Minusta tuntuu, että lapsuudessani tapahtui jotain pahaa mutta en muista tätä asiaa ollenkaan?

Keho muistaa vaikka mieli ei. Hakeudu terapiaan mikäli vaivat hankaloittavat elämääsi. Se, että muut vaikenevat ei välttämättä kerro siitä, etteivätkö he muistaisi, vaan vaikenevat siksi, ettet sinä muistaisi. 

Tuntuu kuin koko maailma olisi sodassa minua vastaan?

No siis minulle kävi niin ja persoona ei ole omituinen, mutta oli masennus ja vetämättömyyttä ilman mitään syytä. Myös pysyvä näkövaurio. Syynä huumaamiset.

Minulla on useita trauma muistoja Niiden alta löytyi yksi pitkään pois ollut muisto. Ensin luulin keksineeni koko jutun. Sitten sain tietää että tekijä itse muistaa tapahtuman ja myöntää sen todeksi. Että muisto oli todellinen. Ainahan ei niin käy että toiset tunnustaa että muistat todellisia ja oikeita muistoja. Lähtisin etsimään terapeuttia jolla osaaminen trauma jutuissa.

Olen miettinyt itse samaa. Olet(te)ko katsoneet ylen valemuisto-dokkarin? Pelottaa hakeutua terapiaan jos siellä paljastuis/”paljastuis” entistä hirveämpiä juttuja.

Minullakin on olo, että jotain pahaa on tapahtunut lapsuudessani, mutten muista mitä. En tiedä haluanko edes tietää.

Ei terapeutti mikään taikuri ole. Miten hän voisi tuollaiseen auttaa jos kukaan ei mitään muista. Saat vaan papereihisi skeidaa

Vierailija kirjoitti:

Ei terapeutti mikään taikuri ole. Miten hän voisi tuollaiseen auttaa jos kukaan ei mitään muista. Saat vaan papereihisi skeidaa

Kai se nyt tajuaa kun lukee ajatuksia?

On tietysti mahdollista, että olet kokenut lapsuudessa esimerkiksi jonkin tilanteen uhkaavana tai turvattomuutta herättävänä ilman, että tiedostaisit tällaista tapahtuneen. Trauma on subjektiivinen asia, mikä tarkoittaa, että se mikä jollekin toiselle on traumaattista, ei välttämättä ole toiselle. Jokin ihmisten "pieneksi asiaksi" mieltämä tapahtuma voi olla traumaattinen jollekin toiselle. Reagoimme eri tavoin, yksilöllisesti elämässä vastaan tuleviin asioihin.

On eri näkemyksiä siitä, miten traumaattisiin tapahtumiin tulisi suhtautua. Joidenkin mielestä traumaattiset muistot on syytä palauttaa tietoisuuteen jotta niistä toipuisi, jotkut taas ovat sitä mieltä että ei ole tarpeen kaivella muistoja vaan tärkeintä on löytää keinoja elää parempaa ja enemmän itsensänäköistä elämää.

Mielestäni traumoista ja muista ongelmista on mahdollista toipua sille tasolle, että elämästä saa ilon irti. Joskus terapia itselle sopivan terapeutin kanssa on hyödyksi. Tosin terapiassa voi piillä valemuistojen riskiä tyyliin, että terapeutti esimerkiksi johdattelee sinua "muistamaan", että sinua kaltoinkohdeltiin, vaikka oikeasti näin ei ollut, mutta muisto tuntuu todelta sinulle.

Minulla on vähän sama juttu. Paitsi että nykyään jo ihan muistan välähdyksiä tilanteista, joissa pappani käytti minua hyväkseen. Muistot avautuivat juuri kehon kautta (hän mm. hieroi nännejäni ja sama toiminto sai muiston palaamaan). Tajusin tai muistin tämän vasta aikuisena. Tämän jälkeen mieleen on palannut muitakin muistoja, jotka eivät ole kuitenkaan pelottavia tai ahdistavia. Muistan myös olleeni itse tavallaan aktiivinen tässä "lääkärileikissä", pyysin siis pappaani leikkimään aina uudestaan. Vasta vähitellen olen tajunnut, ettei se poista aikuisen vastuuta tilanteesta.

Pappa on ollut haudassa jo yli 30 vuotta, enkä usko kenenkään muun edes tienneen tästä. Minulla on kyllä ollut masennusta ja kelpaamattomuuden tunnetta koko ikäni, mutta en usko sen liittyvän tähän. Seksi kiinnosti minua jo varhain, mutta en ole sen suhteen kovin luonteva. Se saattaa liittyä tähän hyväksikäyttöön, mutta todennäköisemmin sekin johtuu huonosta kehonkuvasta ylipainoon liittyvän kiusaamisen seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Ei terapeutti mikään taikuri ole. Miten hän voisi tuollaiseen auttaa jos kukaan ei mitään muista. Saat vaan papereihisi skeidaa

Mun terapeutti ei tee kirjauksia.

Traumalla on piiloutuva luonne. Voit lähestyä asiaa myös siltä kannalta, että tutkit, mitä kaikkea traumat aiheuttavat ja että onko sinulla elämääsi rajoittavaa traumakäyttäytymistä. Jos ei ole, anna olla.

Tarviiko muistaa, kun kerran tiedät, millaisesta suvusta tulet.