Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Henkinen väkivalta on ollut toistuva asia elämässäni
13.04.2022 |
Minua on kiusattu niin kauan kuin muistan. Veljeni härnäsi, nöyryytti, löi ja rikkoi tavaroitani. Muistaakseni asiaan ei pahemmin puututtu.
Ollessani teini äiti oli minua kohtaan välinpitämätön ja ailahteleva, isä puolestaan etäinen ja ankara. Isä korotti ääntään helposti ja sai suoranaisia raivokohtauksia. Menen vieläkin ihan lukkoon, jos joku korottaa minulle ääntään.
Minua on kiusattu päiväkodissa, ala-asteella, yläasteella ja lukiossa. Yliopisto lienee ainoa kouluaste, jossa en kokenut kiusaamista. Työpaikkakiusaamisen kohteena en ole ollut, en ainakaan muista.
Parisuhteissa olen kokenut vähättelyä, haukkumista, nöyryytystä, taloudellista hyväksikäyttöä ja seksiin painostamista.
Joku tietysti sanoo, että olen onneton itsesäälissä rypijä (niin varmaan olenkin) tai että tapahtunut on oma vikani (ehkä onkin, tosin en ihan ymmärrä miten pieni lapsi voisi olla syyllinen omaan kiusaamiseensa). En edes tiedä, miksi kirjoitan. Lapsena olin kiltti ja arka, ehkä melko tavallinen, suht hyvä koulussa. Tuntuu, että henkisen väkivallan kierre alkoi jo silloin.
Nyt elämässäni osa asioista on melko hyvin, mutta oman henkisen jaksamisen laita on vähän niin ja näin. Menneisyys vaivaa. En edelleenkään ymmärrä, mitä muka olin tehnyt ansaitakseni kaiken sen.
Kiitos, kun luitte.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen on tosi vaikea päästä ulos roolista, johon hänet on työnnetty. Älä ota sitä henkilökohtaisesti, tilanne olisi sama kenelle tahansa. Nyt vain lopetat pahan tekemisen itsellesi osana kiusaajien joukkoa ja alat kohdella itseäsi kauniisti. Ole itsellesi se lämmin aikuinen ja turvallinen sisarus ja ystävä, joka puuttui.
Kiitos ystävällisistä sanoista!
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuitenki koulut saanut suoritettua ja töissäkin pärjäät. Aika moni on pudonnut jos vaikka sairastunut psyykkisesti. Eteenpäin suunta. Älä kaivele menneitä.
Luepa tätä aamuin illoin niin kauan, kun uskot jokaikiseen väittämään https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Vierailija kirjoitti:
Olet kuitenki koulut saanut suoritettua ja töissäkin pärjäät. Aika moni on pudonnut jos vaikka sairastunut psyykkisesti. Eteenpäin suunta. Älä kaivele menneitä.
Niin, nykyään "pärjään töissä", mutta aina niin ei ole ollut. Välillä olin vuosia työttömänä, mikä johtui osittain sosiaalisten tilanteiden pelostani. Et tiedä minusta läheskään kaikkea. Kommenttisi viimeinen virke kuulostaa erittäin vähättelevältä.
- ap
Hienoa, että pystyt käymään töissä ja olet toimintakykyinen. Minä en jaksanut ja minusta tuli työkyvytön. Työtäni jaksaisin, mutta en ihmisiä. Sinussa on paljon voimavaroja ja varmasti löydät sieltä ratkaisun millä päästät irti menneistä. Olet hurjan vahva ja pystyvä ihminen, sinua ei saatu murrettua vaikka joukko yritystä oli. Se jo kertoo sinun sinnikkyydestäsi ja kykeneväisyydestäsi. Kiusaaja on aina pieni ja onneton ihminen, joka nähdessään jotain itseään parempaa reagoi haluten hävittää sen, jotta se ei muistuttaisi kiusaajan tämän kyvyttömyydestä.
Ei minulla muuta. Kaunista kevätpäivää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä takerru menneisyyteen ja päästä riti asioista mihin ei voi enää vaikuttaa. Eri asia on sitten se jos haluat koko ikäsi kietoutua uhriviittaan etkä halua edes parempaa. Muutos lähtee itsestä, sitä ei voi muilta vaatia jos sitä itse ei halua
Vierailija kirjoitti:
Älä takerru menneisyyteen ja päästä riti asioista mihin ei voi enää vaikuttaa. Eri asia on sitten se jos haluat koko ikäsi kietoutua uhriviittaan etkä halua edes parempaa. Muutos lähtee itsestä, sitä ei voi muilta vaatia jos sitä itse ei halua
"kietoutua uhriviittaan etkä halua edes parempaa"
Arvasin, että joku tulee sanomaan jotain tuonsuuntaista. Miten niin en muka halua parempaa? Tällä hetkellä elämässäni on ihmisiä, jotka kohtelevat minua hyvin. Muunlaisia en edes haluaisi.
