Äitini valittaa tylsää elämäänsä mutta ei tee mitään muutosta
Mitä siis voin tehdä?? Aina kun olen kylässä hän on katkera ja valittaa miten tylsää hänen elämä on.
Kommentit (17)
Ostatte pienen koiran tai kissan hänelle seuraksi.
Äidit tykkää valittaa, mutta eivät halua tehdä asioille mitään. Sama meillä, mutta muihin asioihin kuin tylsyyteen liittyen. Liekö sukupolvikysymys.
Vierailija kirjoitti:
Ostatte pienen koiran tai kissan hänelle seuraksi.
Ikävä kyllä ei ole varaa
Vierailija kirjoitti:
Äitisi koulutus?
Ollut siivooja nyt yli 60v ja terveys reistailee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostatte pienen koiran tai kissan hänelle seuraksi.
Ikävä kyllä ei ole varaa
http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/apula/apula.pl?13
Tuolta kannattaa seurata ilmoituksia, välillä ihan annetaan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostatte pienen koiran tai kissan hänelle seuraksi.
Ikävä kyllä ei ole varaa
http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/apula/apula.pl?13
Tuolta kannattaa seurata ilmoituksia, välillä ihan annetaan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi
Ylläpitokin vie pitkän pennin!
Minäkin valitan vaikka on hyvä työ, aikuinen lapsi, aikaa ja rahaa..Mutta jotenkin tyhjää. Oma vika mutta en saa elämään sellaista otetta kuin haluaisin.
Nukyn liikaa. Syön aivan liikaa..On ystäviä ym mutta nyt on saamaton aika. Ollut jo kauan.
Se voi olla hänen tapa pitää keskustelua yllä. Ehkei ole voimia alkaa toimia. Voi olla vain seuran tarpeessa.
Suomessa elämä on tylsää ja kallista. Ihmiset eivät ole tyytyväisiä täällä. Itse haluan asua muualla. Kun lapseni tulee aikuiseksi ja muuttaa omilleen muutan pois Suomesta.
Ei lemmikkiä saa ottaa hetken mielijohteesta tai vaan kokeiluksi. Lemmikki pitää todella haluta ja haluta pitää siitä hyvää huolta. Kustannuksiakin on, ruoat, lääkärit, lääkkeet. Ja lopuksi suru luopumisesta. Harkintaa!
Lahjaksi ei pidä koskaan ostaa eläintä. Saajan suostumus on ehdottomasti oltava. Koira sitoo kovasti jopa yli kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Äidit tykkää valittaa, mutta eivät halua tehdä asioille mitään. Sama meillä, mutta muihin asioihin kuin tylsyyteen liittyen. Liekö sukupolvikysymys.
Höpö höpö.olen äiti ja iso äiti.Juuri tulin yksin kävelemästä 3h. Minulla on kello ja aikataulu,ruoka rytmi ja uni rytmi.Eläkelle jäätyä menin asukastaloon ja sietä sain tietoja muihin alueen ilmasin toiminta maleihin: Jumpat,kerhot aktiviteetit.En jää kotini vangiksi ja tv ääreen.Rempaa kehossani on ja toki yksinäisyttä.Se ei ole syy valitaa.voivotella unta ei saa ymm.Ei saa jos koti makaa puolenpäiviin.Vie hänet asukastalon tai aluen joku kerho.Siitä se lähtee elämä hänellää käytiin.Älä tue valitus. Laita sille loppu heti.Ole kiitolinen ei juo yksin. Niitä on paljon naisia jotka juo kun eläkeellä tai sairas eläkeellä,Valitaen puhelin samaa kurjutta,känissä tai krapulassa ja on raskaita ystäviä tai tuttavia kuunnella.
Eihän sun tarvi mitään tehdä. Jos mun aikuiset lapset valittaa mulle, mä valitan nykyään takasin. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan.
Meillä ei ole lapsia eikä eläimiä ja mitenkä ihanaa ja helppoa on eläminen. Ja parasta hintojen noustessa kun saamme samat herkut siitäkin huolimatta luopumatta yhtään mistään.
Sama täällä. Luulen olevan jokin sukupolvijuttu. Äiti keksii koko ajan kaikenlaista puuhaa minulle ja valitus triplaantuu jos heti ei auta. Ja silti minä hölmö juoksen sinne koko ajan auttamaan ja kuuntelemaan valittamista.
Suosittelen kirjan luettavaksi: Minä ja marttyyri.
Janne Viljamaa. 2020.
Erinomainen opus kaikille. ❣️
Äitisi koulutus?