Alzheimeria sairastavan vanhuksen monipuoliset aktiviteetit, kaipaako niitä?

Ei kaipaa. Osa kaipaa omaa rauhaa. Joillekin on painajaista jatkuva laulu, tv, yliaktiivisuus, kirkkaat valot ja ohjelma. Eihän nuoremmatkaan jaksa niitä, vaan voimia kerätään. Normaali elämä on tuota rauhallisempaa. Ja jos on aktiivinen hlö varmaan tekisivät jotain muuta, yksittäisten ihmisten kanssa, jota ovat tehneet ennen sairautta.

Olet ihan oikeassa. Tärkeintä on, ettei vanhusta unohdeta. Pienet, turvalliset ympyrät ovat varmaan enemmän muistisairaan mieleen kuin vaihtuvat paikat ja hälinä. Riippuu persoonastakin toki, mutta yleensä tuttuus ja rutiinit ovat tärkeitä muistisairaalle.

Ei kaipaa eikä jaksa sirkushuveja. Onko yksityisessä hoitokodissa vai miten olette saaneet laitoshoitoon vielä ulkopuoliseen maailmaan osallistuvan potilaan? Oma omainen hädin tuskin enää puhuu, ei juurikaan jaksa mitään muttei puhettakaan laitospaikasta

Nimenomaan ei liikaa ärsykkeitä ja "aktiviteeteja".

Hyvät arkirutiinit ja rauhallinen ympäristö.

Sairauden myötä kyky suodattaa ympäristön ärsykkeitä huononee ja aiheuttaa vain levottomuutta ja ahdistuneisuutta.

Olet oikeassa👍

Vierailija kirjoitti:

Ei kaipaa eikä jaksa sirkushuveja. Onko yksityisessä hoitokodissa vai miten olette saaneet laitoshoitoon vielä ulkopuoliseen maailmaan osallistuvan potilaan? Oma omainen hädin tuskin enää puhuu, ei juurikaan jaksa mitään muttei puhettakaan laitospaikasta

Yksityisessä.

Ei näytä ilahtuvan meidänkään tulosta, hermostuu, vääntelee käsiään... oletteko nähneet elokuvan Rainman? Samaan tyyliin toistelee päivän ohjelmaa, ateria-ajat tärkeitä. Kertoo joka kerran saman ruuan,toistelee muutamia lauseita. Taidenäyttely tai muu "henkinen virike" tuntuu minusta ajatuksena kuin en hyväksyisi, että sen aika on ohi nyt. Ap

Kunhan vähän ohjaa vaikka kierroksen, että katselee kukkia ja maisemia. Omaa aloitekykyä harvalla on, muuta kuin kävellä päämäärättömästi.

Kuulostaa ettei omaisenne nauttisi tuollaisista aktiviteeteista. Miten on, onko hoivakodissa edes resursseja tuollaiselle toiminnalle?

Ja muuten, olisiko näitä toimintoja kaipaileva perheenjäsen sellaisessa tilanteessa, että voisi tarjota noita ravintoloita, näyttelyjä jne. hänelle - vai onko kysymyksessä jokin kiva, jonka se tunnettu "joku muu" saisi mielellään hoitaa?

Sehän riippuu aivan siitä, missä vaiheessa tauti on.  Sehän etenee koko ajan, ja lääkkeillä hidastetaan sitä etenemistä.

Jos haluaa käyttää omaistaan ravintolassa syömässä, niin kyllähän se käy.

Etenkin kun on vielä niin reipas, että kykenee itse syömään.

Eivät kaikki Alzerheimer potilaat todellakaan ole samanlaisia, kaukana siitä.

Hyvin monet ymmärtävät edelleen kaiken puheen ja pystyvät myös puhumaan.

Heillä on tallella edelleen hajuaisti ja makuaisti ja kuuloaisti.

Ja kyllä totisesti aivan tavallisissakin julkisen sektorin pienissä hoivakodeissa järjestetään vaikka minkälaista toimintaa heille.   Voidaan leipoa yhdessä piparkakkuja joulun alla, joulukuusta aulaan koristellaan yhdessä.   Askarellaan yhdessä ja joskus käydään kaupunkireissukin yhdessä osan kanssa.

Miksi kummassa oletetaan noiden potilaiden pitäis vain maata petissä, tai istus tuolissa aulassa, kun tv auki.

On myös henkilökunnalle miellyttävämpää tehdä töitä kun osastolla on tekemisen meininki ja virkeitä ja liikkuvia potilaita.  Sellainen työ on palkitsevaa, aivan toista kuin hoitaa suoraan petiin vaiteliaat potilaat.

Julkisissakin hoivakodeissa käy vapaaehtoisesti eri ryhmiä esiintymässä, on näytelmää on lauluesityksiä, käy soittajia joiden tahdissa pistetään jopa tanssiksi.

Riippuu aivan hoitopaikasta ja ideologiasta ja johtajasta, miten missäkin paikoissa toimitaan.

