Milloin kertoa potentiaaliselle kumppanille sairaudesta?
Sairastuin tosi vakavasti keväällä 2020 ja oon ollut sinkkuna tähän asti. Sairauteni oli siis aivolaskimoveritulppa, eli ei sellasta mikä vaikuttaa kehenkään muuhun, mutta se on kuitenkin läsnä omassa elämässä edelleen. Lääkitys on pysyvä ja vaikuttaa esim. tulevaisuudessa lapsien hankintaan. Mitään jälkiä ei tästä sairaudesta ole jäänyt eikä se vaikuta elämässäni juurikaan. Elelen ihan samanlaista elämää mitä ennen sairastumista, etkä voisi koskaan tietää että mutta on jotain ollut ellen sitä kertoisi. Olen nyt vihdoinkin alkanut tuntea halua alkaa taas tapailla ihmisiä, mutta jännittää vähän parin vuoden tauon jälkeen. Eli mitä mieltä olette, missä vaiheessa kannattaa potentiaaliselle kumppanille jostain tämän tyyppisestä kertoa?
Kommentit (8)
Mä ottaisin ensi tapaamisella asian esiin, kumppanin pitää pystyä hyödyntämään sinut sellaisena kuin olet.
Ton lastenhankintajutun takia sanoisin, että ihan alkuvaiheessa.
Jos aiot olla aktiivinen treffaaja niin toisilla treffeillä (yhden kerran tavatuille ei mun mielestä terveysasiat kuulu ellei nyt oo jotain päällepäin näkyvää). Voit kertoa silleen että mitäs isoa tässä parin viime vuoden aikana oot kokenut.
Alkuvaiheessa ei kuitenkaan ekoilla treffeillä
Siinä vaiheessa kun sovitaan seurustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Ton lastenhankintajutun takia sanoisin, että ihan alkuvaiheessa.
Tähän lisään, että voin saada lapsia ihan normaalisti, mutta siihen vaan liittyy astetta korkeampi risti esim. verenvuodon suhteen (syön siis verenohennuslääkkeitä). En saa tulla vahingossa raskaaksi, koska ellei sitä huomattaisi nopeasti joutuisin tekemään raskaudenkeskeytyksen, koska tämänhetkinen lääke aiheuttaa sikiöiden kehityshäiriöitä. Raskauden pitää siis olla suunniteltu, koska jouisin vaihtaan lääkkeet ja mun raskautta ja vointia pitäis seurata tarkemmin.
Alkuvaiheessa. Jos parit treffit johtavat ihan tapailuun niin siinä vaiheessa kyllä kannattaa kertoa.
Siinä vaiheessa kun rupeatte puhumaan lastensaannista.