Miksi kaikki on nykyään "surullista"?
Äsken oli kymppiuutisissa otsikko, jonka mukaan ruotsalaiset ovat "surullisia" paikallisista mellakoista. No varmaan ovat, mutta oikeutetusti myös vihaisia.
Jotenkin yleistynyt puheessa lähiaikoina tuo surullisuus. Onko se jotenkin sallitumpi tunne, kuin esimerkiksi viha, suuttumus jne. Jotenkin.... siisti ilmaisu ikävälle tunteelle. Kukaan ei voi paheksua sitä, että olen SURULLINEN jostain. Ärsyttävä trendi. (Huom: ei surullinen)
Kommentit (3)
Ihan koko elämä. On surullista huomata, että sodan varjossa jokainen tehty asia ja suunnitelma tulevaan on täysin turha.
Käyttäytyä pitää, mutta jos ihmisiltä viedään oikeus näyttää vihastumisen tunteita edes verbaalisesti, luo se enemmän vihaa.
Se on sitä sensuurin pelkoa, koska vihapuhe on lanseerattu, ja ihmiset pakotetaan puhumaan pehmoisia.
Enää ei ole vaikeuksia tai vaikeaa, on haastavaa ja haasteita.
Huom! En ole sillä kannalla, että ihmisiä pitäisi alkaa olan takaa haukkumaan. Mutta liikaa pelätään käyttää vanhoja turhautumisen ilmaisuja, ja luullaan että jos Pekka sanoo että Maija ärsyttää, niin Pekka käy Maijaan käsiksi.