Miksi vaikeista asioista puhuminen on joidenkin mielestä automaattisesti "uhriviittaan kietoutumista"?
Minä olen päässyt jonkin verran eteenpäin, mutta välillä ikävät asiat pyörivät mielessä. Se kestää jonkin aikaa, ja silloin voi tulla tarve puhua aiheesta. Eikö tästä aiheesta saisi edes kirjoittaa?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että pystyt käymään töissä ja olet toimintakykyinen. Minä en jaksanut ja minusta tuli työkyvytön. Työtäni jaksaisin, mutta en ihmisiä. Sinussa on paljon voimavaroja ja varmasti löydät sieltä ratkaisun millä päästät irti menneistä. Olet hurjan vahva ja pystyvä ihminen, sinua ei saatu murrettua vaikka joukko yritystä oli. Se jo kertoo sinun sinnikkyydestäsi ja kykeneväisyydestäsi. Kiusaaja on aina pieni ja onneton ihminen, joka nähdessään jotain itseään parempaa reagoi haluten hävittää sen, jotta se ei muistuttaisi kiusaajan tämän kyvyttömyydestä.
Ei minulla muuta. Kaunista kevätpäivää :)
Kiitos paljon viestistäsi. En ole ajatellut olevani mitenkään erityisen vahva tai sinnikäs - useimmathan pitävät työkykyä jotenkin itsestäänselvyytenä. Sain kommentistasi uudenlaista näkökulmaa.
Kaunista päivää myös sinulle!
- ap
Ethän sinä ole tuota ansainnut.
Uhrius ja asioiden käsittely on ok ja tarpeellista. Oletko keskittynyt siinä vain itseesi vai muistanut antaa surun, vihan ja pettymyksen, kaikkien niiden tulla? Ja viha tekijöitä kohtaan, ei elämää tai itseäsi.
Sinulla on muitakin identiteettejä kuin uhri, muista rakentaa ja vahvistaa niitä!
T. Juuri tällä hetkellä vahvasti uhri itsekin, mutta muulloin elämässä ihan muuta kuin uhri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhri on aina sivuseikka. Ihminen, joka osui tekijän kohdalle. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Uhri on aina sivuseikka. Ihminen, joka osui tekijän kohdalle. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Niinhän se on. Silti ihmettelen, miksi se tapahtui minulle monta kertaa. Enkö osannut suojella itseäni, vai mistä oli kyse?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhri on aina sivuseikka. Ihminen, joka osui tekijän kohdalle. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Niinhän se on. Silti ihmettelen, miksi se tapahtui minulle monta kertaa. Enkö osannut suojella itseäni, vai mistä oli kyse?
- ap
Se on tapahtunut minullekin monta kertaa. Onneksi joka kerta huomaa asiat nopeammin ja nopeammin.
Ootko käynyt terapiassa opettelemassa asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhri on aina sivuseikka. Ihminen, joka osui tekijän kohdalle. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Niinhän se on. Silti ihmettelen, miksi se tapahtui minulle monta kertaa. Enkö osannut suojella itseäni, vai mistä oli kyse?
- ap
Se on tapahtunut minullekin monta kertaa. Onneksi joka kerta huomaa asiat nopeammin ja nopeammin.
Ootko käynyt terapiassa opettelemassa asioita?
Olen käynyt. Mutta tähän yhteen kysymykseen en ole saanut vastausta.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhri on aina sivuseikka. Ihminen, joka osui tekijän kohdalle. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Niinhän se on. Silti ihmettelen, miksi se tapahtui minulle monta kertaa. Enkö osannut suojella itseäni, vai mistä oli kyse?
- ap
Se on tapahtunut minullekin monta kertaa. Onneksi joka kerta huomaa asiat nopeammin ja nopeammin.
Ootko käynyt terapiassa opettelemassa asioita?
Olen käynyt. Mutta tähän yhteen kysymykseen en ole saanut vastausta.
- ap
Varmaan monen asian summa. Joko suhtaudut ihmisiin luottavaisesti tai sitten et jaksa/ osaa pitää rajojasi ja häiriintyneet ihmiset haistavat sen ja tulevat alistamaan sinua.
Sinun kannattaa vahvistaa sisäistä voimaasi.
