Muita ulkomammoja, joiden lapsilla ei ole

Asuessamme vielä ulkomailla lapsilla ei ollut suomalaista seuraa ollenkaan, ei siis satunnaisestikaan, mutten kyllä kokenut sitä mitenkään ongelmaksi (olen itse kaksikielinen, suomi heikompi).



Nyt asumme Suomessa ja meillä on jonkin verran kontakteja toista kieltämme puhuvien kanssa. Sen koen nyt, kun lapset ovat jo koulussa, hyvinkin tärkeäksi, sillä kouluympäristö on täysin suomenkielinen ja siinä tuo toinen kielemme kyllä köyhtyisi kokonaan.



Mutta mikä sinua ahdistaa?

en enää ole ulkomamma, sillä olen palannut takaisin Suomeen.



Minulla ei kuitenkaan ollut yhtään suomalaista seuraa ulkomamma-aikoina (3v), enkä sitä kaivannutkaan. Liityin paikalliseen äiti-lapsi-kerhoon ja lisäksi englanninkieliseen äiti-lapsi-kerhoon. Niistä sain kavereita ja lapsille seuraa.



Meidän lähistöllä asui 3 suomalaista perhettä, mutta en hirveästi heidän seurastaan kiinnostunut. Olivat tekemissä vain toistensa kanssa eivätkä tutustuneet ollenkaan paikalliseen väestöön. Se oli minusta jotenkin ahdistavaa.



Suosittelen sinullekin, ap paikallisiin äiti-lapsi-yhdistyksiin liittymistä :)

Se on hyvin avartavaa äidille ja lapsille.

talla yksi ulkomamma tai ehka paremminkin mamumamma, koska ihan pysyvasti asun usassa. En ole tavannut ketaan suomalaisia, enka koe tarvetta tavata suomalaisia IRL. Lueskelen juttuja netissa silloin talloin suomeksi ja se riittaa minulle. Lapsille en puhu suomea, eivatka hekaan siis puhu suomea, vaikka toinen onkin virallisesti suomalainen.

tosin pari vuotta takaperin meillä oli suomalaisia ystäviä täällä jotka muuttivat sitten pois. Olisi todella kiva, että lapset pääsisivät välillä puhumaan muutakin suomea kuin minun suppeaa "otatko leipää"-keskustelua päivästä toiseen. Kesälomilla sitten kielitaitokin lapsilla kohenee kun palataan hetkeksi suomeen. Missä maassa ap asut?

ulkomailla ja taalla on pari perhetta joissa puhutaan suomea. Valtaosa kontakteista on kuitenkin englanninkielisia (usassa ollaan).



Kaipaatko seuraa itsellesi /lapsille / suomen kielta lapsille/ jotain muuta?

talla yksi ulkomamma tai ehka paremminkin mamumamma, koska ihan pysyvasti asun usassa. En ole tavannut ketaan suomalaisia, enka koe tarvetta tavata suomalaisia IRL. Lueskelen juttuja netissa silloin talloin suomeksi ja se riittaa minulle. Lapsille en puhu suomea, eivatka hekaan siis puhu suomea, vaikka toinen onkin virallisesti suomalainen.

Ja kysya, miksi et puhu lapsillesi suomea? Minusta teet virheen. Et koskaan voi tietaa, kuinka paljon heita tulevaisuudessa kiinnostaisi aitinsa synnyinmaa...

olen itse kaksikielinen ja englanti on minusta paljon helpompi ja luontevampi kieli ihan yleisesti asioiden ilmaisussa, haluan etta kaikki perheessamme ymmartavat mita puhutaan, en nae hyotya opiskella kielta jota puhuu 5 milj ihmista riippumatta siita onko se aidin synnyinmaan kieli - synnyinmaata kun ei voi valita mutta kansalaisuuden voi ja haluan nimenomaan olla amerikalainen ja olen ylpea siita.



