Nykyajan äidit ovat avuttomia ja laiskoja pullamössöidiootteja!

Itse olen 21-vuotias, poika 1v3kk ja pikkukakkonen tulossa. lapseni ovat tärkeintä maailmassa ja toivon todella että heille jää yhtä hyvät ja turvalliset muistot lapsuudesta kuin mulle itselleni jäi. Me asuttiin maalla ja vanhemmat opetti, tai siis siinä vaan opittiin kun tehtiin ja elettiin, elämän "perus"asiat. äidin kanssa leivottiin ja laitettiin ruokaa, pidän itsestäänselvyytenä sitä,että lapset osallistuu kotihommiin. Meillä jokavuotinen urakka oli polttopuut. Isä haki ne mettästä, pilkkoi ne sirkkelillä ja me sitten viskottiin ne ensin kuivamaan, sitten traktorin lavalle ja siitä vielä liiteriin. Sitten niitä piti tietysti kantaa viikottain myös sisälle :) oli puukiuas ja leivinuuni,jonka ttuomaa kodikkuutta kaipaan edelleen. Veljeni asuttaa tuota lapsuudenkotiamme nykyään naisensa kanssa, ja ihan pahaa tekee kun tämä "nykyaikainen" nainen ei lämmitä sitä uunia,ei leivo tms. No, mutta kukin tavallaan... Mulle siis kaikki tällainen leipominen, kotihommat ynnä muu tekeminen on tosiaan itsestäänselvää ja luonteenomaista, ja siksi en ymmärrä nykyaikaista kaupunkiasumista, eikö siellä oikeasti tehdä MITÄÄN?! leivon, teen lapsen ruuat itse, imetän mielelläni, en kaipaa viihteelle, parturiin, shoppaileen tms... En halua jeesustella, mutta sanompahan vaan kun ilmeisesti meistä nuorista äideistä oletetaan että ollaan kaikki uusavuttomia eikä välitetä lapsistamme.

ihmiset elää erilaista elämää... Olen 25 vuotias pienen pojan äiti. Asumme maalla järvenrannalla pienessä vanhassa omakotitalossa, kotiimme tulee pesuvettä pumpukla, juomatvedet haemme naapurista, kotimme lämpiää puilla, sähkö meillä toki on, vessa on ulkovessa ja pesutilat ovat ulkona pihasaunassa. Järvestä haemme pesuveden ja lämmitämme sen padassa. Olemme itse vapaaehtoisesti muuttaneet tänne, pidämme pienestä kodistamme (joka ei ole omamme). Vaivannäköä tämä vaatii, mutta on kivaa on. Leivon paljon ja laitan pojalle itse ruokaa.

en osaa kunnolla laittaa ruokaa, joka päivä pitää käydä kaupassa, siivous tökkii mutta teen sen sentään kerta viikkoon=D kotona on opetettu, mutta ruoanlaitto ei koskaan ole kiinnostanut mua, ei mitkään keittiöhommat. Jotenki vaan motivaatiota ei ole = keittiö = tappavan tylsä paikka. Nopeasti pitää vaan ruuat heittää pöytään, yleensä aina makaroonia ja kastiketta tai riisiä.

ehkä tosiaan liikaa tuli asiat nenän eteen omassa kodissa aikanaan. Tai sitten en vain ole ns. kotitalousihminen.

Omien lasteni mummi 70 v on kyllä ihan erilaianen

suurin ongelma on lapsen liian varhainen itsänäistäminen, ei pullamössöily. Vaaditaan siis lapselta liian aikaisin vastuuta ja itsenäisyyttä. Esim. 7 v. koulun jälkeen tuntikaupalla yksin...

Pojat menee armeijan jotta heistä tulisi miehiä.

Tytöt sitten emäntäkouluun oppimaan naistentöitä.

Mutta joo. Ei kannata yleistää :) Itsekin 22v kotiäiti. 2 lasta. Ruoanteko onnistuu kuin myös nikkarointi. Kyllä se niissä vanhemmissa vika on jos ei opeta lapsiaan! Kouluissahan nyt oppii jotakin, kokkauksesta siihen nikkarointiin. Mutta kyllä se kuuluu myös vanhemmille.

Mä olen jo ylittänyt 30-vuoden rajapyykin ja osaan kyllä tehdä ja teenkin itse kaksi lämmintä ruokaa päivässä (enkä pidä eineksistä), teen vauvanruuat itse, leivon lasten kanssa ja niin edelleen.

Yksi selkeä ero edelliseen sukupolveen kuitenkin on. Toisin kuin lasteni isovanhemmat otan huomioon vauvan yksilölliset tarpeet, vauvan viesteihin vastataan ja imetän vauvantahtisesti, heitä ei viedä hoitoon parikuisina töiden vuoksi (okei, äitiyslomat ovat nykyään pidempiä), lapset otetaan mukaan tekemään kotitöitä ja heidän kanssaan vietetään paljon aikaa, viedään harrastuksiin, heitä kuunnellaan, heille ei anneta tukkapöllyjä tai risua vaan osataan asettaa rajoja muutenkin jne.

Tiedän kyllä osittain mitä ajat takaa viestilläsi ja millaista äitityyppiä tarkoitat, mutta on liioittelua väittää että esim. 70-luvun tai vaikkapa 50-luvun äitiys olisi ollut pullantuoksuista hyvää äitiyttä, jota pitäisi jotenkin idealisoida. Ei ollut. Jokaisessa ajassa on omat haasteensa ja tuleville sukupolville ei pitäisi tietenkään tehdä karhunpalvelusta ja opettaa heitä uusavuttomiksi.