Kerro ystävästäsi, joka on ystäväsi, vaikka on eri elämäntilanteet tai arvot
Olen naimisissa ja minulla on sinkku ystävä, ja sen kuulee kyllä jutuista. Mutta hän on silti minun ystäväni.
Entä teillä?
Kommentit (11)
No, paras ystäväni on 18 vuotta nuorempi, joten väkisin on eri elämänvaiheet. Minä olin töissä käyvä keski-ikäinen perheenäiti, kun hän oli opiskelijasinkku. Ei tämä ole häirinnyt minua millään tavalla, päinvastoin. Sehän on rikkautta, kun saa vähän muitakin näkökulmia elämään kuin omansa.
Kun tarpeeksi vanhaksi elää, on kaikilla eri tilanteet. Ja se elämäntilanne määrittelee arvot. On aika vaikea arvostaa koulutusta, jos sitä itsellä ei ole. Tai tasapainoista elämää, jos pitää sitä tylsänä.
Olin itse ensimmäinen joka erosi kavereistamme. Kun sitten seuraava erosi, olin jo eri tilanteessa.
Aloittaja hyvä, ylimielisestä asenteestasi voi päätellä että sun jutuista kyllä myös tasan tarkkaan tulee jatkuvasti ilmi että olet naimisissa. Pidätkö suurenakin saavutuksena tai jopa arvona? Olet varmaan kyllä todella nuori niin suotakoon se sinulle. Hienoa että olet saavuttanut elämässäsi jotakin merkittävää.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja hyvä, ylimielisestä asenteestasi voi päätellä että sun jutuista kyllä myös tasan tarkkaan tulee jatkuvasti ilmi että olet naimisissa. Pidätkö suurenakin saavutuksena tai jopa arvona? Olet varmaan kyllä todella nuori niin suotakoon se sinulle. Hienoa että olet saavuttanut elämässäsi jotakin merkittävää.
Mitä ihmettä? Mistä kohdasta luit ylimielisen asenteen??
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja hyvä, ylimielisestä asenteestasi voi päätellä että sun jutuista kyllä myös tasan tarkkaan tulee jatkuvasti ilmi että olet naimisissa. Pidätkö suurenakin saavutuksena tai jopa arvona? Olet varmaan kyllä todella nuori niin suotakoon se sinulle. Hienoa että olet saavuttanut elämässäsi jotakin merkittävää.
Kylläpä on aggressiivinen kommentoija. Kommentti kertoo vain hänen päänsä sisäisestä maailmasta.
Jonkun mielestä ei saa kertoa, että on naimisissa... ap
Vierailija kirjoitti:
Kun tarpeeksi vanhaksi elää, on kaikilla eri tilanteet. Ja se elämäntilanne määrittelee arvot. On aika vaikea arvostaa koulutusta, jos sitä itsellä ei ole. Tai tasapainoista elämää, jos pitää sitä tylsänä.
Olin itse ensimmäinen joka erosi kavereistamme. Kun sitten seuraava erosi, olin jo eri tilanteessa.
Arvot vaikuttavat paljon elämäntilanteeseen. Nehän ovat monien valintojen takana.
Minä olin sukuni ensimmäinen ja sukupolveni ainut yliopistotutkinnon suorittanut ja minua on kyllä arvostettu, vähän liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja hyvä, ylimielisestä asenteestasi voi päätellä että sun jutuista kyllä myös tasan tarkkaan tulee jatkuvasti ilmi että olet naimisissa. Pidätkö suurenakin saavutuksena tai jopa arvona? Olet varmaan kyllä todella nuori niin suotakoon se sinulle. Hienoa että olet saavuttanut elämässäsi jotakin merkittävää.
Mitä ihmettä? Mistä kohdasta luit ylimielisen asenteen??
Aloituksen sanavalinnoista. Olen naimisissa ja hän sinkku "ja sen kyllä kuulee jutuista". Ja SILTI on hänen ystävänsä. Kyllä tuossa min mielestä on selvästi jotain arvottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jonkun mielestä ei saa kertoa, että on naimisissa... ap
Ehkä se tuntuu pidemmän elämän eläneistä aika pieneltä erolta ihmisten välillä ja sellaiselta, joka voi viiden tai kymmenen vuoden päästä olla toisin päin.
Mä esim. olin 20 vuotta sitten parisuhteessa ja pienen lapsen äiti. Nyt mun lapsi on aikuinen ja omillaan, mä eronnut, opiskelen uutta alaa. Yli nelikymppisenä ekan lapsensa saanut ystäväni on pienen lapsen äiti ja juhli häitään vuosi sitten.
Meidän ystävyys on aina perustunut yhteisille kiinnostuksen kohteille ja huumorille, elämäntilanteesta riippumatta.
Hän on helluntalainen per su ja mie homo.
Häh? Taidat olla aika nuori.