Avioliitto hajoamassa käsiin?

Ei vaan tiedä miten jaksaa, mitä pitäisi tehdä, että jaksettaisiin yhdessä?

Pieniä lapsia on, enkä haluaisi missään nimessä hajottaa perhettä heiltä, mutta miten jatkaa jos parisuhde on pelkkää kaveruutta, ja siinäkin paljon riitoja?



Meidän suhde ei koskaan ole ollut seesteistä ja pelkkää onnea, alusta asti on ollut hankaluuksia ja riitoja enemmän kuin riittävästi, näitä ei tietysti vähennä se, että kumpikin tulisia luonteeltaan.

Mutta, nyt tuntuu, että se meidän välinen intohimo joka on kuitenkin jotenkin säilynyt, alkaa olla täysin kadonnut :( Kumpikin kaipaa hirveästi seksiä ja läheisyyttä, kaikkea sitä mitä parisuhteeseen kuuluu, mutta mitään ei koskaan tehdä.

Äärettömän vaikeaa kummankaan myöntää, ettei vaan haluta enää toisiamme, mutta näin kai asia on.

Tottakai väsyttää kumpaakin, ja ahdistaa ikuinen rahapula, ja kituutus. Lapsia on pienehköillä ikäeroilla 3, joten ei sitä kahdenkeskistä aikaakaan ole. Tai ainakin vasta niin myöhään, ettei jaksa enää keskittyä mihinkään muuhun kuin hetken huokaisuun, ennen seuraavaa päivää ja samaa hulinaa..Mies on pitkiä päiviä töissä, ja minä teen lasten ja kodin hoitamisen lisäksi myös töitä kotona.

Harrastuksiin ei tunnu riittävän aikaa eikä enrgiaa, minulla siis, mies kyllä jaksaa toisinaan ennen tai jälkeen töiden käydä harrastamassa, ja hänen harrastuksensa onkin sellainen, jossa saa samalla olla kavereiden kanssa, rupatella ja ottaa omaa aikaa. Minulla menee usein viikkoja, etten käy muualla kuin ruokakaupassa.



Toki mies antaisi minullekin joskus omaa aikaa, mutta ei vaan riitä energiaa myöhään illalla (kun mies tulee töistä), lähteä yksin harrastamaan jotain, ja kavereita minulla ei juurikaan ole.

Kaiken tämän keskellä parisuhde on kuivunut ihan kasaan, tuntuu etten jaksa enää yhtään miestä, en jaksa haluta häntä, vaikka haluan ja kaipaan seksiä ja läheisyyttä.

Miehen kärttyisyys lapsia kohtaan ärsyttää, se surettaa, etten koskaan saa kiitosta siitä mitä teen kotona, miehen ei tarvitse näköjään tehdä käytännössä mitään kodin ja lasten eteen, istuu töiden ja harrastusten jälkeen koneella.



Jos joskus mainitsen miksi olen niin väsynyt, ottaa vaan nokkiinsa, koska olen "valittaja".



Seksi meillä ei muutenkaan ole koskaan luistanut, alusta asti on ollut ongelmana miehen liian nopea laukeaminen, joten minulla homma jää aina puolitiehen joka tapauksessa, ja tämä on suuri syy siihen miksi en jaksa innostua. Miehelle tämä on tietysti niin arka paikka, ettei siitä voida juurikaan puhua. Apua ei kuitenkaan asiaan voi hakea, koska sittenhän se pitäisi myöntää, että hänestä johtuu pitkälti tuo seksielämän huonous.



En vaan jaksa. Tuntuu usein, että helpompaa olisi olla keskenään lasten kanssa..

Surettaa vaan lasten takia, ja siksi, että olemme taistelleet yhteisen elämän puolesta näin kauan. Kaikki jaksaminen on ollut ihan turhaa jos nyt luovutetaan ja erotaan :(