Olen kasvanut kansainvalisessa ymparistossa, monissa maissa, ja elan, ajattelen ja toimin "ei-suomeksi". Omalla kohdalla ja omaan taustaan viitaten ratkaisuni olla puhumatta lapsilleni suomea on hyvinkin luonnollinen, enka koe sita mitenkaan virheena tms. Tosin jollekin joka ei ole kasvanut samanlaisessa ymparistossa voi olla vaikea ymmartaa tata.

olen itse kaksikielinen ja englanti on minusta paljon helpompi ja luontevampi kieli ihan yleisesti asioiden ilmaisussa, haluan etta kaikki perheessamme ymmartavat mita puhutaan, en nae hyotya opiskella kielta jota puhuu 5 milj ihmista riippumatta siita onko se aidin synnyinmaan kieli - synnyinmaata kun ei voi valita mutta kansalaisuuden voi ja haluan nimenomaan olla amerikalainen ja olen ylpea siita.

Olen kasvanut kansainvalisessa ymparistossa, monissa maissa, ja elan, ajattelen ja toimin "ei-suomeksi". Omalla kohdalla ja omaan taustaan viitaten ratkaisuni olla puhumatta lapsilleni suomea on hyvinkin luonnollinen, enka koe sita mitenkaan virheena tms. Tosin jollekin joka ei ole kasvanut samanlaisessa ymparistossa voi olla vaikea ymmartaa tata.

Panin vaan merkille koska itse asuin kanssa parikymmentä vuotta englannissa ja kun ei ollut suomikontaksteja niin ei ykllä suomi noin sujuvasti sujunut...ihmettelen vaan että miksi et anna lapsillesi jotain minkä he voisivat saada "huomaamatta" kuten toisen kielen. Säälin heitä. Tosin voit olla oikeassa ja he eivät koskaan tule käymään suomessa tai ilmaise haluaan oppia suomea,. Mutta mitä jos haluavatkin? Joku päivä tulevat sanomaan että ääiti miksi et opettanut kun mahdollisuus oli? Se että koko perhe ymmärtää mitä puhutaan ei ole mikään selitys. Meillä sattumoisin puhutaan 4 kieltä perheessä ja kaikki ymmärtävät varsin mainiosti. Ja emme ole eritelleet että mitä kieltä kukin saattaa joskus tarvita, vaan kaikki ovat vain oppineet kaikki, sittenpähän itse päättävät vanhempana että mitä niistä tarvitsevat.

Joka muutti Saksaan 17-vuotiaana, meni naimisiin saksalaisen kanssa ja sai kolme lasta (ovat minun ikäisiäni, eli nyt omat pienet lapset kaikilla).



Tätini itsetunto oli niin huono, että hän antoi suomen kielen ja kaiken suomalaisuuden unohtua, kun uudessa maassa kaikki oli niin paljon parempaa ja hienompaa. Hänellä oli myös yksi selitys tuo, kun mies ei ymmärtäisi suomea. Mies ja lähiympäristö suhtautui aika rasistisesti "kehitysmaasta" tulleeseen ja siksi oman kulttuurin ja kielen säilyttäminen oli helppo haudata ja ottaa uusi identiteetti.



Nyt kun lapset ovat aikuisia, heitä harmittaa aivan valtavasti etteivät oppineet lapsena suomea. Kaksi heistä opiskelee ahkerasti kieltä ja käy joka kesä Suomessa, mutta vaikeaahan se nyt on.



Pahinta on se, että lastenlasten ja isovanhempien suhde jäi hyvin etäiseksi sekä välimatkan että kielimuurin takia. Ja serkkujen tapaamiset ovat myös olleet hankalia, vaikka jotenkin onkin ymmärretty puolin ja toisin.



Maailmassa kuitenkin vähemmistö ihmisistä on yksikielisiä, ja kahden tai useamman kotikielen ylläpito on hyvinkin vaivatonta, jos asenne on kunnossa.

[i

Panin vaan merkille koska itse asuin kanssa parikymmentä vuotta englannissa ja kun ei ollut suomikontaksteja niin ei ykllä suomi noin sujuvasti sujunut...ihmettelen vaan että miksi et anna lapsillesi jotain minkä he voisivat saada "huomaamatta" kuten toisen kielen. Säälin heitä. Tosin voit olla oikeassa ja he eivät koskaan tule käymään suomessa tai ilmaise haluaan oppia suomea,. Mutta mitä jos haluavatkin? Joku päivä tulevat sanomaan että ääiti miksi et opettanut kun mahdollisuus oli? Se että koko perhe ymmärtää mitä puhutaan ei ole mikään selitys. Meillä sattumoisin puhutaan 4 kieltä perheessä ja kaikki ymmärtävät varsin mainiosti. Ja emme ole eritelleet että mitä kieltä kukin saattaa joskus tarvita, vaan kaikki ovat vain oppineet kaikki, sittenpähän itse päättävät vanhempana että mitä niistä tarvitsevat.

