Ero tuli, anoppi otti paikkani

Ei taida kasvaa. Mutta eihän se sinun murheesi ole.

tuskin

Lapsen teit tuon kanssa, joten ei sullakaan kovin paljoa sitä järkeä päässä ole.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen teit tuon kanssa, joten ei sullakaan kovin paljoa sitä järkeä päässä ole.

Hiukan päälle kakskymppisenä alkoholistiperheen rikkinäisenä kasvattina ei ollut, ei. Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus kasvaa ja mennä eteenpäin.

Mitä väliä miehestä? Lapset mua huolettavat, jos toinen vanhempi ei osallistu.

Eiköhän se toisenpuolen anoppi vielä hoida muutkin miehen tarpeet.

Välikelmi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen teit tuon kanssa, joten ei sullakaan kovin paljoa sitä järkeä päässä ole.

Hiukan päälle kakskymppisenä alkoholistiperheen rikkinäisenä kasvattina ei ollut, ei. Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus kasvaa ja mennä eteenpäin.

Olet mennyt eteenpäin haukkumalla exääsi keskustelupalstalla?

Vaikuttaa kuin miehesi pitää sinusta vieläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Välikelmi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen teit tuon kanssa, joten ei sullakaan kovin paljoa sitä järkeä päässä ole.

Hiukan päälle kakskymppisenä alkoholistiperheen rikkinäisenä kasvattina ei ollut, ei. Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus kasvaa ja mennä eteenpäin.

Olet mennyt eteenpäin haukkumalla exääsi keskustelupalstalla?

Se on ijkävää, että erotaan ja vihataan.Voi sitä erota ystävinä jos ei muuten niin lasten takia. Kauhean ikävää kun on kerran rakastanut !

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä miehestä? Lapset mua huolettavat, jos toinen vanhempi ei osallistu.

Tämähän se ydinhuoli mullakin on, toisaalta nythän heillä ei sinänsä mitään hätää ole kun ex-anoppi hoitaa kaikki juoksevat asiat tehokkaalla curling -meiningillä - vielä. Toivo on kyllä salakavala vieras, se kuiskuttelee koko ajan korvaan että asiat saattaa muuttua paremmiksi ja enitenhän sitä omille lapsilleen toivoo.

Parempi se on, että anoppi on ohjeistamassa. Ei ole lapsilla ainakaan siis huonot oltavat.

Sinulle ap sanoisin, että jätä exän pohtiminen nyt ja keskity muihin asioihin.

Lähdit, koska mies ei hoida lapsiaan? Ja nyt ne hoitaa anoppi?

Vierailija kirjoitti:

Lähdit, koska mies ei hoida lapsiaan? Ja nyt ne hoitaa anoppi?

Hankala olla hyvä äiti jos parisuhde syö jaksamisen ja murentaa mielenterveyden. Minun ensisijainen prioriteettini on olla hyvinvoiva äiti mun lapsille, vaikka sitten vain joka toinen viikko.

No mut hieno juttu, että ex-anoppi tässä kohtaa ohjeistaa ja kasvattaa aikuista poikaansa esim. lasten iltapalan laittoon ja ehkä myös muuhunkin vastuunottoon, jos se on häneltä aiemmin jäänyt tekemättä. On niiden sun lastenkin sitten mukavampi olla siellä isän luona. Mitä kitiset?

Siitä, että anoppi ei ottanut sinua mitenkään huomioon siellä ollessaan, voi esittää monia oletuksia. Yksi on ainakin se, että meille vanhemmalle polvelle on aika ahdistavaa ja hämmentävää nää meidän lasten erot. Kun on huoli siitä omasta aikuisesta lapsesta ja niistä lapsenlapsista, ei tiedä oikein mitä tarkalleen on oman lapsen ja miniän (tai vävyn) välillä tapahtunut, ja miten toi mun oma lapsi nyt suhtautuu siihen miten nyt puhun tai en puhu tuon lapsen eksän kanssa. Tunteet menee ristiin rastiin, yksi ratkaisee tilanteen yhdellä lailla ja toinen toisella lailla. Ei meillekään tämmöisiä tilanteita varten ole mitään käsikirjaa.

