Keski-ikäinen - Millaisiin piirteisiin kiinnittäisit huomiota, jos nyt etsisit aviopuolisoa tai kumppania?

Rehellisyys, hyväsydämisyys, rohkeus kulkea omaa tietään

Olin 51, kun tapasin nykyisen puolisoni. Ulkonäkö oli tottakai tärkeä; parisuhde on intiimi suhde, joten on tärkeää, että toinen on puoleensavetävä eli häntä haluaa katsella, kosketella, harrastaa seksiä hänen kanssaan.

Arvomaailma, tausta ja tulevaisuuden tavoitteet olivat myös tärkeitä. Se, ettei hänellä ollut enää kotona asuvia lapsia eikä haaveita mistään uusperheestä. Samanlainen koulutustausta, samanlainen suhtautuminen rahaan olivat myös tärkeitä.

Joustavuus, kykyä venyä jonkun toisen vuoksi myös asioihin, mitkä ei ole itselle mukavia (tärkeää, jos lapsia, että voi lasten vuoksi venyä tarvittaessa), epäitsekkyys.

Nämä kumpuaa mulla siitä, että lasten tultua kuvioihin mies ei osallistunut mihinkään, mikä olisi vaatinut häneltä omien menojen puljaamista. Kaikki kaatui mun niskaan ja vain mun piti luopua kaikesta omasta. Olen sittemmin eronnut.

Enempää lapsia en ole tekemässä, että ehkä jos uudelleen menisin suhteeseen tämä ei olisikaan tärkeää, kun ei olisi samaan tapaan yhteisiä vastuita. Uuden kumppanin voisin siis ottaa vaan ihan kuumuuskertoimen ja miellyttävän seuran perusteella.

Jos nyt etsisin miestä, niin kiinnittäisin huomiota avoimuuteen ja puheliaisuuteen, sosiaalisuuteen. Nykyisessä suhteessa mies on hyvin pitkälti itsekseen viihtyvä introvertti, jonka käytöstä sosiaalisissa tilanteissa saan usein vähän jännittää, eikä hän viihdy missään perhejuhlissa tms. Se on aika raskasta minulle, kun olen itse sosiaalinen ja puhelias, haluaisin kutsua sukulaisia ja ystäviä usein kylään jne. En silloin seurusteluvaiheessa ja ennen lapsia osannut ajatella, miten piirre myöhemmin vaikuttaisi kaikkeen, vaikka toki tuon sosiaalisen taitamattomuuden jo silloin huomioin (ja lakaisin maton alle).

Vierailija kirjoitti:

Joustavuus, kykyä venyä jonkun toisen vuoksi myös asioihin, mitkä ei ole itselle mukavia (tärkeää, jos lapsia, että voi lasten vuoksi venyä tarvittaessa), epäitsekkyys.

Nämä kumpuaa mulla siitä, että lasten tultua kuvioihin mies ei osallistunut mihinkään, mikä olisi vaatinut häneltä omien menojen puljaamista. Kaikki kaatui mun niskaan ja vain mun piti luopua kaikesta omasta. Olen sittemmin eronnut.

Tässä sama. En ole eronnut, mutta tunnistan tilanteen. Joustaminen ja epäitsekkyys avainsanoja, niitä vaatisin nyt, jos etsisin kumppania. Ja olisin todella varovainen, jos huomaisin ettei noita piirteitä ole.

Olen keski-ikäinen nainen. Ulkonäöllisten piirteiden suhteen maku on muuttunut parissakymmenessä vuodessa täysin! Tätä on joskus oikein taivasteltu naisporukalla, kun en ole ollenkaan ainoa. Kaksikymppisenä katselin sillä silmällä rock-äijiä, pitkä liehuva letti, kettingit ja niitit oli kuuminta mitä tiesin. Nykyään en voisi kuvitella löytäväni mitään kuumaa esim. pitkässä tukassa. Pidän aika isokokoisista, harteikkaista, parrakkaista miehistä, en missään nimessä mistään bodareista, vaan päin vastoin saa olla vähän vatsaakin. Hymy on tärkeä ja herrasmiehen käytöstavat, sellaisiin taas en parikymppisenä paljon huomiota kiinnittänyt.

Nyt haluaisin jonkun luonnonläheisen tyypin, jonkinasteisen eräjorman. Nuorena tuli valittua vannoutunut kaupunkilainen. Haluaisin myös vaihteeksi tosikon, jollainen itsekin olen, eikä mitään vitsinvääntäjää!

Samanlaisen arvomaailman ja suurinpiirtein saman älykkyystason omaava mies. Raha-asiat pitää olla kunnossa, eikä saa olla mitään addiktioita. Ulkonäkö siisti ja huoliteltu, mutta ei mikään miesmalli tarvitse olla.

Nuorempana pidin komeista tyhjäpäistä, joiden arvomaailma poikkesi omastani.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäiset ukot tuijottaa mua esim. ruokakaupassa. Täå on aika uusi ilmiö, alkanut 5 vuoden sisään. Mä oon 35, mutta nuorekkaan näköinen, normaalipainoinen ja keskipituinen. En pukeudu huomiota herättävästi vaan aika mukaviin vaatteisiin. En käytä meikkiä juuri koskaan. Ehkä sen ikäiset pitävät luonnollisista naisista? Vähän nuoremmista mutta ei alle kolmekymppisistä?

Voi ihan hyvin pitää paikkansa. Olet jo naisellinen, mutta et liian tyttömäinen.

-m42

-Terve, tasapainoinen ihminen. Ei huomattavasti ylipainoinen eikä laiha luikku. Ei alkoholiongelmainen. Ei tupakoi. Harrastaa urheilua. Ei vakavia mt-ongelmia

-Pitää olla työ ja taloudellinen toimeentulo, ei tarvitse olla rikas.

-Ei pieniä lapsia

-Ei puhu ex:stä koko ajan pahaa. Huoltajuusriita ehdoton ei.

-myönteinen elämänasenne, joustavuus, hänen kanssaan voi nauttia elämästä.

-molemminpuolinen kipinä ja viehätys

Tämä on aika vaikea kysymys. En tehnyt aikanaan järkipäätöstä. Kuinka olisin edes siihen pystynyt 20-vuotiaana? Se oli jalat alta vievä rakkaus, en osaa katua.

Välillä mietin, miten erilaisia esim. opiskeluvuodet olisivat olleet, jos olisimme edes tasapuolisesti tukeneet toisiamme, sen sijaan, että kannattelin kumppania läpi hänen opintojensa. Tein ratkaisuja, jotka tuntuivat siinä hetkessä oikeilta ja vasta vuosien jälkeen osoittautuivat vääriksi. Me olimme kaksi vaillinaista ihmistä ja yritimme parhaamme, kunnes emme enää löytäneet yhteistä tietä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Näistä vastauksista näkyy se, että jokainen hakee vastakohtaa sille, mikä oli aiemman suhteen ongelma.

Näinpä. Virheistä oppii eikä niitä halua toistaa, ei järkevä ihminen ainakaan.

Tää ketju pitää näyttää niille miehille, jotka luulee, että kaikki naiset haluaa laatikkoleukaisen, pitkän statusmiehen. Ainiin, 'kaikki naiset' tarkoittaakin vain nuoria, kauniita ja hoikkia naisia, keski-ikäisiä yh:ita ei edes lasketa.

Rauhallinen, mutta innostuu esim.matkalle lähdöstä. Mahdollisimman vähän alkoholia käyttävä, ja hyväksyy sen etten juo ollenkaan. Lapsensa tehnyt jos lapsia haluaa (minä en). Viihtyy luonnossa.