G: Miten toimisit, jos saisit tietää, että miehelläsi on lapsi nuoruudenrakkauden kanssa?

seurusteluaikana selville ja tottakai saisi tavata.

mikä kysymys tää on?

Siis tulisiko tämä asia yllättäen tietoon ja sen jälkeen kun olisin miehen kanssa jo yhdessä?



Jos näin olisi, että mies olisi tämän asian minulta salannut, niin ihan ensiksi joutuisin pohtimaan miehen luotettavuutta. Miksi ei olisi kertonut asiaa.



Mutta jos mies saisi samalla tietää asiasta kuin minäkin eli lapsen äiti olisi salannut asian, niin tottakai antaisin miehen tavata lasta. Miksi en antaisi? Ja meillä ainakaan mies tuskin odottaisi minun hyväksyntää/lupaa tapaamiselle. Minä ainakin meinaisin olla mukana jutussa alusta asti.

seurusteluaikana selville ja tottakai saisi tavata.

Lapsi olisi silloin jo aikuinen, joten sehän riippuis lapsesta, haluaako tavata.

Antaisitko miehen tavata lasta?

Siis ANTAISINKO miehen tavata lastaan?

1) Asia ei todellakaan ole minun päätettävissä

2) Ei todellakaan ole minun oikeuteni kieltää tämän tyyppistä asiaa

3) On sekä lapsen että miehen oikeus tutustua toisiinsa - miehelle vielä jopa velvollisuus antaa lapselleen isä.

mikä kysymys tää on?

Ja miehen, eli lapsen isän nykyinen vaimo yrittää teeskennellä, ettei meitä ole olemassakaan. Kerroin siis lapsesta miehelle vähän aikaa sitten.

Olimme todella nuoria kun lapsi sai alkunsa, ja suhde päättyi ennen kuin raskaus alkoi näkyä. En kertonut miehelle lapsesta mitään, vaan lähdin tavallaan karkuun. En ollut valmis perheeseen ja parisuhteeseen.

Pidin kuitenkin lapsen ja kasvoin äidiksi. Raskausaikana tapasin nykyisen mieheni, joka on ollut kuin isä lapselle.

Päätin kuitenkin, että miehellä on oikeus tietää lapsen olemassaolosta.

jos nykyinen vaimo ei oikein osaa suhtautua. Onhan se varmasti kova paikka, saada tietää että miehellä on lapsi jossakin, josta tämä itsekään ei ole mitään tiennyt. Mielestäni erittäin harkitsematonta sinulta, olisi joko kannattanut jo raskauden alussa kertoa miehelle lapsesta tai sitten pysytellä hiljaa loppuelämä.

Ja miehen, eli lapsen isän nykyinen vaimo yrittää teeskennellä, ettei meitä ole olemassakaan. Kerroin siis lapsesta miehelle vähän aikaa sitten.

että olet joku uusi muija ja sun miehellä on lapsi jonkun nuoruuden rakkauden kanssa.

mut jos mun miehellä olis, niin pakko sen olis antaa nähdä. vaikka varmaan olis shokki kaikille. oletko varma että sillä miehellä on nyt "vaimo"?

Olisin suorastaan vihainen ellei näin olisi.



Meidän tapauksessamme miehen tytär on jo aikuinen, mutta isä pitää tähän säännöllisesti yhteyttä, nyt paremmin kui aiemmin. Tytön ollessa lapsi, tämän äiti oli esteenä yhteydenpidolle. Äidin perustettua perheen uuden miehen kanssa, tytär siirtyi teini-ikäisenä mieheni äidin luokse asumaan (ei asu Suomessa).

Antaisitko miehen tavata lasta?

Siis ANTAISINKO miehen tavata lastaan?

1) Asia ei todellakaan ole minun päätettävissä

2) Ei todellakaan ole minun oikeuteni kieltää tämän tyyppistä asiaa

3) On sekä lapsen että miehen oikeus tutustua toisiinsa - miehelle vielä jopa velvollisuus antaa lapselleen isä.

kaikki äitipuolet EIVÄT ajattele näin.

että saisin itsekkin tutustua tuohon lapseen, koska olisivathan minun lapseni tämän lapsen sisaruksia.

Ja miehen, eli lapsen isän nykyinen vaimo yrittää teeskennellä, ettei meitä ole olemassakaan. Kerroin siis lapsesta miehelle vähän aikaa sitten.

asia otetaan riemumielin vastaan?