[/quote]

Minä en siis ole tuo edellinen, mutta minullekin englanti on se sujuvampi kieli. Itsekin olen asunut parisenkymmentä vuotta Suomen ulkopuolella, ja silti suomi sujuu edelleen ihan hyvin. Toisille on vain mahdollista säilyttää useampi kieli toimivana.



Siinä kuitenkin eroan tuosta edellisestä kirjoittajasta, että meilläkin puhutaan neljää kieltä kotona ja kaikki ymmärtävät (ja jos eivät jotain ymmärrä, kysyvät). Miehenikin on siis halunnut oppia ymmärtämään suomea, vaikka sita puhuukin "vain" muutama miljoona ihmistä (mutta kun tuossa joukossa ovat hänen omatkin lapsensa, se motivoi ainakin häntä). Itsekin ajattelen, että tämä monikielisyys on helppo lahja antaa lapsillemme. Luulen, että maahanmuuttajamaissa kuten USA:ssa on kuitenkin etenkin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajalla tarve "sulautua" uuteen kotimaahan enemmän kuin täällä Europassa, ja ehkä sillä selittyy ainakin osin tuo ettei halua puhua äidinkieltään. Itse olen tavannut Kanadassa kasvaneita suomalaisten vanhempien lapsia, joita aikuisena harmittaa tavattomasti että maahanmuuttajavanhemmat eivät ole puhuneet heidän kanssaan Suomea.



Tosi on kuitenkin myös, että oikeasti kaksikielisenä kasvaneen vanhemman (mieheni on myös kaksikielinen) on tehtävä jonkinlainen valinta siitä, mitä lastensa kanssa puhuu, ja voi olla raskasta olla todella se ainoa kielitaidon ylläpitäjä ympäristössä, jossa kukaan ei tajua, mitä mieltä ko. kielen osaamisessa on.

Lapsillani ei ole suomenkielisiä kavereita, vaikka minulla niitä onkin. Kavereiden lapset ovat joko vauvoja, eivät puhu suomea tai jo teinejä. Omat lapset 6 v, 3 v ja 9 kk.



6 v poika puhuu sujuvaa suomea, 3 v tyttö ei niin sujuvaa, mutta ymmärtää kaiken. Kun ollaan Suomessa, tytönkin kieltaito paranee väliaikaisesti tosi hyväksi.



Onneksi myös suomalaiset sukulaiseni käyvät täällä tosi usein. Katsomme lisäksi suomenkielisiä dvd:itä ja netistä jotain juttuja. Siltikin lasten kielitaidon ylläpitäminen on jatkuvaa "taistelua", päivittäistä ponnistelua ja todella perehtymistä vaativaa, ei todellakaan mitään ohimennen tapahtuvaa arkipäiväistä touhua, niinkuin esikoista odottaessani kuvittelin. Sikäli en siis ihmettele, etteivät kaikki jaksa siihen ryhtyä, tai luovuttavat jossain vaiheessa, kuten noin 50 % kaikista suomalaisista täällä on tehnyt.

paremmin kylläkin ranskaa, mutta minulle sitä on turha tuputtaa. Olemme pääsääntöisesti tekemisissä ranskalaisten kanssa, mutta etsin tietoisesti lapsilleni suomalaista seuraa kielitaidon vuoksi ja itsellänikin on pari oikein mukavaa suomalaista kaveria, ne turhat "juntit" kyllä paljastuu aika nopeasti eikä heidän kanssaan tarvitse pakosta olla koska on suomalainen. En voisi kuvitellakaan puhuvani asuinmaan kieltä lapsilleni, on mukavaa mennä Suomeen ja nähdä omia vanhempia ja sukulaisia kun lapset osaavat suomea.

