja ei enää odoteta ihmisiltä, niin ei tarvitse hävetäkään. Ehdotan, että jokainen joka kärsii tästä työpaikallaan, alkaa puhua työyhteisössään siitä, että käytöstapoja pitäisi arvostaa enemmän, jospa muutos lähtisi käytäväkeskusteluista? 

Työpaikka- ja koulukiusaajat varastavat kaikilta, aiheuttavat käytöksellään paljon työkyvyttömyyttä.

Meilläkin tätä on.. pieni työyhteisö (alle 10 henkilöä) ja toimimme eri ammattinimikkeillä ja eri koulutuksilla mutta teemme osittain samoja tehtäviä, osittain hyvin erilaisia tehtäviä. Esimiesasemassa emme ole toisiimme nähden.

Meillä se joka suhtautuu ikävästi muihin on se ”alin” henkilö. Hänen kanssa saman koulutuksen jakaa puolet henkilöstöstä, mutta muilla on lisäksi paljon kokemusta ja tämä henkilö lienee näitä te-toimiston työhön pakotettuja entisiä kotiäitejä. Ikävintä käytös on niitä korkeammin koulutettuja työkavereita kohtaan. Varmaankin purkaa jotain omaa osaanattomuuttaan tai on kateellinen, mistä sitä tietää.

Ei puhu päälle, mutta ei vastaa kysymyksiinkään. Ei välttämättä tervehdi. Jättää sellaisia työtehtäviä hoitamatta joista on minulle tai parille muulle haittaa ja luikertelee itse pois vastuusta. Valittaa jatkuvasti työnjohdollisista ongelmista, mutta ei tee asialle mitään (ole yhteydessä esimieheen ja valita sinne).

Alan olla aivan loppu tämän henkilön kanssa.

Kiitos, om erittäin virkistävää lukea näitä sivistyneitä ja asiallisesti kirjoitettuja kommentteja.

Itsellä muinoin hyvä kokemus sellaisesta pomosta (johtaja tasoinen henkilö) joka teki heti stopin tällaiselle käytökselle työyhteisössä. Tosin hänellekin piti ensin muutaman henkilön käydä sanomassa siitä että onko hän huomannut millaista ylimielistä käytöstä muutamat tiimimme jäsenet harrastavat esim kokouksissa, ryhmätyöskentelyssä jne. Hänelle myös muistutettiin siitä, että ne jotka tiimissä ovat äänekkäimpiä, haluavat olla tuon tuostakin esillä ja ovat taitavia esiintymään eivät välttämättä ole ammatillisesti pätevämpiä kuin muut eivätkä yhtään sen ripeämpiä, työhönsä sitoutuneita tai ahkerampia kuin ne hiljaisemmat introvertimmat henkilöt (joilla ei ole kokoaikaa tarve tuoda itseään esille).

Tämä tapahtui siis ihan kongreettisesti siten että kk kokouksen johtaja aloitti sillä, että hän kertasi kokousten toimintatavat, hyvät käytöstavat ym. Hän ei katsonut puhuessaan erityisedti ketään eikä antanut ymmärtää että huonoista käytöstavoista joku olisi valittanut ( jotta valittajat eivät joudu tulilinjalle jatkossa). Hän mainitsi mm sen että jokainen puhuu vuorotellen, toisten päälle ei puhuta, me emme vähättele toisten sanomisia vaan arvostamme kaikkien näkemyksiä. Ääntä ei koroteta missään tilanteessa jne. Hän myös mainitsi että jos hän huomaa työyhteisössä epäasiallista kohtelua kollegoita kohtaan hän tulee puuttumaan siihen henkilökohtaisesti.

Tällaista johtajuutta ja selkärankaa soisi olevan enemmänkin.

Mitä tästä sitten seurasi? No, ainakin silloin kun johtaja oli paikalla toimittiin sovittujen pelisääntöjen mukaan, mutta kuten varmasti kaikki ymmärrämme ylimielinen käytös ja toisten vähättely juontaa juurensa käyttäytyjän omasta persoonasta ja kun johtaja ei ollut valvomassa niin sama jatkui. Ehkei ihan niin räikeänä, mutta pienimuotoisesti ja satunnaisesti kuitenkin sekä kohdistui kuullemma jatkossa muutamaan ydintiimimme ulkopuoliseen henkilöön.