Miksi päätit yhtäkkiä, että miehellä on oikeus tietää isyydestään? Luulisi sinun ymmärtävän, että et voi itse hallita muiden toimintaa kaukosäätimellä tyyliin "pim, minulla on lapsi, josta mies ei saa koskaan tietää" ja jokusen vuoden päästä "pim, haluan sittenkin, että lapsellani on isä". Ja ilmeisesti vielä "pim, lapsem isän vaimo alkakoon rakastavaksi äitipuoleksi lapselleni".

Eli tässä on nyt sellainen sitä-saa-mitä-tilaa -tilanne. Itse olet tehnyt asiasta näin koukeroisen ja hankalan. Nyt vain voit ajatella, että asiasta on tiedotettu ja elämä/isyys jatkukoon vastapuolen ehdoilla.

Valitettavasti tulee mieleen myös mahdollisuus, että olet alkanut haikailla miehen perään ja siksi otat lapsikortin esille. Kyllä sellaisiakin naisia on ja jopa ikävän paljon, jotka käyttävät lasta omien etujensa ajamiseen.

Eihän sitä enää olemattomaksikaan saa... toivon toki että mies olisi kertonut mulle jo seurusteluvaiheessa jos sellainen jossain sattuisi olemaan.



Jos taas mies ei tähän mennessä olis asiasta mitään tiennytkään, ei kai sillekään sitten mitään voi?



Ja mun mies on ainakin aikuinen ihminen, joka tapaa ketä haluaa.

Kun et näin tehnyt, niin en ymmärrä miksi nyt menit kertomaan. Todella omituista toimintaa sinun puoleltasi. Ymmärrän, että lapsen isä vaimoineen on hiukan ihmeissään/järkyttynyt tiedosta. Menee varmaan jonkin aikaa asiaa käsitellessä. Enkä ihmettele yhtään, että vaimo suhtautuu teihin kuin teitä ei olisi olemassa. Teitähän ei ollut olemassa kun hän alkoi miehensä kanssa seurustella.

että tämä tilanne on seurausta siitä, että aikoinaan et kertonut tulevasta lapsesta isälle. Ei voi tietää olisiko mies halunnut perheen vai miten olisitte hoitaneet asianne, mutta lapsi on teidän yhteinen. On aika itsekästä päättää ensin, että isällä ei ole oikeutta lapseen ja myöhemmin muka antaa miehelle "oikeusden" tietää lapsesta. Sinä olet alusta asti ottanut itsellesi kaiken vallan tilanteessa. Minkä taakseen jättää jne. Sen takia sinun on hyväksyttävä miehen ja hänen vaimonsa hämmennys ja muut seuraukset.

Olimme todella nuoria kun lapsi sai alkunsa, ja suhde päättyi ennen kuin raskaus alkoi näkyä. En kertonut miehelle lapsesta mitään, vaan lähdin tavallaan karkuun. En ollut valmis perheeseen ja parisuhteeseen. Pidin kuitenkin lapsen ja kasvoin äidiksi. Raskausaikana tapasin nykyisen mieheni, joka on ollut kuin isä lapselle. Päätin kuitenkin, että miehellä on oikeus tietää lapsen olemassaolosta.

saisi tavata. Itsekin olettaisin, että tämä lapsi on ollut mieheltänikin salassa vuosikaudet. Mitkä ovat olleet äidin motiivit, jos näin on ollut?



Miehelläni on yksi lapsi edellisestä suhteesta, olen tuntenut tämän 6-vuotiaasta asti(nyt 11 vuotta) ja olemme todella hyvissä väleissä, olleet aina. En ole leikkinyt lapsen äiti, vaan tämä on ollut aina luonnollinen osa elämäämme.

Jos ei tykkäisi hyvää eikä haluaisi olla tällaisen yllätyslapsen kanssa tekemisissä, ymmärtäisin häntä ja antaisin asian olla. Jos taas haluaisi tutustua lapseen, niin ymmärtäisin ja antaisin tutustua ja jos lapsi haluaisi tutustua minuun ja puoli sisaruksiinsa, niin ihan ok tämäkin olisi. Itse en olisi aktiivinen asian suhteen puoleen enkä toiseen.

niin siis, olen tuntenut lapsen nyt jo 11 vuotta, on 17-vuotias :)