Eivät kaikki hoitopaikat ole samanlaisia, eikä kannata kommentoida niiden, joilla ei asiasta ole omakohtaista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei omaisenne nauttisi tuollaisista aktiviteeteista. Miten on, onko hoivakodissa edes resursseja tuollaiselle toiminnalle?

Ja muuten, olisiko näitä toimintoja kaipaileva perheenjäsen sellaisessa tilanteessa, että voisi tarjota noita ravintoloita, näyttelyjä jne. hänelle - vai onko kysymyksessä jokin kiva, jonka se tunnettu "joku muu" saisi mielellään hoitaa?

Taisin kirjoittaa epäselvästi. Ei toki hoivakoti tarjoaisi tällaisia aktiviteetteja, vaan minä. Kauempana asuvan perheenjäsenen ehdotuksista, minne voisimme mennä ja miten tärkeää se olisi vanhuksen henkisen vireyden säilymisen kannalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei omaisenne nauttisi tuollaisista aktiviteeteista. Miten on, onko hoivakodissa edes resursseja tuollaiselle toiminnalle?

Ja muuten, olisiko näitä toimintoja kaipaileva perheenjäsen sellaisessa tilanteessa, että voisi tarjota noita ravintoloita, näyttelyjä jne. hänelle - vai onko kysymyksessä jokin kiva, jonka se tunnettu "joku muu" saisi mielellään hoitaa?

Taisin kirjoittaa epäselvästi. Ei toki hoivakoti tarjoaisi tällaisia aktiviteetteja, vaan minä. Kauempana asuvan perheenjäsenen ehdotuksista, minne voisimme mennä ja miten tärkeää se olisi vanhuksen henkisen vireyden säilymisen kannalta. Ap

Vireyden kannalta sillä voi olla merkitystä. Toki muistisairauden eteneminen on aina yksilöllistä ja joillekin vaihtelevilla aktiviteeteilla on enemmän merkitystä kuin toisille. Muistisairaan viihdyttäminen taas usein on hyvin vaikeaa. Kuten mikä tahansa aivosairaus muistisairaus usein tylsistyttää ihmistä, juuri mikään ei huvita parasta "viihdykettä" on se että elämä on melko yksitoikkoista.

Hän sanoo aina, ettei halua. Tämän perheenjäsenen mielestä se on vain tapa ja jos kuitenkin 'vaatii' vanhusta lähtemään, hän kyllä nauttii aktiviteeteistä, vaikkei aina osaakaan sitä näyttää.

Olen vähän kahden vaiheilla, miten paljon kannattaa vain jäädä sinne hoivakotiin seuraksi ja miten paljon viedä häntä vastusteluista huolimatta ulkomaailmaan. Jos vanhukselta kysyy, hän ei halua koskaan pois, ei edes ulos, kesälläkään. Ap

Senkaltainen liikkuminen, mihin vielä kykenee auttaa säilyttämään lihaskuntoa sekä toimintakykyä, vaikka sairaus edetessään niitä vääjäämättä viekin ja voi auttaa ainakin jossain määrin säilyttämään henkistä vireyttäkin. Ulkona kävelylenkillä voi katsella maisemia ja vuodenaikojen vaihtelua ja muistella matkan varrelta tuttuja juttuja. Tuolilta ylösnousutreeni pöydän reunasta tai rollaattorin kahvoista kiinni pitäen tarpeen mukaan avustettuna auttaa säilyttämään kävelykyvyn säilymiselle tärkeimpien eli reisilihasten lihasvoimaa ja muukin jumppaaminen saattaa olla mieluista tekemistä, vaikka vaatinee aloitekyvyn vähenemisen vuoksi paljon tsemppaamista ja ehkä auttamistakin. Omalle omaiselleni mieluista on ollut näiden lisäksi ison pallon potkuttelu ja heittely sekä yhdessä laulelu, laulukykyhän säilyy useimmiten puhekykyä pidempään. Vieraaseen hälyiseen paikkaan joutuminen voi sen sijaan olla muistisairaalle ennemminkin hämmentävä ja jopa ahdistava kokemus kuin virkistävä asia ja myös melko paljon lepoa kaipaavalle voimia vievä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei omaisenne nauttisi tuollaisista aktiviteeteista. Miten on, onko hoivakodissa edes resursseja tuollaiselle toiminnalle?

Ja muuten, olisiko näitä toimintoja kaipaileva perheenjäsen sellaisessa tilanteessa, että voisi tarjota noita ravintoloita, näyttelyjä jne. hänelle - vai onko kysymyksessä jokin kiva, jonka se tunnettu "joku muu" saisi mielellään hoitaa?

