Nykyajan äidit ovat avuttomia ja laiskoja pullamössöidiootteja!

joita naisen täytyy täyttää. Noin niinkuin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että elämme henkisesti (ei ehkä fyysisesti) raskaimpia aikoja, mitä tulee naisen elämään.

Ei tämä nyt ihan näinkään mene, että täälä solvataan ja käyttäydytään kuin puoliaivottomat apinat!

Heh, pistää vaan naurattamaan tollanen arvostelu,

ja mistä tämä purkautumisesi edes johtuu??



Lapseni voi hyvin pilttiruoasta huolimatta,

ja perhettäni ei häiritse se, että ruokaa löytyy max 2päivää kerrallaan kaapista.



Vauvanruoka kurssille voisinkin mennä :D!!!



Sinä olet varmaan täydellinen, hyvä sitten niin..



On hauskaa että muut tietää paremmin mitä perheeni tarvitsee. Onnellinen voi olla avuttomanakin, ehkä meidän energia suuntautuu sitten johonkin muuhun kuin pikkuasioista nipottamiseen.



Niin, koulun kotitaloustunnilla ainakin poltin vaniljakastikkeen kolmesti pohjaan :D :D!!

mutta kyllä muakin salaisesti hiukan naurattaa 20 ja siitä vanhemmat naiset, jotka ei osaa edes lihapullia tehdä saati ainakaan leipoa lapsensa synttäreille täytekakkua. Ymmärrän oikein hyvin, jos sitä ei tee, koska ei halua tai ehdi, mutta jos ei tee koska ei osaa...? Että ei sen verran ole peruskokkausta opettettu kotona? Ja tää koskee myös miehiä eli perusteet pitää kaikkien hallita.



Samoin kyllä jokaisella naisella ja miehellä pitäisi vasaran, poran ja ruuvimeisselin sen verran kädessä pysyä, että tarvittaessa saa edes taulun seinään jne.



Useimmat kavereistani (noin 35 v) ovat kyllä ihan "maalaisjärjen" omaavia, mutta on kyllä pari sellaista avutonta tapausta että ei uskoisi... ;)

kun kaikki ei osaa kaikkea ja on niitä, jotka vaan on niiiiin paljon lahjattomampia ihmisiä. Vaan enpä ole kuullut, että kukaan terve ihminen olisi kuollut nälkään vaikka ei kokata osaisikaan. Tahi että olisi jättänyt lapsensa ruokkimatta. Olisi tietty hienoa, jos kaikilla olisi tietyt perustaidot olemassa (kuka nekin sitten määrittelisi), mutta sittenhän ei kukaan tuntisi olevansa mitenkään toista parempi tai pääsisi pätemään millään palstalla! Sehän se vasta kauheata olisi!

Mistä moinen syytös?!

Itse olen 21v kotiäiti-opiskelija, mutta kotona saanut sellaisen kasvatuksen että jokainen siitä talosta lähtenyt osaa laittaa ruokaa ja hyvin monipuolistakin!! Itse olen joskus ajatellut samaa, kun on muutamasta tapauksesta kuullut. Nyt kun neljännen kerran vaihdoin paikkakuntaa, Jouduin taas huomaamaan että ei tääläkään nykyiset kaverini kuuluu niihin avuttomiin... En tiedä missä niitä oikeasti on kun en ole ketään vielä tavannut. Monet luokkakaverit leipovat täysin kaikki syömänsä leivät ja leivokset, siihen en minäkään sentään pysty :)

mutta meillä kotona oli niin, että äiti raatoi kieli vyön alla suursiivouksineen kaikkineen ja me lapset ei saatu tehdä oikein mitään, koska äidille se ei kelvannut. Mutta koulussa opin perkaamaan lahnan ja vähän muitakin juttuja ja omilleen muuttaessa sitten kaikenlaista muutakin. Tumpelo en ole.