Mutta jos yhtään lohduttaa, mielestäni olin jo läksyni tehnyt ja asiat opetellut ja silti taas kerran ilmestyi ihminen, joka onnistui vahingoittamaan minua. Otan torjuntavoittona sen, että havahduin tilanteeseen melko pian ja pääsin ihmisestä eroon muutaman kuukauden jälkeen sen sijaan, että tilanne olisi saattanut kestää vuosia.
Jos pystyt, lopeta kiltteys paskiaisia kohtaan. Minä olen kanssa ollut kiltti tyttö ja niellyt paljon paskaa kiltteyksissäni ja tyhmyyksissäni. Nykyään olen aika tyly ja etäinen kaikille joista haistan kiusaajan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhri on aina sivuseikka. Ihminen, joka osui tekijän kohdalle. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Niinhän se on. Silti ihmettelen, miksi se tapahtui minulle monta kertaa. Enkö osannut suojella itseäni, vai mistä oli kyse?
- ap
Se on tapahtunut minullekin monta kertaa. Onneksi joka kerta huomaa asiat nopeammin ja nopeammin.
Ootko käynyt terapiassa opettelemassa asioita?
Olen käynyt. Mutta tähän yhteen kysymykseen en ole saanut vastausta.
- ap
Varmaan monen asian summa. Joko suhtaudut ihmisiin luottavaisesti tai sitten et jaksa/ osaa pitää rajojasi ja häiriintyneet ihmiset haistavat sen ja tulevat alistamaan sinua.
Sinun kannattaa vahvistaa sisäistä voimaasi.
Mutta jos yhtään lohduttaa, mielestäni olin jo läksyni tehnyt ja asiat opetellut ja silti taas kerran ilmestyi ihminen, joka onnistui vahingoittamaan minua. Otan torjuntavoittona sen, että havahduin tilanteeseen melko pian ja pääsin ihmisestä eroon muutaman kuukauden jälkeen sen sijaan, että tilanne olisi saattanut kestää vuosia.
Se on varmaan monen asian summa tosiaankin. Olen yrittänyt vahvistaa itseäni.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä takerru menneisyyteen ja päästä riti asioista mihin ei voi enää vaikuttaa. Eri asia on sitten se jos haluat koko ikäsi kietoutua uhriviittaan etkä halua edes parempaa. Muutos lähtee itsestä, sitä ei voi muilta vaatia jos sitä itse ei halua
"kietoutua uhriviittaan etkä halua edes parempaa"
Arvasin, että joku tulee sanomaan jotain tuonsuuntaista. Miten niin en muka halua parempaa? Tällä hetkellä elämässäni on ihmisiä, jotka kohtelevat minua hyvin. Muunlaisia en edes haluaisi.
Miksi vaikeista asioista puhuminen on joidenkin mielestä automaattisesti "uhriviittaan kietoutumista"?
Minä olen päässyt jonkin verran eteenpäin, mutta välillä ikävät asiat pyörivät mielessä. Se kestää jonkin aikaa, ja silloin voi tulla tarve puhua aiheesta. Eikö tästä aiheesta saisi edes kirjoittaa?
- ap
Et sinä hänen lupiaan tarvitse kirjoittaaksesi. Jotkut nyt ovat esimerkiksi kasvaneet marttyyrin hellässä huomassa ja katkeroituneet siitä, eivätkä osaa päästää itse menneistä irti vaan näkevät marttyyrejä joka puolella. Tms, jotain katkeruutta kuitenkin.
Onko kenelläkään mitään neuvoa siihen, miten puhua lapsuudessa koetusta kiusaamisesta esimerkiksi veljelle? Olen miettinyt vuosia, että kotona saamani kohtelu varmasti vaikutti minuun jotenkin (olin lapsena arka ja jatkuva kiusaaminen teki minusta vielä aremman) mutta en tiedä miten ottaa asiaa esille. Haluaisin kysyä veljeltä, purkiko hän minuun pahaa oloaan, oliko hän itse koulukiusattu jne. Miten asiasta voisi puhua? Kannattaako siitä edes puhua?
- ap
Sun pitää ensin selvittää yksin, mikä veli on miehiään. Jos veli on kiusaaja/kusipää/narsisti tms. niin ÄLÄ PUHU! Sun pitää selvittää haavat yksin ja muiden kanssa, ei koskaan kiusaajanarsistin kanssa, koska saat vaan lisää haavoja etkä koskaan oikeutusta.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisen on tosi vaikea päästä ulos roolista, johon hänet on työnnetty. Älä ota sitä henkilökohtaisesti, tilanne olisi sama kenelle tahansa. Nyt vain lopetat pahan tekemisen itsellesi osana kiusaajien joukkoa ja alat kohdella itseäsi kauniisti. Ole itsellesi se lämmin aikuinen ja turvallinen sisarus ja ystävä, joka puuttui.