Mitä tehdä kun elämän arvot muuttuu ihan erilaisiksi kuin aviopuolison?
Ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta, lapsiakin on. Ennen naimisiinmenoa tuntui että meillä on aika samanlainen arvomaailma. Mutta sittemmin ollaan molemmat muututtu. Päinvastaisiin suuntiin. Minua ei nykyään enää kiinnosta raha eikä materia, haluan vähentää töitä, elää pienemmällä palkalla ja matalammalla elintasolla, pieni koti kelpaa, en haaveile mistään mökeistä tai kalliista ulkomaanmatkoista. Aviopuoliso taas on nykyään kovin materialistisen tuntuinen ja rahan perään, haluaa että tekisimme molemnat paljon töitä, jotta olisi varaa ostaa hienompi koti, ehkä mökkikin. Hän usein valittaa, jos joutuu tekemään matalamman elintason valintoja. Ja on vihainen kun minä haluan downshiftata. Minua taas ei enää yhtään kiinnosta raha eikä hankinnat.
Miten tässä nyt näin kävi? Erotakko pitää, jotta saisi elää vähemmillä töillä ja vähemmällä rahalla?
Kommentit (25)
Eroa. Käy samalla se downshiftailusi helpommaksi ;)
Onko tykkääminen toisistanne vain loppunut.
Teidän tapauksessanne ei ole järkeä erota, koska eron myötä kummankin menot kasvavat, sillä yhden kodin asemesta pitää ylläpitää kahta. Sinä joudut sitten tekemään enemmän töitä kuitenkin, eikä puolisosi pysty nostamaan omaa kulutustaan, vaikka pääsee sinusta. Ja koska teillä on lapsia, kannattaa muutenkin harkita vakavasti kodin rikkomista.
Vierailija kirjoitti:
Onko tykkääminen toisistanne vain loppunut.
Elämässä tapahtunut isoja, järkyttäviäkin asioita. Arvot muuttuneet. Minua ei kiinnosta enää raha tai elintaso yhtään. Puoliso taas haaveilee koko ajan vain isolla rahalla saatavista asioista kuten hieno talo. Yksin hänellä ei ole niihin varaa, siksi haluaa että tekisin paljon töitä jotta meillä olisi rahaa hankkia sellaisia ( joita minä en eded halua). Ap
Ennen eroa vois keskustella kompromissin mahdollisuudesta.
Tai jopa analysoida mitkä syyt kummallakin on taustalla siihen että haluatte mitä haluatte. Oikein liitolleen omistautuneet menisi parisuhdeterapiaan ennen eroa. Miehet ei kuitenkaan yleensä ole niin omistautuneita.
Vierailija kirjoitti:
Teidän tapauksessanne ei ole järkeä erota, koska eron myötä kummankin menot kasvavat, sillä yhden kodin asemesta pitää ylläpitää kahta. Sinä joudut sitten tekemään enemmän töitä kuitenkin, eikä puolisosi pysty nostamaan omaa kulutustaan, vaikka pääsee sinusta. Ja koska teillä on lapsia, kannattaa muutenkin harkita vakavasti kodin rikkomista.
Totta tämä, puolisoni ei tosiaan yksin omalla palkallaan niitä asioita saa. Mutta mitä sitten tehdä? Hän on vain vihainen eikä suostu yhtään ymmärtämään, että en halua sellaista elämää ollenkaan. Ap
Jos ette voi tehdä kompromissia elämäntyyli ne suhteen, kannattaa erota. Luulisi että jompikumpi tai kumpikin alkaa jossain vaiheessa olemaan jatkuvasti pahalla tuulella, kun ei elä oman näköistä elämäänsä.
Maksakoon yksin se joka kallista haluaa.
Miksi kaikki ehdottaa eroa? Mitä ihmettä, noin vain helposti yhdellä palsta-käskyllä "erotkaa" rikotaan lapsilta perhe?
Ehkä nyt ensin jatkatte asioista puhumista? Selkiytyy ajatukset toivon mukaan kummallakin. Voisit yrittää perustella miehellesi, miksi sinun arvomaailmasi on muuttunut. Koita markkinoida ei-materialistinen elämä jotenkin kiinnostavasti :)
Miksi miehesi palvoo mammonaa? Voisit koittaa kaivaa motiiveja. Vai onko vain malli mitä hän toteuttaa jostain pakosta, luulee ehkä että niin hyvän perheenisän TULEE toimia? Tai malli kotoa?`Kannattaa kyseenalaistaa ja haastaa, jospa miehesikin herkeäsi ajattelemaan asioita syvällisemmin.