Nykyäideillä vasta helppoa onkin, kun on joka vaivaan kodinkoneet, kuuma vesi tulee ja menee, netistä(kin) saa tietoa, ruokakaupat joka nurkalla jne. Mutta silti ollaan aivan pihalla: ei osata laittaa ruokaa, suunnitella ruokaostoksia päivää pidemmälle, ei siivota, olla rahan suhteen taloudellisia eikä osata (oikeasti!?) muitakaan kodin perusjuttuja. Pitää käydä joku kurssi, että osaa tehdä vauvalle ruokaa... Missä perusjärki, jolla pitäisi selvitä??? Entä olivatko omat äidit yhtä avuttomia/tyhmiä? Eikö teiltä vaadittu (tai opetettu) mitään omassa kotonanne? Missä olitte koulun kotitaloustunneilla? Ollaanko oikeasti noin yksinkertaisia vaiko vain laiskoja? Ei tajua, häh.

Ja siihen päälle yhteiskunnan pitäisi olla vastuussa ihan kaikesta ja tarjota ihan kaikki, koska eihän sitä ihminen voi jaksaa itse hoitaa lapsiaan saati niistä yhteiskuntakelpoisia kasvattaa.

Kysyy todellakin pullamössö, nuori äiti, joka ei oppinut kotona edes leivän leipomista..!

koe olevani uusavuton. Se on totta, että on varmaankin meidän kasvatuksen tulos tämä nykyinen sukupolvemme tila näin kärjistäen.



Edellisiin sukupolviin verrattuna lapsina ja nuorina ollaan saatu paljon huomiota, ollaan saatu tulla ja mennä miten halutaan eli siis leikkiä vapaasti, ei ole tarvinnut tehdä usein paljoakaan vanhempia auttaakseen eikä edes tarvinnut sanoa päivää naapurin tädille, on vaan "ymmärretty" se meidän Matti on niin ujo ettei sen tarvitse sanoa päivää. Tässä sitä nyt ollaan kun on käytöstavat hukassa eli toisten huomiointi, ajatellaan vaan omaa napaa ja laiskuus on ihan huipussaan kun ei mitään jaksaisi tehdä kun ei ole ikinä kummemmin tarvinnut ja nyt sitten pitää pyörittää kokonaista perhettä.

jos oletuksena on, että heidän äitinsäkin ovat olleet samanlaisia tumpeloita. Pullamössögeneration siis jo silloin?



Avuttomuus elämän perusasioissa on surullista.

tuli nälkä

(onko sellaista kuin ehkäisy olemassakaan?) mutta kun tulee puhe niiden hoitamisesta, aletaan vaikeroida kun lastenhoito on tylsää ja lapset rasittavia ja apuun huudetaan heti yhteiskuntaa.





Mun mielestäni ruuanlaitto on yhtä "vaikeaa" kuin lukutaito: JOS ihminen osaa lukea reseptin, hän osaa myös toteuttaa sen - mikäli on terve. Mikäli kotitalouskirja on hukkunut, löytää netistä ja Pirkka-lehdestä ym. miljoonittain ohjeita.

joka vauvan saatuaan on ollut ihan pihalla kaikesta: ei osaa ostaa vauvalle vaatteita, valittaa kun ei saa nukkua ja väsyttää, on hajalla kun ei saa tehdä samoja juttuja kuin ennen vauvaa (siis ei ole aikaa shoppailla, istua kampaajalla, tehdä manikyyriä ja juoda samppanjaa)...



Marttyroi, kuinka raskas synnytys oli ja kuinka kaikkien tulisi ottaa se huomioon - maailma pyörii vain oman navan ympärillä. Ristiäisissä tärkeintä oli, miltä äiti näyttää. Ei kiinnosta imettää vaikka maitoa tuleekin, kun ei saa juoda viinaksia. Vauva ei innosta, tuntuu et olisi äidille ihan sama vaikka kuolisi pois. :(





Asenne siis on se, että "ei aio olla superäiti" - mitä h*ttiä, luulisi oman lapsen olevan se maailman tärkein ihminen! Omansa eteen nyt ainakin haluaa antaa parastaan ja yrittää olla sille se paras äiti omalla tavallaan.

joka vauvan saatuaan on ollut ihan pihalla kaikesta: ei osaa ostaa vauvalle vaatteita, valittaa kun ei saa nukkua ja väsyttää, on hajalla kun ei saa tehdä samoja juttuja kuin ennen vauvaa (siis ei ole aikaa shoppailla, istua kampaajalla, tehdä manikyyriä ja juoda samppanjaa)...

