Työyhteisössä tapahtuva nokittelu ja arrogantti käytös

Vierailija kirjoitti:

Löytypä mielenkiintonen vanha keskustelu.

Alotin just uudessa työssä, sellaisessa ympäristössä missä kuvitteleisin olevan rento, mukava ja ihmisläheinen työilmapiiri (kuten yritys itseään markkinoi).

Pomostani kuoriutu muutaman pv sisällä jo näitä "nenäkkäitä" piirteitä:

Korjaa toisten yksittäisiä sanoja kun eräässä yhteydessä termi ei ollut ihan oikea mutta kumpikin ymmärsimme mistä kyse. Tilanne oli sellainen nopeasti oihikiitävä jossa tuskin kukaan muu olisi korjannut tätä sanaa.

Toisessa tilanteessa sähästi muiden kuullen minulle todella ilkeän vähätteleväsävyisen minua nolaavan kommentin, jonka kuittasimme molemmat vaivaantuneella naurahduksella, minä muutamalla vaivaantuneella puolustautumissanalla. Tajusin itsekin vasta jälkeempäin miten ilkeästi hän sivalsi.

Hän esittää mukavaa ja puhuu miten tässä firmassa kohdellaan toisia kunnioittavasti ja meillä on hyvä henki eikä täällä rangaista virheistä jne... (eli nää yritysmaailman gliseet joita johdon kuuluu sanoa ääneen).

Omasta persoonasta pukkaa läpi ylemmyyden tunteen tarve ja se todellinen v mäinen luonne jonka näkymisen oikeuttaa asemansa turvin.

.... Ehkä iän ja työhönsä turhautumisen myötä ei suodatin enää pidä vaan alhaisessa verensokerissa suusta pyrskähtelee ulos ensin suodattamatta se mitä aivot tuottaa.

Johtopäätös: varo loukkaamasta tämän henkilön huonoa itsetuntoa. Varo mitään sellaista sanomista mistä hän saattaa käsittää että arvostelen mitään häneen tai yritykseen liittyvää.

Opettele tuottamaan sellaisia neutraaleja mutta hänen johtajuuttaan ja erinomaisuuttaan pönkittäviä positiivisia lauseita.

Älä luota siihen yritysjargoniaan jota hän kertoo, vaan tulkitse hänen omaa persoonaa, pysy taka-alalla ja sano mielipiteitäsi vain kysyttäessä ja sittenkin myötäile hänen näkemystään. Näköjään hänen tiimissään alainen on aina alainen ja vanhanaikainen matriarkka johtaa hierarkisella otteella.

Yhdistys vai yritys?