Aika paljon parisuhderiita-aloituksia. Mitä mieltä riitelystä parisuhteessa?

Rakentava kritiikki ja keskustelu toimii paremmin.

Se on kuin aliaksen peluu. Toinen huutaa pää punaisena ja toinen ei ymmärrä mistään mitään.

Ei riidattomuus ole ikävä kyllä vielä ole tae siitä, että suhteessa oltaisiin aidosti onnellisia.

Mutta kieltämättä ottaisin ennemmin riidattomuuden kuin jatkuvan huutamisen molemmat kokeneena.

Riidattomuus on käytännössä puhumattomuutta ja toisen ohittamista, mikä voi olla hyvin ahdistavaa ja tuskallista sekin. Riitely taas kehässä pyörimistä ja syyttelyä asioista, joita ei voi ymmärtää. Eli molemmista löytyy ihan painajaismaiset kuviot.

Mutta riitely on vähän kuin sota Ukrainassa. Siitä on vaikea löytää tietä ulos, sitä on vaikea lopettaa. Siinä on siis jotain synkän addiktoivaa. Siksi riitainen älytön huutaminen hävettää näin jälkikäteen itseäni enemmän, se että menin täysin mukaan provokaatioon. Vaikea laji, kun se lähtee epäluottamuksesta toista kohtaan.

Myö on sovussa eletty jo kolomekymmentä vuotta. Aenut mitä uskaltannu sannoo on joskus saanan jäläkee sängyssä jotta "kiännyhhä". Elelee työ pilipattoo muutkaa nii pysyttä sovussa.