Sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivänä kaupassakäynti on yhtä helvettiä
Kauppaan pääseminen on todella vaikeaa ja sitten viimeistään kassalla tietenkin se perhanan pääte ei otakaan lähimaksulla vaan on pakko laittaa kortti lukijaan. Siinä sitten käsi täristen nolona yritän kortilla osua sinne ja vaikuttaa normaalilta, vaikka koko illuusio on jo särkynyt ja kaikki ihmettelee ympärillä että mikähän narkkari tuokin on.
Kommentit (69)
Tiedän tunteen. Joskus kaupassa käynti on todella kiusallista.
Siihen tottuu kun tekee vaan säännöllisesti, muuta keinoa voittaa ahdistus ei ole, se ei ole helppoa, mutta kannattavaa sun oman elämänlaadun kannalta.
Ajattelet liikaa mitä muut ajattelevat sinusta, siinä on koko ongelman ydin. Ketään ei oikeasti kiinnosta. Maski naamaan ja pipo päähän ja menoksi
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta. Käytä itsepalvelukassoja.
Sitten saa unohtaa alelaputetut tuotteet.
Mitä sosiaalista kanssakäymistä sen maksupäätteen kanssa on? Koetko että se kone vaatii kontaktia kun pyytää näpytellä muutaman numeron?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta. Käytä itsepalvelukassoja.
Sitten saa unohtaa alelaputetut tuotteet.
Niin? 1
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta. Käytä itsepalvelukassoja.
Niitähän vasta siinä ihmiskassalla jonottavat kyyläävätkin. Ooh, mitä toi tekee, ite skannailee tavaroita oooohh.
Pyydä lääkäriltä betasalpaajia. Propral on esim. hyvä. Vaimentaa paniikin tunteen ja poistaa käden tärinät.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sosiaalista kanssakäymistä sen maksupäätteen kanssa on? Koetko että se kone vaatii kontaktia kun pyytää näpytellä muutaman numeron?
Ihanaa kun ymmärrät ahdistuksesta kärsiviä täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset lyllertävät tädit norsun v i t t unaamoineen kaupoissa ottaa päähän.
Ja nehän just onkin sust kiinnostuneita? Luulet liikoja itsestäsi
sama sen takia rupesin käyttämään vain itsepalvelukassoja
Itsepalvelukassat tai kotiin tilaus.
Heti aamusta klo 7 tai vähän ennen sulkemisaikaa, ei ole paljon ketään.
Vai ei ihmisiä kiinnosta. Tätä hokevat on varmaan niitä samoja jotka ei pidä iltaisinkaan verhoja kiinni ja paistattelevat siellä näyteikkunassa. Oi kyllä, ihmisiä kiinnostaa ja itsekin kiinnitän aina huomiota kaikkeen joka kiinnittää huomion.
Vierailija kirjoitti:
Vai ei ihmisiä kiinnosta. Tätä hokevat on varmaan niitä samoja jotka ei pidä iltaisinkaan verhoja kiinni ja paistattelevat siellä näyteikkunassa. Oi kyllä, ihmisiä kiinnostaa ja itsekin kiinnitän aina huomiota kaikkeen joka kiinnittää huomion.
Itse olin joskus sosiaalisesti tosi ahdistunut ja kiinnitin huomiota kaikkeen olemattomaankin, ymmärrän sen tunteen.
Nyt kun ei tartte tarkkailla itseään ni miksi muutkaan kiinnostaisi. Tietty joku värikäs tatuointi, liehuva vaate, outo ääni voi hetkeksi viedä huomion, mutta ei sitä ihmistä sen kummemmin viitsi kyylätä.
En kiinnitä kassajonossa koskaan huomiota muihin asiakkaisiin, paitsi jos joku puhuu kovaan ääneen.
Tuosta Propralista voisi oikeasti olla apua ap:n ongelmaan. Se ei ole rauhoittava lääke, vaan beetasalpaaja, joka auttaa vapinaan ja muihin jännittämisen ruumiillisiin oireisiin. Vaikutuksen kesto on aika lyhyt eli riittäisi sopivasti kauppareissun ajaksi.
Sain itse parikymppisenä Propralia esiintymisjännittämisen oireisiin, ja se poisti oireet tehokkaasti.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mua jotenki ahdistaa se, et se kassa huomaa mun jännityksen ja alkaa jotenki kyttää ja kattoo, et mikähä pöpi toi on, ei kaikkien kohdalla tule, mutta jotkut tietyt esim.komea mies kassalla saa nolostelemaan, varsinki seki vielä, jos ostan tupakkaa pelkään, että mitä merkkiä se oli ja sit alan änkyttää tjn. Paniikki ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenki ahdistaa se, et se kassa huomaa mun jännityksen ja alkaa jotenki kyttää ja kattoo, et mikähä pöpi toi on, ei kaikkien kohdalla tule, mutta jotkut tietyt esim.komea mies kassalla saa nolostelemaan, varsinki seki vielä, jos ostan tupakkaa pelkään, että mitä merkkiä se oli ja sit alan änkyttää tjn. Paniikki ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä minäkin.
Siis unohdan merkin, kun muutenki huono muisti, välillä pelkkä silmiin katsominenki ahdistaa, kamalaa, pääsis vaan tästäki vaivasta, kesällä huomasin, että aurinkolasit päässä helpompaa, kun kukaan ei näe mun hämmentynyttä ilmettä.
Ahdistus pahenee jos siitä ei koskaan saa lomaa eli käytä välillä lääkettä, propral on hyvä. On kai muitakin betasalpaajia mutta tuo toimii hyvin melkein kaikilla.
Mulla on ollut sama vika, mietin välillä sitä että mikä on mennyt pieleen kun keho tavallaan pettää. Se tekee sen mitä vähiten haluaisi eli panikoi kun haluaisi olla rauhassa. Mikä on rikkonut suhteen omaan itseen ja miten sen voisi parantaa. Miten mahtavaa olisi jos pystyisi edes vähän hallitsemaan reaktioitaan.
Ei ketään kiinnosta. Käytä itsepalvelukassoja.