Veljeni esimerkiksi kielsi minua, siskoaan, olemasta missään yhteydessä hänen eksäänsä! Olen heidän yhteisen lapsensa kummi, joten tietenkään en voinut ihan kieltoa noudattaakaan, kun lapsi on sen eksän lähihuollossa. Toisaalta lojaalisuudesta veljeäni kohtaan en kuitenkaan lähde ihan ystävöimään tämän eksänkään kanssa, esim. mökkikutsuja miehen eksälle ei nyt enää sitten tule jne.

Aika parantaa monenlaiset haavat, kun antaa sen vaan tehdä niin. Älä sinä jää märehtimään eksääsi tai tämän äitiä, pääasia että menet eteenpäin ja, että lapsesi ovat turvassa ja tallessa isän luona ollessaan.

MITÄ VÄLIÄ?

Seksiä voi olla tarjolla tai sitten ei... sovitko porukkaa... tiedossa ei vain seksiä vaan myös avioliitto ja jälkipolvea ja kaikkea mitä kuuluu 'ihanaan' elämään...

Avioliitto: kokoomus+sossut+kommarit - sehän sopii kun se on niiden oma sekopää porukka ja ateistit! Kolmen kimppa!

Koti-uskonto-isänmaa ei ole näistä minkään juttu!

Mulla on kuule vielä parempi tarina.

Meidän eron jälkeen mies muutti takaisin vanhemmilleen ja asuu siellä yhä! Pelaa kaikki päivät tietokonepelejä vielä melkein 40v ikäisenä, vanhemmat elättää, kuljettaa ympäriinsä ja ruokkii. Työt ei taida kiinnostaa. Siis näin oletan, että yhä tekee, koska teki vielä 8kk meidän eron jälkeen tätä. Nykyään en halua tietää enää, mitä hän tekee.

Minä yritin auttaa ja ponnistaa elämässä eteenpäin. Tuhlasin siihen monia vuosia. Läheisriippuvainen kun olin.

Harmi, kun olisi ollut nuorempana fiksumpi, eikä itse tullut rikkinäisestä perheestä. Meillä ei tosin lapsia, kuten sinulla. Itse en halunnut äidiksi, mutta se taisi johtua siitä, kun koin minulla jo olevan yksi mieslapsi. 

Käy katsomassa tuota Narsistin keskustelutyyli-ketjua. Se on pitkä. Aloittele sieltä suht loppupäästä, ellet jaksa kahlata kaikkea. Siellä on mieslapsista, anopeista, takaisin äidin helmoihin eron jälkeen palaavista miehistä. 

Välikelmi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdit, koska mies ei hoida lapsiaan? Ja nyt ne hoitaa anoppi?

Hankala olla hyvä äiti jos parisuhde syö jaksamisen ja murentaa mielenterveyden. Minun ensisijainen prioriteettini on olla hyvinvoiva äiti mun lapsille, vaikka sitten vain joka toinen viikko.

Millä tavoin parisuhde söi jaksamisen ja murensi mielenterveyden? Miksi edelleen käyt kahvilla?

Vierailija kirjoitti:

Välikelmi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdit, koska mies ei hoida lapsiaan? Ja nyt ne hoitaa anoppi?

Hankala olla hyvä äiti jos parisuhde syö jaksamisen ja murentaa mielenterveyden. Minun ensisijainen prioriteettini on olla hyvinvoiva äiti mun lapsille, vaikka sitten vain joka toinen viikko.

Millä tavoin parisuhde söi jaksamisen ja murensi mielenterveyden? Miksi edelleen käyt kahvilla?

Kun on rikkinäisestä perheestä ja lasisesta lapsuudesta, helposti toistaa kaavaa vielä aikuisuudessakin. Etsin itselleni puolison, joka toisti mulle tuttuja elementtejä ymmärtämättä niiden vahingollisuutta. Kun sitten kasvoin tajuamaan koko kuvion karmeuden, oli joiltain osin jo aika myöhäistä. Lapsuuteni käytin äidin juomisen mahdollistamiseen, nuoruuteni mieheni lapsellisen käytöksen mahdollistamiseen.

Välillä eteen tulee allekirjoituksia vaativia yhteisiä dokumentteja ym. käytännön asioita esim lasten yhteishuoltajuuden puitteissa. Lisäksi sen verran on kummallakin järkeä päässä että asialliset välit olis fiksua säilyttää ja yrittää lapsille näyttää mallia siitä, että käyttäytyä voi vaikkei yhdessä enää oltaiskaan.