Lue keskustelun säännöt.
Adhd kokemuksia
Adhd tyttö
08.04.2022 |
Oon epäilly jo parivuotta itselläni olevan Adhd, mutta olen kieltänyt sen itseltäni ja muilta. Olen ysiluokalla ja luokan valvojani kommentoi välillä että jaahas mitäs tälle meidän adhdlle kuuluu? Yleisesti kun tulee unohduksia ja myöhästymisiä usein niin hoidan niitä luokanvalvojani kanssa kun on myöhäisiä aamuja yms niin kuitnekin mietin että onko järkevää edes testata enään, vaikka oireina , tarkkaamattomuutta ja impunsiivisuutta, joihin lääkkeet saataavat tehota. ( olen tehnyt netti testejä ja saanut positiivisia tuloksia jokaisesta) . Olen jo kuitnekin kohta peruskoulun käynyt, eikä minulla ole huomattu sitö niin miten voin selittää vanhemmilleni yhtäkkiä minulla olevan adhd. Veljelläni on add ja ukson että perustelavat sen kautta minulle ja vertaavat minua höneet eetei nyt minulla voi olla mitään adhd, kun koulumenestyskin on ihan hyvä (ka 8,3).
Kommentit (23)
En ole viitsinyt kun kuulin eräänä päivänä, kun jutteli jonkun kanssa puhelimessa ja keskustelivat juurikin adhdsta ja saoi näin että verrattaen 1-luokkalaiseen jolla voisi olla adhd ja todettaisiiin se on paljon ymmärrettävämpää kuin se että 9-luokkalaisella tpdettaisiin yhtäkkiä adhd ja hän ei usko sen aitouteen😕 emt oli joku viikko sitten terveystarkastus ja vöitin siellä kiven kovaa ettei mitään ongelmia ole ni en viittis iha heti mennä sinnekkään😂💀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AD(H)D:n periytyvyys on suurta, joten jos veljelläsi jo on diagnoosi ja sinulla selviä oireita, en ymmärrä, miksi vanhempasi erityisesti kieltäisivät asian? Ilman muuta kannattaisi tutkia. Minä sain diagnoosini vasta yli 40-vuotiaana, ja moni sotku olisi elämässäni jäänyt väliin, jos olisin saanut diagnoosin ja lääkityksen jo sinun ikäisenä. Valitettavasti oirekuvani ei ole tyypillisimmästä päästä, joten vuosien varrella minulla on epäilty vääriä asioita (masennus ja ahdistuneisuushäiriö, jotka olivat pikemminkin seurausta ongelmistani kuin niiden syy).
Koulutodistuksen keskiarvon perusteella ei voi päätellä onko ADHD vai ei. Peruskoulu on vielä niin helppo, että osa pärjää siellä ihan mainiosti ja saa diagnoosin vasta lukiossa tai yliopistossa. Osalla diagnoosi jää myöhäiseen aikuisuuteen.
Eli kannatatte vaikka aiheen ottamista esille luokanvalvojalleni, kun jo kuitenkin osittain tietää salisuuden vaikken sitä ole myöntänyt hänelle ja inttänyt vastaan😂💀
Osalla terveydenhoitajista ei ole mitään käsitystä ADHD:sta ja moni jää ilman diagnoosia juurikin tuon sinullahan on ihan hyvä todistus, ei voi olla ADHD:ta väittämän takia. Oikeasti peruskoulun todistuksen ka. voi olla lähellä 10 ja henkilöllä diagnosoimaton ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd kirjoitti:
En ole viitsinyt kun kuulin eräänä päivänä, kun jutteli jonkun kanssa puhelimessa ja keskustelivat juurikin adhdsta ja saoi näin että verrattaen 1-luokkalaiseen jolla voisi olla adhd ja todettaisiiin se on paljon ymmärrettävämpää kuin se että 9-luokkalaisella tpdettaisiin yhtäkkiä adhd ja hän ei usko sen aitouteen😕 emt oli joku viikko sitten terveystarkastus ja vöitin siellä kiven kovaa ettei mitään ongelmia ole ni en viittis iha heti mennä sinnekkään😂💀
ADHD voidaan todeta "yhtäkkiä" vaikka vasta aikuisena, ja esim. lapsena on saattanut ilmetä "vain" uhmakkuutta. Oirekuva on yksilöllinen, ja haitan aste riippuu monista tekijöistä, kuten siitä, onko ihmisellä arjessaan selkeä rakenne (kouluikä) vai pitääkö pärjätä omillaan ja kyetä järjestelemään arkeaan (korkeakoulu, työelämä, perhe-elämä).