Taisin kirjoittaa epäselvästi. Ei toki hoivakoti tarjoaisi tällaisia aktiviteetteja, vaan minä. Kauempana asuvan perheenjäsenen ehdotuksista, minne voisimme mennä ja miten tärkeää se olisi vanhuksen henkisen vireyden säilymisen kannalta. Ap

Vireyden kannalta sillä voi olla merkitystä. Toki muistisairauden eteneminen on aina yksilöllistä ja joillekin vaihtelevilla aktiviteeteilla on enemmän merkitystä kuin toisille. Muistisairaan viihdyttäminen taas usein on hyvin vaikeaa. Kuten mikä tahansa aivosairaus muistisairaus usein tylsistyttää ihmistä, juuri mikään ei huvita parasta "viihdykettä" on se että elämä on melko yksitoikkoista.

Muistisairaan aktiviteetiksi kannattaa hankkia/tehdä hypistelymuhvi tai -tyyny/viltti (Twiddle muff, Fidget blanket) On tekemistä niille väänteleville käsille.

Vierailija kirjoitti:

Hän sanoo aina, ettei halua. Tämän perheenjäsenen mielestä se on vain tapa ja jos kuitenkin 'vaatii' vanhusta lähtemään, hän kyllä nauttii aktiviteeteistä, vaikkei aina osaakaan sitä näyttää.

Olen vähän kahden vaiheilla, miten paljon kannattaa vain jäädä sinne hoivakotiin seuraksi ja miten paljon viedä häntä vastusteluista huolimatta ulkomaailmaan. Jos vanhukselta kysyy, hän ei halua koskaan pois, ei edes ulos, kesälläkään. Ap

Voithan joskus kokeilla vaikka sitä kahvilla käyntiä, jos on aikaisemmin sellaista kahvila kahvittelua harrastanut. Varaudu valitsemaan hänen puolestaan kahvileivät, jos häneltä itseltään ei tuo onnistu. Tuo tapahtuma on kuitenkin aika nopea ja siitä saa aika hyvän kuvan, mitä tykkää käynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei omaisenne nauttisi tuollaisista aktiviteeteista. Miten on, onko hoivakodissa edes resursseja tuollaiselle toiminnalle?

Ja muuten, olisiko näitä toimintoja kaipaileva perheenjäsen sellaisessa tilanteessa, että voisi tarjota noita ravintoloita, näyttelyjä jne. hänelle - vai onko kysymyksessä jokin kiva, jonka se tunnettu "joku muu" saisi mielellään hoitaa?

Taisin kirjoittaa epäselvästi. Ei toki hoivakoti tarjoaisi tällaisia aktiviteetteja, vaan minä. Kauempana asuvan perheenjäsenen ehdotuksista, minne voisimme mennä ja miten tärkeää se olisi vanhuksen henkisen vireyden säilymisen kannalta. Ap

Vireyden kannalta sillä voi olla merkitystä. Toki muistisairauden eteneminen on aina yksilöllistä ja joillekin vaihtelevilla aktiviteeteilla on enemmän merkitystä kuin toisille. Muistisairaan viihdyttäminen taas usein on hyvin vaikeaa. Kuten mikä tahansa aivosairaus muistisairaus usein tylsistyttää ihmistä, juuri mikään ei huvita parasta "viihdykettä" on se että elämä on melko yksitoikkoista.

Muistisairaan aktiviteetiksi kannattaa hankkia/tehdä hypistelymuhvi tai -tyyny/viltti (Twiddle muff, Fidget blanket) On tekemistä niille väänteleville käsille.

Hypistellä ehkä rauhoittaa mutta ei välttämättä aktivoi aivoja. Molemmat ainakin jossain kohtaa ihan tarpeellisia muistisairaalekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän sanoo aina, ettei halua. Tämän perheenjäsenen mielestä se on vain tapa ja jos kuitenkin 'vaatii' vanhusta lähtemään, hän kyllä nauttii aktiviteeteistä, vaikkei aina osaakaan sitä näyttää.

Olen vähän kahden vaiheilla, miten paljon kannattaa vain jäädä sinne hoivakotiin seuraksi ja miten paljon viedä häntä vastusteluista huolimatta ulkomaailmaan. Jos vanhukselta kysyy, hän ei halua koskaan pois, ei edes ulos, kesälläkään. Ap

Voithan joskus kokeilla vaikka sitä kahvilla käyntiä, jos on aikaisemmin sellaista kahvila kahvittelua harrastanut. Varaudu valitsemaan hänen puolestaan kahvileivät, jos häneltä itseltään ei tuo onnistu. Tuo tapahtuma on kuitenkin aika nopea ja siitä saa aika hyvän kuvan, mitä tykkää käynnistä.

Siis teemmekin tätä. Kahvilla, ruokapaikoissa ja jopa niissä näyttelyissä. Minua vain kovasti mietityttää 'raahata' halutonta vanhusta mukanani 'virkistymässä' ja pelkään olevani hakoteillä. Miten toimia parhaiten? Usein lyhyitä vierailuja hoivakotiin ja sään salliessa pieni kävelylenkki, eikä sen kummempaa? Ap