Marttyroi, kuinka raskas synnytys oli ja kuinka kaikkien tulisi ottaa se huomioon - maailma pyörii vain oman navan ympärillä. Ristiäisissä tärkeintä oli, miltä äiti näyttää. Ei kiinnosta imettää vaikka maitoa tuleekin, kun ei saa juoda viinaksia. Vauva ei innosta, tuntuu et olisi äidille ihan sama vaikka kuolisi pois. :(

Asenne siis on se, että "ei aio olla superäiti" - mitä h*ttiä, luulisi oman lapsen olevan se maailman tärkein ihminen! Omansa eteen nyt ainakin haluaa antaa parastaan ja yrittää olla sille se paras äiti omalla tavallaan.

"Tosi on." Ja kerrot YHDESTÄ äidistä.... Eikös yleistäminen ole aika tyhmää...? Onni, ettei kaikki äidit ole kuvailemasi kaltaisia, se on tosi.

saatu esim. pestä pyykkiä, koska vain äiti osasi sen (omasta mielestään). Muitakaan kodin taitoja ei opetettu. Olen nyt neljän lapsen äiti enkä ihan avuton. Tarvittavat taidot olen sitten opetellut ja opetan niitä lapsillenikin. Yhtenä syynä juuri se, että osaavat sitten aikoinaan tehdä asioita ilman erillistä opettelua.



Se, mitä olisin lapsuudenkodistani toivonut, olisi se, että olisi oppinut enemmä tekemään työtä. Ettei sitten tulisi niin "yllätyksenä" arjen pyörittämisen työläys. Toisaalta, siihenkin olen opetellut ja opettelen kokoajan.



"Tekemällä jotain tulepi, tekemättä ei mitänä."



Hassua syyllistää äitejä siitä, että heiltä ei ole vaadittu tai heille ei ole opetettu kotitöitä!



Osaatko sinä, ap, kaiken, mitä sinulle ei ole lapsuudenkodissasi opetettu?

ja nykyihmiset yleensäkin. Kun ei olla opittu jo omassa kodissa, että töitä on tehtävä, se tulee laiskotteluun tottuneelle ikävänä yllätyksenä - ja johan masennutaan, kun elämä onkin paskaa.

Ja sekös sua harmittaa :D



Onneksi sentään osaan kasvattaa lapseni, antaa heille hellyyttä ja rakkautta, toisin kuin minun lapsuudessani oli tapana. Lapsille on 2 lämmintä ruokaa päivässä ja puhtaat vaatteet. Eli asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat. Ei kaikkien tarvi olla jotain supermarttoja.

Ei kai kaikki "nykyajan äidit" nyt aivan uusavuttomia ole! minä ainakaan en tunnusta! Kotona olen oppinut paljon kaikenlaista selvitäkseni elämästä (enkä nyt tarkoita vain kotitalousoppeja) ja jos joku ongelma tulee, osaan ottaa siitä selvää.

Tää seuraavan (itse kasvattaman) sukupolven mollaaminen taitaa olla maailman vanhin juttu! kolmenkymmenen vuoden päästä me "pullamössösukupolvi" taivastellaan täällä omien lastemme saamattomuutta...

jos kotona on äiti tehnyt kaiken puolesta, eihän nyt tytön tarvitse vielä mitään tehdä, saa asua kotona pitkälle aikuisuuteen tekemättä mitään ym niin ihmekös tuo on että mitään ei osata tehdä sitten kun olisi aika pitää omaa huushollia.



Itse opin jo kotona osallistumaan ja tekemään (oli pakko, kun meillä ei harrastettu ns vapaata kasvatusta).Töissä kävin viikonloppuisin jo yläasteikäisestä ja opin ettei raha puussa kasva jne. Kiitän kyllä nyt jälkeenpäin vanhempiani tästä vaikka nuorena välillä ketutti ja rankasti...