Itse olen aina ajatellut, että vähemmistökieltä pitää erityisesti tukea (siis ulkomailla asuessa suomi), mutta kovin suuria vaatimuksia käytölle ei pitäisi asettaa. Jos lapsi ei esimerkiksi tuota ollenkaan vähemmistökieltä vaan vastaa kotimaan valtakielellä, pitäisi silti jatkaa itse suomen käyttöä sitkeästi.

Sikäli omaksuminen on "vaivatonta" ettei lapselta vaadita kohtuuttomia. Vaivalloista on tietysti etsiä niitä muita kielikontakteja sekä sellaisia virikkeitä, jotka innostavat lasta kielen omaksumiseen. Onneksi on netti ja DVD:t. Ja Skype! Meillä isovanhemmat eivät mukamas ymmärrä ollenkaan muuta kuin suomea, joten lasten pitää aina vähän tsempata heidän kanssaan... mikä on kaikille oikein hauskaa.

Lapsillani ei ole suomenkielisiä kavereita, vaikka minulla niitä onkin. Kavereiden lapset ovat joko vauvoja, eivät puhu suomea tai jo teinejä. Omat lapset 6 v, 3 v ja 9 kk. 6 v poika puhuu sujuvaa suomea, 3 v tyttö ei niin sujuvaa, mutta ymmärtää kaiken. Kun ollaan Suomessa, tytönkin kieltaito paranee väliaikaisesti tosi hyväksi. Onneksi myös suomalaiset sukulaiseni käyvät täällä tosi usein. Katsomme lisäksi suomenkielisiä dvd:itä ja netistä jotain juttuja. Siltikin lasten kielitaidon ylläpitäminen on jatkuvaa "taistelua", päivittäistä ponnistelua ja todella perehtymistä vaativaa, ei todellakaan mitään ohimennen tapahtuvaa arkipäiväistä touhua, niinkuin esikoista odottaessani kuvittelin. Sikäli en siis ihmettele, etteivät kaikki jaksa siihen ryhtyä, tai luovuttavat jossain vaiheessa, kuten noin 50 % kaikista suomalaisista täällä on tehnyt.

en ole tatisi joka muutti Saksaan (olen asunut siella, ja se on kauheaa), eika lapsiani tarvitse saalia.



Teilla arvostelijoilla ei nyt oikeasti ole mitaan kasitysta siita millainen meidan perhe on. Ei meidan lapset ole esim. suomalais-jotain, vaan sekotuksia niin monesta kansalaisuudesta ettei niita edes viitsi alkaa luettelemaan. En nae mitaan syyta nostaa juuri sita suomalaisuutta jalustalle. Siksi toisekseen olen asunut pitkaan Suomessa ei mulla kieli ole viela ruosteessa, tarkista uudestaan sitten 15 v paasta.

mutta eipä se noita teinejä mitään haittaa.

en ole tatisi joka muutti Saksaan (olen asunut siella, ja se on kauheaa), eika lapsiani tarvitse saalia. Teilla arvostelijoilla ei nyt oikeasti ole mitaan kasitysta siita millainen meidan perhe on. Ei meidan lapset ole esim. suomalais-jotain, vaan sekotuksia niin monesta kansalaisuudesta ettei niita edes viitsi alkaa luettelemaan. En nae mitaan syyta nostaa juuri sita suomalaisuutta jalustalle. Siksi toisekseen olen asunut pitkaan Suomessa ei mulla kieli ole viela ruosteessa, tarkista uudestaan sitten 15 v paasta.

Minun valintani on ollut puhua lapsilleni suomea ja olen siita alyttoman ylpea! Meilla on kolmen kulttuurin lapset ja mieheni myoskin kaksikielinen MUTTA han ei puhu kumpaakaan kieltansa lapsille vaan puhuu heille englantia. Monet vaannot tuosta kaytiin ja en yhakaan ymmarra hanen kantaansa, mutten voi pakottaakaan... Itse haluan puhua omaa aidinkieltani, saavat suurimman lahjan siina! Lapset ovat suomenkielen taidostaan valtavan ylpeita ja he saavat kehuja aina miten loistavasti puhuvatkaan suomea, vaikka ei meillakaan ole talla hetkella oikeataan ketaan suomalaisia kontakteja asuinmaassamme.

Missa ap asuu?????