No joo äitini on hyysännyt mua koko lapsuuden ja nyt kun olen jo alkanut ”itsenäistymään” hieman enemmän ja ruvennut väittämään vastaan että haluan hoitaa asiani ihan itse niin olen huomannut että ei se ihan onnistukkaan ja epäilen tämän peittäneen suurimman osan ala-asteen oireista. Tottakai ollut häiriököytös merkintöjä parit ja unohduksia alkanut kasaantumana vasta yläasteella kun ala-asteella vanhemmat muistuttelivat kokoajan yms ettei ollut mahdollisuuksia että ne olisivat jäänett tekemättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepä valitset kärsitkö mieluummin oireista ja selittelet maailmalle ja muille olevasi kunnossa vai menetkö testeihin, saat ehkä lääkityksen ja voit kokonaisvaltaisesti paremmin.
Oli minullakin keskiarvo 9,3 ja lukiossa pärjäsin, koska se on helposti hahmotettava paikka jossa ihmistä ohjataan ja muistutetaan tekemään asioita. Mutta esimerkiksi yliopisto-opiskelu vaatii ihan eri tason aloitekykyä ja samoin aikuisen elämän hoitaminen kokonaisuudessaan, lisäksi työelämä.
Hoitoa vaille jääneen ADD-aikuisen tyyli hoitaa asioita elämässä on useinkin uuden alun etsiminen, että voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Mutta kohta ne aivan samat ongelmat alkavat taas. Unohtelut, myöhästelyt, informaatiotulvan alla hämmentyminen, hirvittävät motivaatiovaikeudet, puhumattakaan siitä, että toiset saavat sinulle kilareita tahattomasta toilailustasi, eivät ne häviä aikuistuessa mihinkään.
Joo olen kuullut monet kerrat kavereiltani siitä kun olen aina mylhässä, unohtelen, puhun kokoajan, sählään, en kuuntele, teen kokoajan jotain ja lopulta en saa mitää aikaiseksi, olen laiska ja häirikkö. Siinäpä sitten selittelet syitä kun en ole kertonut heille mistä luulen näiden ongelmien johtuvan. Myös olen kuullut näitä samoja asioita matikan ja fysiikan opettajaltani kuinka aikaansaamaton, laika, en tule menestymään elämässä, ei kannata tuolla motivaatiolla hakea lukioon yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, se on yksi pahimmista asioista, kun sinua teilataan niin paljon henkilökohtaisella tasolla. Kun kyseessä on asia joka pilaa ennen muuta SINUN elämääsi, niin vielä saat ottaa haukut ja valitukset vastaan.
Joo no onko jollain tietoa miten se diagnoosi prosessi menee mun ikäisellä kun oon kuullu et siin voi mennä hyvin vuoskin? Riittääkö ihan vaa pelkkä koulupsykan tekemä testi ja joku jutskailu siihen diagnoosiin vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulupsykologi ei voi tehdä diagnoosia, mutta kannattaa aloittaa sieltä, hän osaa neuvoa sinua eteenpäin. Diagnoosin tekee aina psykiatrian erikoislääkäri. Voi olla että sinun ikäisellä myös haastatellaan sitä varten esimerkiksi äitiäsi.
Mitä luulet kestääkö prosessi kauan. Olen 15vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan tosi paljon myös alueesta miten tutkimukset tehdään ja järjestyvät. Lue ADHD-liiton sivuilta tuo Usein kysytyt kysymykset-kohta:
https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/
Sivustolla on ehkä joku chatti tms. josta voit kysyä neuvoa.
Ja siitä usein kysytyistä kysymyksistä siis se kohta, jossa kysytään että miten pääsee tutkimuksiin.