Tsemppiä <3
Et kai nyt oikeasti halua downshiftata lasten elämää? Puoliso on oikeassa tässä.
Monen perheellisen osa Suomessa on aika karu, korkeat elämisen kustannukset pakottaa tekemään täyttä päivää palkkatöissä ja siihen päälle lasten ja kodin hoito. Tuplatyö varsinkin naisille. Mutta jos on lasten kanssa pitkään kotona ja haluaa myöhemmin töihin, ei iän takia enää pääse. Lapset tietysti etusijalle, mutta kun ne lapset pitää elättää, ja mieskin voi jäädä työttömäksi. Anna miehen tienata ja sopeuta oma työssäkäynti sille tasolle, että jaksat hoitaa myös lapsia ja kotia. Mutta älä jättäydy kokonaan työelämän ulkopuolelle.
nainen saa joka tapauksessa erossa puolet miehen omaisuudesta, joten siinä on kiva downshiftata ja elellä elatusmaksuilla
Vierailija kirjoitti:
Et kai nyt oikeasti halua downshiftata lasten elämää? Puoliso on oikeassa tässä.
Jos olemme paljon töissä, tarkoittaa se lapsille todella pitkiä päiväkotipäiviä. Ja jatkossa pitkiä iltapäiviä yksin kotona koulun jälkeen. Minusta läsnäoleva äiti on tärkeämpi kuin merkkifarkut tai hieno koti. Ap
Vierailija kirjoitti:
nainen saa joka tapauksessa erossa puolet miehen omaisuudesta, joten siinä on kiva downshiftata ja elellä elatusmaksuilla
Puolet? Miten niin? Meillä on avioehto, tosin varallisuustasomme on suunnilleen sama. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai nyt oikeasti halua downshiftata lasten elämää? Puoliso on oikeassa tässä.
Jos olemme paljon töissä, tarkoittaa se lapsille todella pitkiä päiväkotipäiviä. Ja jatkossa pitkiä iltapäiviä yksin kotona koulun jälkeen. Minusta läsnäoleva äiti on tärkeämpi kuin merkkifarkut tai hieno koti. Ap
Ehkä päiväkoti-ikäiselle, mutta tilanne muuttuu pian. Alakoululaisena oli mahtavaa, kun pääsi vähän aiemmin koulusta ja sai olla yksin kotona.
Kyllä erilaisten arvojen kanssa voi elää, jos antaa toisen ollasellainen kuin on. Hyväksyminen on kaiken a ja o. Ja kyllä sieltä löytyyaina puoliväli, jossa voi tavata.
Menkää pariterapiaan. Opitte ymmärtämään toisianne paremmin. Ehkä löydätte jonkun kompromissin tai sitten päädytte eroon, mutta ainakin tiedätte mistä se johtuu, ja voitte erota ystävinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai nyt oikeasti halua downshiftata lasten elämää? Puoliso on oikeassa tässä.
Jos olemme paljon töissä, tarkoittaa se lapsille todella pitkiä päiväkotipäiviä. Ja jatkossa pitkiä iltapäiviä yksin kotona koulun jälkeen. Minusta läsnäoleva äiti on tärkeämpi kuin merkkifarkut tai hieno koti. Ap
Ehkä päiväkoti-ikäiselle, mutta tilanne muuttuu pian. Alakoululaisena oli mahtavaa, kun pääsi vähän aiemmin koulusta ja sai olla yksin kotona.
Harva alakoululainen oikeasti haluaa olla joka päivä arkena yksin klo 18 tai 19 saakka. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tykkääminen toisistanne vain loppunut.
Elämässä tapahtunut isoja, järkyttäviäkin asioita. Arvot muuttuneet. Minua ei kiinnosta enää raha tai elintaso yhtään. Puoliso taas haaveilee koko ajan vain isolla rahalla saatavista asioista kuten hieno talo. Yksin hänellä ei ole niihin varaa, siksi haluaa että tekisin paljon töitä jotta meillä olisi rahaa hankkia sellaisia ( joita minä en eded halua). Ap
Kokeile asua pari kuukautta kadulla kodittomana, älä käytä lainkaan rahaa vaan pyri selviytymään ruokalahjoitusten varassa. Nyt vielä ehtii saamaan maistiaisia realismista koska yölämpötilat laskevat alle nollan.
Lupaan että kokeilusi päätteeksi näkemyksesi rahasta ja tietyn elintason tarpeellisuudesta on palautunut siinä määrin realistiselle tasolle ettei se enää aiheuta kitkaa parisuhteessa.
Erota.