Missä iässä yleensä loppuu jatkuva iltariekkuminen ja ystävien kylään kutsuminen?

Miksi pitäisi?

Sit kun saavat lapsia

Jos dokaamista ja kapakassa bailaamista meinaat niin minulla se jatkuu edelleenkin.

M37

Joillakin ei lopu koskaan.

Loppuu kun saa ensimmäisen työpaikan. Mielellään ylitöillä varustetun. Silloin ei jaksa eikä kiinnosta valvoa turhaan. Itsellä se oli 25 vuotiaana. M37

Käy sanomassa että nusasis pari lasta niin loppuis.

90++ .... tai sitten ei

😁

Se, että sinulla ei ole ystäviä ei tarkoita ettei muilla saisi olla ja että heidänkin pitää elää yksinäistä elämää ja nyhvätä vaan kahdestaan kaikki päivät. Sinun tapasi ei ole se yksi ja ainoa oikea tapa. 

Meillä ei ole koskaan riekuttu eikä ryypätty mutta kyllä meillä käy ystäviä ja perhettä kylässä/syömässä vähintään kerran kk.

Ikää +/-60v

Mulla loppui siinä 20 v esikoisen synnyttyä. Ei sit olis ollut kauheen vastuullista enää riekkua ja kun tehtiin useampi lapsi niin ei kerennyt muiden mukaan (eikä tehnyt mielikään, ihan siis toivotut lapset). Sitten kun sellaista vaihtelua olisi pitänyt vähän edes tervetulleena olikin kaikilla kavereilla pienet lapset 30+ ja näyttävät olevan saman verran sidottuja kotiin tonne 40 v asti kuin itse olin parikymppisenä. Miehen kanssa nyt sitten vietetään kahdestaan iltoja ja toki teinienkin kanssa, jonkun kerran vuodessa saattaa joku kaveri lapsestaan irtaantua, mutta siinäpä se. Työelämäkin tietysti monella rajaa iltamenoja, meillä työajat vapaa valinta. Ihan hirveästi ei kiinnosta kaupungilla viilettää eikä ole ikinä ollut ykkösmielenkiinnonkohde. Jos ihan hirveästi menojalka vipattaa niin kyllähän silloin menemiselle tulee järjestettyä aikaa vaikka väkisin iästä riippumatta.

Kysy Sanna Marinilta, aikooko bilettää discossa olutpullo kädessä puhelaulajaa ihaillen ja viettää kosteita iltoja kämpillä vielä 40-vuotiaana? Vai alkaako räppi ja disco tuntua jo typerältä?

Lapsen synnyttyä itselläni loppui. Raskausaikana vielä jatkoin roikkua mukana, lähinnä kuskina. Silloinen mies rauhoittui myös samoihin aikoihin

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan riekuttu eikä ryypätty mutta kyllä meillä käy ystäviä ja perhettä kylässä/syömässä vähintään kerran kk.

Ikää +/-60v

Nyt ei varmaan tarkoitettu ihan tätä...

Aiheuttaa varmasti kateutta jos itsellä ei ole elämää ollenkaan. 

Kyllä se alkoi hiipumaan 30-40 vuoden iässä. Kapakat jäivät jo alle kolmikymppisinä. Parisuhteessa ja perheen kanssa rampattiin sitten perhetuttujen luona kotona tai mökeillä. Rapujuhlaa, vappua, uuden vuoden raketteja yms. Lasten takia hillitympää, mutta ei vähentänyt sosiaalista kanssakäymistä . Sitten vain iski kyllästyminen. Ei huvittanut enää väkertää ruokia ja järjestellä vieraita varten.  En tiedä pidimmekö meteliä, mutta valituksia ei tullut.

MUn naapuri on yli 30 v sinkkunainen ja grillijuhlat ovat kyllä erittäin kovaäänisiä sekä kännisiä

35-40 loppuu yleensä.

Itsellä loppui pari vuotta ennen 40v kun korona alkoi, tai ehkä olinkin vaan tauolla...

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan riekuttu eikä ryypätty mutta kyllä meillä käy ystäviä ja perhettä kylässä/syömässä vähintään kerran kk.

Ikää +/-60v

Ihme harrastus käydä kylässä syömässä. Joskus ennen käytiin kahvilla mut nykyään aika harvinaista sekin. Kerran kun sain niin pahan vatsataudin niin en ole sen jälkeen edes maistellut toisten kotikokkauksia jos joku työpaikallakin niitä koittaa turputtaa. 

Kun kateus toisten elämästä syövyttää aivot ja lapset ottavat aikansa.

Niin pitkään kun vaan jaksaa ajattelin riekkua. +45v alkoi jaksaminen ja kiinnostuskin vähitellen hiipumaan tullen jotain muita, ei niin raskaita harrastuksia tilalle.