Oletan että diagnoosi vie pidempään, esim. jos sinulla on jotain muuta oiretta, esimerkiksi masennusta tai ahdistusta, minkä vuoksi on syytä tutkia tarkemmin mikä johtuu mistäkin.
En lukenu vielä kaikkia viestejä, mutta sanoisin kyllä, että hakeudu hyvä ihminen tutkimuksiin!
Meillä kävi niin, että ei osattu mitään epäillä. Kun tytär oli lukiossa, niin hänelle tuli masennusta ja pari vuotta hoidettiin sitä masennusta ilman mitään edistystä. ADHD:n kohdalla on hyvin tavallista, että ajan myötä tulee masennusta tai ahdistuneisuushäiriö, jos se ADHD on diagnosoimaton ja hoitamatta. Sen kanssa eläminen on vaan niin raskasta/kuormittavaa ja jatkuvat epäonnistumiset alkaa pikku hiljaa masentaa ja heikentää itsetuntoa.
Vasta korkeakouluopintojen aikana alkoi hoitava taho epäillä, et saattaa ollakin ADHD:stä kysymys. Itselleni tämä oli yllätys, mutta sitten kun luin miten se voi ilmetä, niin huomasin että tyttärellä oli ollut paljonkin sellaisia ongelmia. Samalla tajusin, että taitaa itsellänikin olla ongelmaa. Meiltä molemmilta tutkittiin ADHD ja saatiin diagnoosit peräkanaa. Tytär oli silloin 20 ja minä olin 50.
Tytärtä harmitti ihan kauheasti, että vasta noin myöhään selvisi, mistä kiikastaa. Tuon ikäiselle se parikin vuotta on pitkä aika, kun hoidetaan jotain ongelmaa (masennus) eikä tajuta että se masennus on seurausta ADHD:stä. Vasta kun hän sai ADHD-diagnoosin ja siihen lääkityksen (jota vieläkin, vuosi diagnoosin jälkeen säädetään kohdilleen), alkoi asiat sujua paremmin.
Ilman tuota tyttären diagnoosia en olisi itselläni osannut tätä epäillä. Ja mun elämä on mennyt päin mäntyä, vaikka viel lukiossa oli keskiarvo 9,7 ja kirjotin ne vanhanaikaiset kuus laudaturia. Mua lohduttaa, että tyttärelle selvis edes tuossa vaiheessa, hänen opinnot on vielä ihan pelastettavissa ja töissä hän on onneksi pärjännyt todella hyvin.
Kannattaa vanhemmille puhua tästä, että järjestäisivät sut tutkimuksiin. Tätä ADHD:tä ei oikein pysty ymmärtämään, miten paljon se vaikuttaa kaikkeen, ennen kuin saa sopivan lääkityksen niin että pään sisälle laskeutuu hiljaisuus ja pystyy keskittymään. Eikä tylsiin asioihin tarttuminen ole ylivoimaisen vaikeaa. Lääkityksen lisäks pitää opetella kaiken maailman keinoja, joilla sen oman elämän saa sujumaan paremmin.
Mut tässä ADHD:ssä on myös omat hyvät puolensa, ei tämä pelkkää ankeutta ole! Mut kyllä tämä on asia mitä pitää opiskella, miten se vaikuttaa omaan elämään ja miten siitä omasta elämästä oppii selviytymään.
Tosi hyvä tähän aihepiiriin tutustumiseen on Mervi Juusolan kirja Levottomat aivot - ADHD ja Asperger. Itse kuuntelin tuon äänikirjana, äänikirjat tuntuu olevan hyvä juttu ADHD:lle kun lukemisessa voi ajatukset lähteä karkailemaan ties minne. Äänikirjaa voi kuunnella samalla kun häärii jotain muuta, vaikka piirtää tai siivoaa huonettaan.
Jos sä tänä keväänä päätät koulun, et ehdi enää sitä koulu psykologilla tutkia, mutta jos et voit hakeutua jonoon sinne.
Jos aloitat lukion tai ammattikoulun niin meet siellä koululääkärille. Terveyskeskus ei noita hoida koska ne kuuluvat kouluterveyden huoltoon.
