Keski-ikäinen - Millaisiin piirteisiin kiinnittäisit huomiota, jos nyt etsisit aviopuolisoa tai kumppania?

Että asuu omillaan, on siisti ja hiljainen.

Alkoholin käyttö pitää olla samanlaista kuin itsellä, eli max lasillinen viiniä joskus ja jouluna. Samanlainen lapsitilanne (lapsia on ja lapsiluku täynnä). Vakaa talous, työ on, ei riippuvuuksia, ei mt-ongelmia, normaali paino. Edellisestä erosta jo riittävästi aikaa.

Osaa keskustella ja näyttää tunteensa. Tämä taito on ihan ylitse muiden! Muuten en lämpene seksuaalisesti, jos tunneyhteys puuttuu.

Minä erosin 42 v. Tärkein kriteeri uudelle kumppanille oli tunne-elämän tasapainoisuus.

Keski-ikäiset ukot tuijottaa mua esim. ruokakaupassa. Täå on aika uusi ilmiö, alkanut 5 vuoden sisään. Mä oon 35, mutta nuorekkaan näköinen, normaalipainoinen ja keskipituinen. En pukeudu huomiota herättävästi vaan aika mukaviin vaatteisiin. En käytä meikkiä juuri koskaan. Ehkä sen ikäiset pitävät luonnollisista naisista? Vähän nuoremmista mutta ei alle kolmekymppisistä?

Näistä vastauksista näkyy se, että jokainen hakee vastakohtaa sille, mikä oli aiemman suhteen ongelma.

Kysytäänkö tässä nyt vain seurustelevilta ihmisiltä asiaa vai voiko ikisinkutkin vastata?

Vierailija kirjoitti:

Kysytäänkö tässä nyt vain seurustelevilta ihmisiltä asiaa vai voiko ikisinkutkin vastata?

Saa

Varmaan toivoisin hänen pitävän huolta itsestään ja terveydestään. Ei siis tarvitsi olla mikään kuntosali-fanaatikko mutta, jos edes jotain.

Nyt kärsin suunnattomasti, kun mieheni makaa sohvalla kaiken vapaa-ajan, ei tee mitään. On lihonnut aivan älyttömän paljon, kymmeniä kiloja, ja siitä huolimatta syö lihapiirakoita kylmänä ja lenkkimakkara päälle. Hän ei huolehdi itsestään, ulkonäöstään tms. Pukeutuu huonosti pieniin, rikkinäisiin ja vanhoihin vaatteisiin. Suuttuu hirvittävästi, jos yritän ohjata siinä.

Vierailija kirjoitti:

Osaa keskustella ja näyttää tunteensa. Tämä taito on ihan ylitse muiden! Muuten en lämpene seksuaalisesti, jos tunneyhteys puuttuu.

Tämä myös itselläni. Olin pitkään jämähtänyt suhteeseen, jossa mies ei osannut puhua ja minä en tästä syystä sitten "uskaltanut" puhua ns. vakavista asioista.

Puhumisen ja kuuntelemisen lisäksi toisen huomioiminen, ystävällisyys ja huumorintaju ovat tärkeitä. Ja että mies tulee omillaan toimeen.

Mä en ole enää ihan kyllä AP:n mainitsemassa tilanteessa, sillä olen eronnut jo yli vuosi sitten ja tapailen uutta (edellä kuvatun laista) miestä.

Tupakointi on ehdoton ei eikä alkoholiakaan tarvitse ottaa kuin joku onnittelumalja. Kotitöistä pitää osata huolehtia oma-aloitteisesti ja ruokaa pitää osata laittaa. Huumorintajun pitää natsata ja toisen seurassa pitää saada olla oma itsensä. Perusjutut kuten rahankäyttö pitää olla tietenkin hallussa.

Omillaan toimeentuleminen, rehellisyys, avoimuus, miten kohtelee muita ihmisiä. Ei alkoholiongelmaisia.

Ei pitäis olla kovin isot kriteerit mutta onhan ne koska olen ylipainoinen 45-vuotias nainen. 

Henkinen kypsyys on ainakin todella tärkeää, osataan keskustella asioista, näyttää omat tunteet ja huomioidaan myös ne toisen tunteet ja otetaan vastuu omista teoista.

Vierailija kirjoitti:

Näistä vastauksista näkyy se, että jokainen hakee vastakohtaa sille, mikä oli aiemman suhteen ongelma.

Tai sitten kertoo sen, mikä aiemmin oli kunnossa.

Ehdottomasti yhteiset harratukset. Itselläni liikunta, luontoretkeily, sivistävät ja elämykselliset matkat, terveellinen ruoka, asuminen, jne.

Älykkyysosamäärä mielellään yli 125 ja omaa hyvin intuition. Huumorintajuinen, tietysti.

Ehdottomasti haluan, että polttaa tupakkaa, niin Einsteinikin teki aikoinaan, eikä sylje lasiin.. 

Ammattiasemalla tai koulutuksella ei ole mitään merkitystä ainakaan minulle. 

Ehdottomasti ei saa olla kateellinen, eikä valehtelija tyyliin sanoo yhtä ja tekee toista. 

On narsisti, muttei tietysti omaa narsistista persoonallisuushäiriötä.

Näkisin paremmaksi olla etsimättä. Jos jonkun kelpuutan hän on toivottavasti rauhallinen, eikä kadehti toisia, eikä vedä raivareita niin tuttujen kuin tuntemattomienkin asioista. Kahdehtimisen kohde ei ole vanha pappa, joka ajaa teslalla ruokakauppaan ja toinen näkee asiakseen alkaa haukkumaan tuon tuntemattoman niin fyysisiä kuin arveltuja psyykkisiäkin ominaisuuksia. 

Noiden tasapainoinen persoona-tyyppisten itsestäänselvien perusvaatimusten lisäksi haluaisin, että se mies pitäisi minua viehättävänä ja vetävänsä ja himoitsisi minua.

En ottaisi ikinä enää himourheilijaa, jonka kaikki kaverit on urheilupiireistä. Joku rauhallinen älykkö joka viihtyy nenä kirjassa ja kulttuurimatkoilla, kiitos!

Näin 45-vuotiaana ja kahdesti eronneena sanoisin kaksi asiaa: Yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia täytyy olla, suhde ei pitkään pysy kasassa jos parilla ei ole paljon muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset ja hailakka muisto alkuihastuksesta. Lisäksi täytyy olla mielenterveys ja tasapaino - helposti sitä tuntee empatiaa esimerkiksi masentunutta kohtaan tai näin miehenä en ymmärtänyt syömishäirön vakavuutta ja vaikutuksia kaikkeen. Mutta sen opin, että elämä on todella raskasta mielenterveyden häiriöistä kärsivän ihmisen kanssa, enkä siihen enää lähde.