Vierailija kirjoitti:
Adhd kirjoitti:
En ole viitsinyt kun kuulin eräänä päivänä, kun jutteli jonkun kanssa puhelimessa ja keskustelivat juurikin adhdsta ja saoi näin että verrattaen 1-luokkalaiseen jolla voisi olla adhd ja todettaisiiin se on paljon ymmärrettävämpää kuin se että 9-luokkalaisella tpdettaisiin yhtäkkiä adhd ja hän ei usko sen aitouteen😕 emt oli joku viikko sitten terveystarkastus ja vöitin siellä kiven kovaa ettei mitään ongelmia ole ni en viittis iha heti mennä sinnekkään😂💀
ADHD voidaan todeta "yhtäkkiä" vaikka vasta aikuisena, ja esim. lapsena on saattanut ilmetä "vain" uhmakkuutta. Oirekuva on yksilöllinen, ja haitan aste riippuu monista tekijöistä, kuten siitä, onko ihmisellä arjessaan selkeä rakenne (kouluikä) vai pitääkö pärjätä omillaan ja kyetä järjestelemään arkeaan (korkeakoulu, työelämä, perhe-elämä).
Tää on just niin tätä kun yksityiset antaa nykyään tätä diagnoosia joka toiselle. Adhd näkyy lapsuudesta asti.
Adhd kirjoitti:
En ole viitsinyt kun kuulin eräänä päivänä, kun jutteli jonkun kanssa puhelimessa ja keskustelivat juurikin adhdsta ja saoi näin että verrattaen 1-luokkalaiseen jolla voisi olla adhd ja todettaisiiin se on paljon ymmärrettävämpää kuin se että 9-luokkalaisella tpdettaisiin yhtäkkiä adhd ja hän ei usko sen aitouteen😕 emt oli joku viikko sitten terveystarkastus ja vöitin siellä kiven kovaa ettei mitään ongelmia ole ni en viittis iha heti mennä sinnekkään😂💀
Toi on ihan höpöhöpöä, etteikö muka myöhemmin voitais huomata. Jos on tarkkaamaton muoto (se mikä ennen oli ADD, nykyisin niitä kaikkia versioita sanotaan ADHD:ksi) niin sehän juuri jää huomaamatta, kun ei se lapsi riehu. Se on enemmän sellainen, joka uppoutuu ajatuksiinsa ja unohtelee. Kokeessa lukee tehtävän huonosti ja vastaa väärin tai laskee väärän asian, eikä sitä mitä kysyttiin. Tai ei huomaa ajoissa, et koepaperissa on toinenkin puoli. Luokassa hän ei ole häiriöks, joten ketään ei kiinnosta.
Jos on älykäs, niin lukiokin voi mennä vielä tosi hyvin. Huippuälykkäät voi selvitä korkeakouluopinnoistakin. Mutta useammin tulee jo lukiossa vaikeuksia, tai korkeakoulussa. Ne opinnot jää kesken, kun ei vaan suju. Tai sitten voi mennä niin, et aloittaa neljät eri opinnot ja kaikki jää kesken.
Se ADHD ei häviä minnekään sillä, että sulkee silmänsä. Sen kanssa elämä on raskasta ja vaikeaa, jos sitä ei mitenkään hoideta. Ja hoitoon tarvii sen diagnoosin ja diagnoosiin tarvii tutkimukset.
Enkä edes aloita siitä, miten moninkertainen itsemurhariski ADHD-ihmisillä on muihin verrattuna. Sanon vaan, et ota tää nyt vakavasti ja vaadi itselles apua! Sä oikeesti tarviit sitä ja oot ansainnu sen, että sut tutkitaan ja saat sitten oikeanlaista apua ja tukea, että sulla on mahdollisuus hyvään elämään. Vankiloissa on paljon ADHD-ihmisiä, jotka ei oo saanu diagnoosia ja niiden elämä on menny ihan pieleen :-(
Entäs jos juttelisit kouluterkkarille? Adhd ei estä kolumenestystä, mutta myöhemmissä opinnoissa voi olla lääkitsemättä hidaste. Oletko edes kokeillut puhua vanhemmillesi? Tee joku adhd-testi ja näytä heille tulos.